“I don't believe in the kind of magic in my books. But I do believe something very magical can happen when you read a good book.” - J. K. Rowling

tiistai 25. elokuuta 2015

Mitä kirjoittaja tarvitsee

Hän tarvitsee tietystikin Doctor Who -kynät!


Exterminate! Delete! Vworp! Varsinkin delete-kynälle tulee minulle käyttöä, sillä minusta tuntuu että välillä deletoin enemmän kuin saan aikaan. Näistä hienoista kynistä on kiittäminen kaveria, joka toi ne tuliaisina Cardiffista. Loistavat! Vai mitä?

PS. Vihdoinkin ne tulivat, lämpimät päivät ja illat! Syksyä kohti mennään, mutta vielä ehti onneksi nauttia auringosta.



torstai 20. elokuuta 2015

Jättiläisiä liikkeellä

Tänään oli Taiteiden yö. Koska sääkin oli mitä kaunein, lähdin kaupungille. Ikävä kyllä kirjallinen ohjelma jäi minulta tänä vuonna väliin - olin valmistautunut huonosti ja kun yritin vähän ennen lähtöä tutkia ohjelmaa, netti ei toiminut. Niinpä suuntasin Senaatintorille, jossa tiesin pajujättiläisten liikuskelevan tänään.




Noin tunnin pituinen ohjelma oli kiinnostavaa katseltavaa ja kuunneltavaa ja jättiläisten hidas mutta yllättävän sulava liikehdintä oli jotenkin hypnoottisen näköistä. Saivatko Kaipaus ja Toivo toisensa? Saivathan ne, lopulta.

Jättiläisesityksen jälkeen suuntasin Tuomiokirkkoon, koska kuulin vieressäni seisoskelevien puhuvan, että siellä esiintyy Cantores Minores. Kirkko olikin tupaten täynnä, mutta mahduin joukkoon kuuntelemaan kuorolaulua. En viipynyt kovin kauaa vaan lähdin tämän jälkeen kotia kohti. Joka tapauksessa oli virkistävää käydä seuraamassa hiukan tavallisesta poikkeavaa ohjelmaa!

tiistai 11. elokuuta 2015

Kirjoittajameemi

Tämä meemi on alun perin Anna Hallavan blogista. Kun ei tässä kovin ihmeellisiä kuulumisia ole, ajattelin tarttua tähän. Jonkun samantapaisen olen joskus täyttänyt, mutta en aikoihin. Ainakin myös Kultaisessa maljassa ja Yö kuin meri -blogissa on vastailtu kysymyksiin. :)

Missä kirjoitat yleensä?

Kirjoitan yleensä pöytäkoneella kirjoituspöydän ääressä. Pöytä ei ole suuren suuri, mutta siinä on erillinen näppäintaso ja sain vähän aikaa sitten raivattua lisätilaa ostamalla minilampun entisen suuren pöytälampun tilalle. En pidä siitä, että pöydällä on liikaa tavaraa, joten yritän pöytää kirjoituspöydän siistinä. Tällä hetkellä siinä on (näytön ja kaiuttimen lisäksi) kynäteline (jonka virkaa toimittaa jostain arvonnasta saatu True Blood -muki), kalenteri, lompakko, laskin, rakkaimpien korujen pieni korurasia ja "aarrearkku", jossa on inspiroivia lappusia kirjalliseen angstiin. Löytyy myös pari norsua. No nyt tämä kyllä kuulostaa siltä kuin pöytä olisi täynnä tavaraa. *raivaa laskimen pois* Vieressä on pikkupöytä, jolla on skanneri ja tulostin.

Miten kirjoitat käsikirjoituksen ensimmäisen version?

Vaihtelevasti. Yleensä kirjoitan ensin alun ja sitten lopun ja sitten kirjoitan väliin joko lineaarisesti tai epälineaarisesti lukuja. Joka tapauksessa kirjoitan yleensä aina luvun kerrallaan. Korjailen lukuja aina välillä, en kirjoita koko kässäriä ekalla kerralla ilman että yhtään editoisin välillä. En ole pitkään aikaan kirjoittanut kokonaan uutta käsikirjoitusta, koska etenen vanhojenkin kanssa kuin etana, mutta ehkäpä marraskuun nanossa!

Millaiset olosuhteet johtavat sinulla parhaan tekstin syntymiseen? 


Öiset olosuhteet! Kirjoitan käytännössä hyvin harvoin ennen klo 19. Yleensä inspiraatio iskee klo 23... Se, että ympärillä on siistiä, auttaa myös. Jos ei ole, alan sijaistekemisenä siivota. Vaikka keskellä yötä (tietenkin tavalla, joka ei häiritse naapureita). Suhteellisen stressitön olotila auttaa.

