Riittämättömyys

Voisinpa kertoa, että olisin ollut viime aikoina oikein ahkera ja käyttänyt iltani kirjoittamiseen tai editointiin. Sen sijaan minua on viime aikoina vaivannut riittämättömyyden tunne. Olen tuntenut jumitusta. Pätkätyöläisen elämä tuntuu välillä lannistavalta.

Mitä näkyy horisontissa?

Haaveilen vakityöstä, että pääsisin pois kakkosluokan kansalaisen kastista, joka iskee työpätkien välissä ja antaa muille ihmisille oikeuden luokitella: on varmasti laiska tai tyhmä, jos ei heti työn päätyttyä saa uutta. Saatika sitten, jos aika hiukankaan pitkittyy. Näitä kun lukee päivät lehdistä, alkaa etsiä kommentteja blokkaavaa selainlisäosaa. Kirjoittamiseen keskittyminen on mahdotonta, kun takaraivossa nakuttaa, että pitäisi olla 24h hyödyllinen yhteiskunnalle. Jos ei ole viimeistään kolmekymppisenä vakityötä, perhettä ja omistusasuntoa, ei ilmeisesti ole yrittänyt elämässään tarpeeksi. Järjellä ajateltuna tiedän, ettei se ole totta. Ihmiset ovat erilaisia, tilanteet ovat erilaisia, eikä kenenkään arvo ole kiinni siitä, jos elämä on mennyt eri tavalla kuin keskivertoelämä. Mitä sellainen edes on? Ei ole mieltä jossitella menneisyyttä, ei sitä voi muuttaa (ainakaan ellei joku keksi aikakonetta). Välillä vain riittämättömyyden tunteet iskevät, vaikka olisi aina yrittänyt parhaansa.

Haparoivat askeleet
Onneksi tänään on paistanut aurinko, se piristää mieltä. Ja onneksi kirjoittaminen on toimiva henkireikä - kunhan olisi vähemmän muuta stressiä, niin se sujuisi varmaan paremmin.

Kommentit

  1. Tsemppiä! Työt on työtä ja elämä on elämää. Niitä onnekkaita,jotka saavat kaiken yhdistettyä on aika harvassa. Pätkätyöt ovat arkea yhä useammille, eivätkä työrupeamat taida kyllä kovin useilla sujuvasti soljua peräkkäin - eihän se uuden hakeminenkaan työpäivinä aina ole edes ihan mahdollista. Aurinkoa kesään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niinpä. Oman yrittämisen lisäksi pieni tilkka tuuria ei ole haitaksi. Tietenkin etsin myös ei-oman alan hommiakin, mutta se ei-oma ala on aina jollekin oma ala, joten ei niihinkään noin vaan marssita, kun hakijoita on hurjasti. Uskon, että vakityötä on tulevaisuudessa yhä harvemmalla. Onneksi sää vähän edes lämpeni.

      Poista
  2. Mulla on vähän sama tilanne, pätkätöissä kitkutellaan. Aikaisemmin stressasin enemmän työpaikasta ja rahatilanteesta, ja huomasin kyllä silloin että oli hankalaa keskittyä kirjoittamiseen, koska olin vain niin huolissani.

    Usein tuntuu että eniten pätkätyöläisiä ja muka työtä vieroksuvia kritisoivat sellaiset jotka hakivat viimeksi töitä 70-luvulla tai ne joille löytyi heti töitä perheen firmasta, näin hieman yleistääkseni. Työelämä on murroksessa eikä välttämättä tule olemaan entisensä hyvin pitkään aikaan, jos koskaan. Työnantajien asennekin on usein sellainen, että mieluummin säästetään henkilöstökuluissa ja palkataan vuokratyöläinen vaikka oikeasti työtä olisi vakituiselle.

