Valoisat illat



Kevät on tullut kohisten tänne. Rakastan valoisia iltoja ja valoisia öitä (joita täällä ei tosin ihan ole, mutta pitkät illatkin ovat jo paljon), vaikka ne unta häiritsevätkin. Olen oppinut käyttämään silmälappuja.


Mieleen palaa ne monet yöt, jolloin olen kirjoittanut. En tiedä mikä siinä on, että yö inspiroi. Tai ehkä tiedänkin: yöllä kukaan ei häiritse. Yöllä kukaan ei oleta, että on tavoitettavissa, että tekee jotain "järkevää", kukaan ei vaadi öisin imuroimaan tai tiskaamaan. Öisin voi kirjoittaa. Paitsi että nykyisin ehkä olen vähän jo vanha, en jaksa valvoa niin kuin joskus.

Sama puu, samat kukat, en voinut vastustaa.
Inspiroivatko teitä pitenevät illat vai vievätkö ne keskittymiskyvyn?

Hämähäkkikin pääsi kuvaan. Tarinatkin ovat verkkoja, jotka nappaavat varomattoman mukaansa.

Kommentit

  1. Täällä toinen vanhus joka menee kymmeneltä nukkumaan. Aamuihmisenä olen öisin yleensä aika hyödytön :)
    Olet ottanut kauniita kuvia, varsinkin tuo hämähäkkikuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollapa aamuihminen! Ja nähdä auringonnousuja muutenkin kuin vain silloin, kun on pakko olla aikaisin liikkeellä. Olen iltavirkku, mutta tosiaan en enää nykyään jaksa samalla tavalla valvoa kuin nuorempana, kun helposti meni kolmeen asti yöllä. (Toki koululaisena ja opiskelijana valvominen on muutenkin helpompaa kuin jos on töissä.)

      Hämähäkki tuli kuvaan sattumalta, vasta kotona huomasin, että siinähän se on. :)

      Poista
  2. Odotan jo sitä, että kelit lämpenevät sen verran, että voin viedä läppärin parvekkeelle ja kirjoittaa siellä. Illemmalla voi ottaa lyhdyn tai kynttilän lisävaloksi.

    Kesäaikaan on kovin helppo hairahtua venyttämään iltoja kirjoittamisen merkeissä eikä se lomalla tietysti haittaakaan. Kesälomaan on kuitenkin vielä sen verran aikaa, että yritän pitää itseni kurissa ja olla valvomatta liian myöhään. Töissä olisi kuitenkin syytä olla skarppina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei ikävä kyllä ole parveketta. Mutta kesällä olen harrastanut ulkona lukemista ja muistikirjan kanssa kirjoittamista kallioilla tai rannalla.

      Totta, valoisuus tuo illuusion siitä, että ilta ei ole pitkälläkään, vaikka oikeasti olisi. :)

      Totta, työpäivien edellä yötä pitkin valvominen ei ole hyvä idea. Olen tehnyt yhdeksästä viiteen työtä ja vuorotyötä, ja vuorotyö sopisi minulle parhaiten. (Paitsi ei ehkä yövuorot.) Silloin nimittäin voi valvoa joskus viikollakin pitempään, jos inspiraatio iskee.

      Poista
  3. Oma kirjoittelu tapahtuu useimmiten yöllä, kun kukaan ei ole häiritsemässä ja ärsykkeiden määrä on minimissään. Öisin voin uppoutua paremmin tarinaan ja musiikkiin.

    Jotkut kohtaukset sitten taas minun on aivan pakko kirjoittaa päivällä. Kai sillä valollakin on siis jotain merkitystä :) Eniten inspiroidun tällaisista kesäisistä sadepäivistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo ärsykkeiden puute on se, mikä minustakin yöllisessä kirjoittamisessa kiehtoo.

      Olen kyllä huomannut, että iltaisin/öisin voi tulla sekavampaa tekstiä kuin päivisin. Kai sitä päivällä sitten kuitenkin joskus olisi skarpimpana!

      Sade on päivällä vähän masentavaa, mutta sadeyöt, niissä on kyllä jotain.

      Poista
  4. Kirjoitin nuorempana paljon öisin, mutta työssäkäyvänä ihmisenä ei vaan enää jaksa. Tosin kirjoittamiseni sijoittuu nykyisinkin sinne 20:00 eteenpäin, ihan vain siksi, että omat ajatuksetkin tuntuvat rauhoittuneen enemmän. Enää ei vain jaksa painaa yötä myöten ja yöunista tinkiminen ei kannata.