Millaisia kirjoitusvälineitä käytät (eli tietokone, käsin kirjoittaminen, joku tietty kynä jne)? 

Kirjoitan pöytäkoneella, joskus harvoin tabletilla (esim. junassa, jos olen matkustamassa johonkin tai jostain muusta syystä ei ole pääsyä tietokoneelle.) Sillä kirjoittaminen ei ole kovin käyttäjäystävällistä. Olen ladannut siihen sinänsä kivan kirjoitusohjelman: siinä ei voi lainkaan säätää asetuksia, fontteja ym. joten tulee keskityttyä pakosta olennaiseen. Sillä ei voi tehdä muuta kuin kirjoittaa. Viimeksi taisin kirjoittaa sillä kun sain yöllisen idean ja muistikirja oli jossakin ja tabletti oli kätevästi käden ulottuvilla.

Muuten käytän Wordia, mikä on minulle toiminut oikein hyvin.

Minulla on kasa muistikirjoja, joihin saatan joskus kirjoittaa käsin pieniä kohtauksia tai dialogeja, jotka tulevat mieleen. Käy myös muihin muistiinpanoihin, kunhan ne liittyvät jotenkin kirjallisuuteen. Käytän Pentelin ja Pilotin kyniä (ja kyniä jotka sattuvat olemaan lähistöllä). Japanilaiset tekevät hyviä kyniä!

Oikeasti käytän näistä lähinnä kahta päällimmäistä.
Keittokomeron pöydän ääressä en kirjoita oikeastaan koskaan. Saatan kyllä lukea siinä useinkin ja harrastaa muita kirjoittamiseen liittyviä aktiviteettejä, kuten piirtämistä.

TSI-valopöytä. Näyttää hirveältä mutta toimii.

Mistä saat aiheesi?

Sen kun tietäisin, pyytäisin niitä useammin! Jotenkin niitä vain joskus on päässä, tiedätte ehkä tunteen. Lehdistä tulee ideoita mieleen joskus ja muiden kirjoittajien kanssa jutellessa voi inspiroitua ja ajatuksia vaihtaessa voi tulla uusi idea tai aihe mieleen.

Montako kertaa työstät käsikirjoitusta?

Miljoona kertaa.

Mikä osa käsikirjoituksesta on sinusta vaikein?   

Keskikohta. Alku ja loppu ovat yleensä helppoja, vaikka saattavat nekin mennä uusiksi. Joskus loppuluku ei olekaan loppu vaan toiseksi viimeinen luku.

torstai 6. elokuuta 2015

Riittämättömyys

Voisinpa kertoa, että olisin ollut viime aikoina oikein ahkera ja käyttänyt iltani kirjoittamiseen tai editointiin. Sen sijaan minua on viime aikoina vaivannut riittämättömyyden tunne. Olen tuntenut jumitusta. Pätkätyöläisen elämä tuntuu välillä lannistavalta.

Mitä näkyy horisontissa?

Haaveilen vakityöstä, että pääsisin pois kakkosluokan kansalaisen kastista, joka iskee työpätkien välissä ja antaa muille ihmisille oikeuden luokitella: on varmasti laiska tai tyhmä, jos ei heti työn päätyttyä saa uutta. Saatika sitten, jos aika hiukankaan pitkittyy. Näitä kun lukee päivät lehdistä, alkaa etsiä kommentteja blokkaavaa selainlisäosaa. Kirjoittamiseen keskittyminen on mahdotonta, kun takaraivossa nakuttaa, että pitäisi olla 24h hyödyllinen yhteiskunnalle. Jos ei ole viimeistään kolmekymppisenä vakityötä, perhettä ja omistusasuntoa, ei ilmeisesti ole yrittänyt elämässään tarpeeksi. Järjellä ajateltuna tiedän, ettei se ole totta. Ihmiset ovat erilaisia, tilanteet ovat erilaisia, eikä kenenkään arvo ole kiinni siitä, jos elämä on mennyt eri tavalla kuin keskivertoelämä. Mitä sellainen edes on? Ei ole mieltä jossitella menneisyyttä, ei sitä voi muuttaa (ainakaan ellei joku keksi aikakonetta). Välillä vain riittämättömyyden tunteet iskevät, vaikka olisi aina yrittänyt parhaansa.

Haparoivat askeleet
Onneksi tänään on paistanut aurinko, se piristää mieltä. Ja onneksi kirjoittaminen on toimiva henkireikä - kunhan olisi vähemmän muuta stressiä, niin se sujuisi varmaan paremmin.