Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2015.

Magnus Mills: Aidantekijät

Magnus Mills: Aidantekijät(alk. The Restraint of the Beasts)
Otava 1999
239 s.
Mistä minulle: enolta

En ole hirveästi viime aikoina kirjoitellut arvioita, mutta Magnus Millsin Aidantekijät oli sen verran mainio lukukokemus, että haluan kirjoittaa siitä muutaman sanasen. Kirjasta ei myöskään juuri löytynyt blogiarvioita. Onhan se ilmestynytkin jo vuonna 1998 (suom. 1999).

Aiemmin olen lukenut Millsiltä Taivaanrannan kulkijat. Aidantekijät on hänen esikoisteoksensa.

Kirja on yhtä aikaa sekä erittäin absurdi, aito, hulvaton ja vähän karmivakin. Tarinan keskiössä on kaksi skotlantilaista aidantekijää, Tam ja Richie, ja heidän englantilainen työnjohtajansa, joka on tarinan nimeämätön minäkertoja. Tam ja Richie ovat happamia ja siivottomia ja heidän rahansa ovat aina loppu.

Tamia ja Richietä kiinnostaa lähinnä tupakkatauot ja pubissa käyminen. Osaavat he aitojakin rakentaa, joskaan heiltä ei kannata odottaa kovin innostunutta etenemistä. Lähinnä palkkapäivän ja pubin ajatteleminen saa heidä…

Mitä en ole oppinut kirjoittamisesta

Kuva
1. Älä vaihda lukujärjestystä jälkikäteen. Paitsi jos ihan välttämättä haluat hirveästi lisätyötä.
2. Älä ala editoida klo 23.00

Mutta! Olen oppinut, että liitutaulut ovat tosi kivoja. Ja nyt minulla on uusi sellainen. Oikeastaan se ei ole taulu vaan tarra: se vie vähemmän tilaa kuin oikea liitutaulu ja pysyy paremmin paikallaan. Vielä kun keksisi siihen jotakin järkevää kirjoitettavaa.

Harmi, ettei se ole magneettinen, muuten siihen voisi tehtailla jääkaappirunoja. Toisaalta sitä varten on kyllä jääkaappikin.

Kirjallisia maisemia ja toivohaaste

Kuva
Viikonloppuna käväisin Jyväskylässä. Reissuun mahtui kiertelyä kaverin johdolla kaupungilla salakäytävien hengessä  se oli mielenkiintoista!), hiukan eksymistä ja tuhlaamista kivassa antikvariaatissa ja ihanassa paperikaupassa.

Paperikaupasta ostin kaksi söpöä yrttikorttia. Antikvariaatista en aikonut ostaa yhtään kirjaa, kunnes hoksasin ulkokorissa parilla eurolla Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan minipokkariversiona vuodelta 1977. Tuntematon sotilas on yksi lempikirjoistani, sillä pidän Linnan tyylistä ja kirjan sodanvastaisesta sanomasta. Minulla oli joskus juuri tällainen samanlainen painos, mutta se katosi jossakin muutossa ja vaikka kuinka olen etsinyt, sitä ei ole löytynyt. Olen yrittänyt löytää samanlaista versiota siinä onnistumatta ennen tätä. En tiedä miksi, mutta pidän siitä juuri tuollaisena versiona.


Asiasta kolmanteen: Vaarna oli tehnyt tällaisen kivan Mistä saan toivoa -haasteen, jonka ajattelin itsekin tehdä. :)

Kirjoittaja: listaa kuusi asiaa, joista saat toivoa si…

Maailma on vaaroja täynnä

Kuva
Hei ihmiset ja lukutaitoiset otukset. Olen palannyt sivistyksen pariin. En ole kuukauteen ollut kotona (paitsi sen verran, että ehdin pestä matkalaukullisen nuotiosavulta ja sääskimyrkyltä lemuavia vaatteita). Teknisesti ottaen en ole vieläkään kotona, mutta ainakin olen Helsingissä ja täällä on tietokone, joten tämä on vähän sinne päin.

Tänä kesänä olen mm.
- patikoinut n. 37 km (erilaisissa osissa)
- nähnyt Jäämeren rannan
- en ole päässyt eroon talviturkistani
- kirjoittanut yhden raapaleen, jossa ei ole kyllä sataa sanaa, mutta jossa on hirviöitä
- ja yhden omituisen jääkaappirunon
- lukenut Ankean alun
- eksynyt
- nauttinut yöttömistä öistä
- katsonut melkein kaikki Supernaturalin kaudet (kyllä, olen vähän myöhäisherännäinen ja kyllä, minulla on joku ongelma)
- viettänyt aikaa kivojen ihmisten kanssa
- nähnyt kaksi kesäteatteriesitystä
- ottanut tuhat valokuvaa
- saanut arvion niin vanhasta yhteisnovellista, että olin jo unohtanut sen olemassaolon!

Minulla on nykyisin kyltymätön…