    Minulla on pimennysverhot, joten olen aina pimeässä vuodenajasta riippuen. Muuten en nukkuisi ollenkaan - niin herkkä olen valolle.

    Ihania kirsikankukkia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ymmärrettävää, ei kukaan jaksa valvoa öitä ja vielä pysyä sitten hereillä töissä - ainakaan kovin usein!

      Pimennysverhot voisivat olla kyllä hyödylliset. Mutta toisaalta on hauska herätä siihen, että aurinko paistaa ikkunasta sisään. Mutta olen itsekin herkkä yövalolle, katuvalot ja sellaiset häiritsevät, joten silmälapuille on käyttöä, vaikken kaikken valaistuimmalla kadulla asukaan.

      Luin, että nykyisin ihmiset saavat päivisin liian vähän valoa ja öisin liikaa. o.O

      Poista
  5. Ihania kuvia! <3

    Itse olen muuttunut tällaiseksi vanhaksi tylsimykseksi joka ei jaksa valvoa kauheasti yli kymmenen, tai jos tulee valvottua niin sitten on seuraavana päivänä niin väsynyt ettei se ole yhtään kivaa. Kirjoitan mieluiten aamuisin, aamupäivisin ja alkuiltaisin. Töissäkäynnin kanssa se on vähän hankalaa, koska en kuitenkaan ole mikään superaamuvirkku, joten työaamuisin aikaa kirjoittamiseen voi nipistää korkeintaan hiukan. Vapaapäivinä kirjoittelen sitten yleensä aamupäivisin ja mihin muuhun aikaan vain sattuu olemaan sopiva hetki. Kovin myöhään illalla kirjoittamista välttelen, paitsi jotain pientä raapustelua käsin muistivihkoon, koska se saattaa kropan ja mielen liian suureen vireystilaan enkä saa nukuttua. Illalla sängyssä nukahtamista odotellessa saa tosin joskus loistavia kirjoitusideoita - ja yritäpä siinä sitten nukkua.

    Olen myös herkkä valolle, ja käytän silmälappuja nukkuessa tähän aikaan vuodesta kun yöt eivät ole kokonaan pimeitä. Pimeään aikaan taas hankin ensiapua kirkasvalolampusta. Pimeys tai valoisuus ei tunnu selkeästi vaikuttavan kirjoitusintoon, molemmissa on minusta tunnelmansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauniista asioista on kiva ottaa kuvia. :) Täytyy vielä opetella käsisäätöjä tms.

      En muista, että olisin koskaan kirjoittanut aamuisin, ellei ole ollut pakko (joku kurssi tms.) Päivisin kyllä joskus. Ihailen kyllä ihmisten aamutehokkuutta!

      Minäkin olen joskus saanut sängyssä hyviä ideoita, ja sitten on täytynyt kirjoittaa ne ylös. Pahinta on, jos ajattelee muistavansa ne aamulla, eikä muistakaan! Olen myös nähnyt unia, joissa kirjoitan täydellisen lauseen. Aamulla en muista muuta kuin että täydellinen oli. :D

      Kirkasvalolampun tarvisin kyllä myös. Hulluuttahan tämän maapallon kolkan valoisuuden ja pimeyden vaihtelu on. Pitkään aikaan ei ole valoa juuri lainkaan ja sitten melkein liikaa. En kyllä silti haluaisi luopua vuodenajoista, ainakaan kokonaan.

      Poista
  6. Odotan pikemminkin valoisia aamuja. En muista kirjoittaneeni yöllä kertaakaan, mutta olenkin sitä sorttia jonka mielestä kello viisi aamulla on täydellinen aika herätä. Siinä kyllä on jotain samaa kuin millaiseksi kirjoitit yöllä kirjoittamista: kukaan ei kehtaa häiritä näin aikaisin. Sen lisäksi tuntuu, että saan jotenkin varastettua aikaa. Kuin kirjoittaisi ennen kuin päivä on edes alkanut.

    Kauniita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet kyllä uskomattoman aamuvirkku! Herään viideltä jos on pakko (lähtö reissuun, joskus ollut töitä, johon piti nousta tuohon aikaan). Hei, totta, ei kukaan viitsi häiritä noin aikaisin, eli sama juttu kuin öissä.

      Kiitti. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!

Viime aikojen suosituimmat postaukset

Tunnelmia kirjamessuilta

Tuula Kallioniemi: Risteys

Motiiveista