Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2015.

42

Kuva
Sattumalta huomasin, että tänään vietetään Pyyhepäivää Douglas Adamsin (1952-2001) kunniaksi. Adams tunnetaan parhaiten viisiosaisesta Linnunrata-trilogiasta, joka itselleni on tärkein hänen kirjansa. Hänen huumorinsa kävi yksiin omani kanssa ja muistan hihitelleeni jatkuvasti lukiessani Linnunrataa. Douglas Adams kärsi kirjoittajablokeista ja hänen viimeiseksi romaanikseen jäi Enimmäkseen harmiton (1992). Kerrotaan, että hänet lukittiin kustannustoimittajansa kanssa hotellihuoneeseen kolmeksi viikoksi, jotta hän sai kirjoitettua Terve, ja kiitos kaloista -kirjan.

"There is a theory which states that if ever anybody discovers exactly what the Universe is for and why it is here, it will instantly disappear and be replaced by something even more bizarre and inexplicable. There is another theory which states that this has already happened." - Douglas Adams
Douglas Adams oli myös suuri eläintenystävä. Last Chance to See - radiokuunnelmasarja ja kirja - oli Adamsin itsensä muk…

Ikkunoita

Kuva
Viime viikolla sain luettua Dyynin. Yksi kirja uuden vuoden lupauksen pinosta luettu. Merkillinen kirja. Mitä sitten seuraavaksi? Aloitin Magnus Millsin Taivaanrannan kulkijat huomatakseni, että tuntuu kuin olisin lukenut tämän jo joskus. Jos olenkin, niin sittenpä pääsenkin pinon seuraavaan kirjaan. (Josta en tosin ole päättänyt, minkä lukisin seuraavaksi. Kingiä, kotimaista vai klassikkoa?) Hanamissa tuli myös vierailtua torstaina ystävän kanssa ja kävimme katsomassa bändiä, joka edusti sellaista genreä, jota en ole koskaan kuunnellut. Olen päättänyt kokeilla tänä vuonna uusia asioita. Oli mukavaa.

Mitä omaan kirjoittamiseen tulee, editoin kuin etana. Olen hyväksynyt hitauteni, vaikka se tasaisin väliajoin vähän turhauttaakin. Ei minusta ikinä olisi kirjoittamaan aamusta iltaan, säännöllisesti. Viime viikolla tosin sain jonkin äkillisen pyrähdyksen aikaan ja kirjoitin kokonaan uusia lukuja erääseen vanhaan tarinaan - kirjoittaminen oli mielettömän hauskaa, vaikka seuraavana päivänä …

Valoisat illat

Kuva
Kevät on tullut kohisten tänne. Rakastan valoisia iltoja ja valoisia öitä (joita täällä ei tosin ihan ole, mutta pitkät illatkin ovat jo paljon), vaikka ne unta häiritsevätkin. Olen oppinut käyttämään silmälappuja.


Mieleen palaa ne monet yöt, jolloin olen kirjoittanut. En tiedä mikä siinä on, että yö inspiroi. Tai ehkä tiedänkin: yöllä kukaan ei häiritse. Yöllä kukaan ei oleta, että on tavoitettavissa, että tekee jotain "järkevää", kukaan ei vaadi öisin imuroimaan tai tiskaamaan. Öisin voi kirjoittaa. Paitsi että nykyisin ehkä olen vähän jo vanha, en jaksa valvoa niin kuin joskus.

Inspiroivatko teitä pitenevät illat vai vievätkö ne keskittymiskyvyn?