    Itse olen osittain kanavoinut oman turhautumiseni yhteiskuntakriittisyyteen ja Naomi Kleinin lukemiseen kuten voi huomata :D Olen yrittänyt myös muuttaa omia odotuksiani ja sitä mitä pidän menestyksenä ja olen aika hyvin oppinut olemaan piittaamatta ulkoisesta paineesta ja vain yrittämään parhaani. Mutta juu, olisi kiva maksaa opintolaina pois ja tulla toimeen ilman jatkuvaa säätöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin stressasin aiemmin rahatilanteesta ja työpaikasta vielä enemmän kuin nyt. Se on vähän helpottanut, kun on huomannut, että ympärillä on muita samassa tilanteessa olevia eikä suinkaan ole ainut. Mutta välillä iskee ahdistus.

      Varmasti vanhemmat ihmiset ovat paljon tehneet töitä ja työpaikkansa ansainneet, mutta se ymmärrys nykyajan työmarkkinoita ja hakemista kohtaan usein puuttuu. Minultakin on kysytty, miksen vain kysynyt jatkoa työpätkälleni jne. Kun kolme vuotta sitten valmistuin, oli työnsaanti jonkin verran helpompaa, nyt tilanne tuntuu hankalammalta. Työntekijöille olisi monessakin paikassa tarvetta, mitä korvataan ilmaisilla harjoittelijoilla. En tiedä, onko se loppujen lopuksi ketään kohtaan oikein.

      Joo, opintolainasta olisi mukava päästä eroon. Täytynee tutustua Naomi Kleiniin, en ole lukenut! :D

      Poista
  3. Kyllä vakituinen työpaikka alkaa olla jo yleellisyys. En osaa kuvitellakaan pätkätyön arkea, sillä minulla on käynyt aivan mieletön tuuri, kun olen päässyt heti kiinni työhön suoraan koulusta (otin tosin aika ison taloudellisen riskin ja lähdin palkattomaan harjoitteluun, josta minut vakinaistettiin).

    Ymmärrän täysin, että kirjoittamiseen on hankala keskittyä työnhaun ristipaineessa. :(

    Tuntuu tosiaan myös siltä, että ihmisten odotukset ovat jämähtäneet kadonneeseen maailmaan. Omistusasunnot, perhe, parisuhde ja vakityö on aikamoinen yhtälö nykyisessä lyhyiden virikkeiden yhteiskunnassa. Toisaalta ihmisen eliniän odote on noussut jo aika korkealle, joten aikaakin pitäisi olla eri tavalla.

    Se on ainakin selvää, että vakityöläisten ja pätkätyöläisten käsitykset työelämästä eivät kohtaa. Jo vain kahden siskoni työhistoriaa katsellessa alkaa ahdistaa. Molemmat ovat paiskineet aina helvetisti duunia (melkein mitä tahansa ovat saaneet), eikä se ole silti työttömyyttä torjunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin kävi valmistumisen jälkeen hyvä tuuri, kun sain vuoden sijaisuuden. Ilman sitä kokemusta seuraavien töiden saaminen olisi varmasti ollut vaikeaa.

      Palkaton harjoittelu tuossa tilanteessa, että sen jälkeen harjoittelija työllistyy, on hyvä juttu. Ylempänä kritisoin lähinnä sitä, jos harjoittelijoita vain kierrätetään.

      Maailma on tosiaan muuttunut. Säännölisen palkan sijaan monet joutuvat kitkuttamaan pahimmassa tapauksessa yhden päivän sijaisuuksilla siellä täällä (joista aiheutuu lähinnä paperisotaa, mutta jotka silti mielestäni kannattaa ottaa vastaan, jos on tarjolla, koska voittaahan se kotona olemisen).

      Kiitos kommenteista! Kyllä pieni avautuminen aina auttaa. :D Onneksi en sentään ole haaveillut kirjoittamisella itseni elättämisestä, se vasta olisikin stressaava ajatus! :D

      Poista
  4. Nettilehdet ja kommentit ovat suorastaan vaarallisia henkiselle hyvinvoinnille, niissä on niin paljon ihmisiä luokittelevaa vihaa ja kuraa, joka ei perustu yhtään todellisen maailman tuntemiselle. Tiedän itsekin sen tunteen, kun ne asenteet, joita kaikkialla saa lukea, alkavat nakuttaa takaraivossa vaikka kuinka tietää ne vääriksi, ja tuntee olevansa sen takia huono ihminen. Tosiasiassahan pätkätyöt ovat nykyään arkipäivää, ja työttömyys on suurelta osin rakenteellista, se ei johdu työnhakijan laiskuudesta tai huonoudesta vaan siitä, että työtä ei riitä kaikille. Hallituksen suunnitelmat työajan pidentämisestä eivät varmastikaan tule helpottamaan tilannetta, jos ne toteutuvat. Ja sinäkin olet sellaisella alalla, joka on saanut kärsiä viime aikojen taloustilanteesta, ei totisesti ole sinun vikasi, jos töitä ei tule.

    Ne, jotka haukkuvat työttömiä laiskoiksi ja väittävät, että kyllä tekevä aina töitä löytää jne. eivät yksinkertaisesti tunne nykyajan tilannetta - joko he ovat päässeet vakityöhön kiinni paremmassa tilanteessa, he ovat alalla jolla menee edelleen hyvin, tai heillä on muuten ollut hyvä tuuri. Luulen, että monet ovat niin vihamielisiä ja tuomitsevia siksi, että he pelkäävät myöntää, että työttömyys voisi sattua jopa heille itselleen. Ettei nykyinen tilanne ehkä olekaan varma ja että he voisivat joutua hankalaan tilanteeseen itsestään riippumattomista syistä. Jotkut turvallisuushakuiset ihmiset eivät kestä sitä ajatusta, että jokin heidän elämässään voisi muuttua huonompaan suuntaan ilman heidän omaa syytään. Niinpä heidän on vakuutettava itsensä ja muut siitä, että työttömät ovat työttömiä vain omasta syystään, ja siksi teksti on niin hirveää ja leimaavaa. Tai sitten he muuten vain etsivät syntipukkia joillekin omille ikävyyksilleen, ja syntipukiksi ovat valikoituneet "työttömät, jotka laiskottelevat meidän verovaroilla".

    Juu, on tullut tätä mietittyä, nimim. muutaman vuoden määräaikaisuusputkesta työttömäksi jäänyt. Minähän se vasta paha olenkin, kun tällä hetkellä vielä nautin tästä työttömyydestä, koska tarvitsen aivan ehdottomasti lepoa. Laiskahan se on joka omasta mielenterveydestään piittaa... Ei sitä entisetkään sukupolvet sellaisesta turhuudesta (ja juu, sen seuraukset me nykyisetkin sukupolvet saadaan edelleen tuntea).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, välillä mietin, ettei pitäisi ollenkaan lukea nettilehtiä tai varsinkaan niiden kommenttiosioita. Iltapäivälehdet kalastelevat klikkejä otsikoilla, jotka on tempaistu ties mistä ja jotka eivät anna oikeaa kuvaa jutusta. Voidaan vaikka tempaista otsikko, että työttömälle ei kelvannut kymmenen euron tuntipalkka - ja sitten paljastuukin, että kyseessä on omaa autoa vaativa provisiotyö tai muu vastaava.

      Työaikaa pitäisi varmaan päinvastoin lyhentää, niin töitä voisi riittää useammille. Sitä paitsi tekniikan ja kaiken muun kehittyessä työt sujuvat muutenkin nyt nopeammin.

      Mielenkiintoista pohdintaa! Tuo voi hyvinkin olla taustalla ihmisten asenteissa, pelko. Minä olen aina töissä ollessani mielelläni maksanut veroja, että yhteiskunta voisi avustaa niitä, joilla ei sillä hetkellä mene yhtä hyvin, mutta monilla tuntuu olevan paljon kovemmat arvot.

      Omasta mielenterveydestä kannattaa ehdottomasti pitää huolta! Yllä kommentoin omasta tilanteestani käsin - jokaisen tilanne on omanlaisensa. Kyllä pätkätyöläinenkin voi uupua töistä varsinkin jos ala on henkisesti rankka.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!