“I don't believe in the kind of magic in my books. But I do believe something very magical can happen when you read a good book.” - J. K. Rowling

maanantai 25. toukokuuta 2015

42


Sattumalta huomasin, että tänään vietetään Pyyhepäivää Douglas Adamsin (1952-2001) kunniaksi. Adams tunnetaan parhaiten viisiosaisesta Linnunrata-trilogiasta, joka itselleni on tärkein hänen kirjansa. Hänen huumorinsa kävi yksiin omani kanssa ja muistan hihitelleeni jatkuvasti lukiessani Linnunrataa. Douglas Adams kärsi kirjoittajablokeista ja hänen viimeiseksi romaanikseen jäi Enimmäkseen harmiton (1992). Kerrotaan, että hänet lukittiin kustannustoimittajansa kanssa hotellihuoneeseen kolmeksi viikoksi, jotta hän sai kirjoitettua Terve, ja kiitos kaloista -kirjan.

"There is a theory which states that if ever anybody discovers exactly what the Universe is for and why it is here, it will instantly disappear and be replaced by something even more bizarre and inexplicable. There is another theory which states that this has already happened." - Douglas Adams

Douglas Adams oli myös suuri eläintenystävä. Last Chance to See - radiokuunnelmasarja ja kirja - oli Adamsin itsensä mukaan hänen päätyönsä. Se kertoo hänen ja Mark Carwardinen matkoista etsimään uhanalaisia eläimiä.

Omaa viikonloppuani varjosti lähipiirin eläinystävän yllättävä poismeno. Tuntui, että kaikkialla yhtäkkiä tuli vastaan samannäköisiä koiria. Eläimet voivat jättää suuren jäljen ihmisiin. Ja toisaalta ne ovat yleensä paljon mukavampia kuin me olemme.

Last Chance to See -kirjaa ei käsittääkseni ole suomennettu, mutta olen päättänyt hankkia sen luettavakseni.

maanantai 18. toukokuuta 2015

Ikkunoita

Viime viikolla sain luettua Dyynin. Yksi kirja uuden vuoden lupauksen pinosta luettu. Merkillinen kirja. Mitä sitten seuraavaksi? Aloitin Magnus Millsin Taivaanrannan kulkijat huomatakseni, että tuntuu kuin olisin lukenut tämän jo joskus. Jos olenkin, niin sittenpä pääsenkin pinon seuraavaan kirjaan. (Josta en tosin ole päättänyt, minkä lukisin seuraavaksi. Kingiä, kotimaista vai klassikkoa?) Hanamissa tuli myös vierailtua torstaina ystävän kanssa ja kävimme katsomassa bändiä, joka edusti sellaista genreä, jota en ole koskaan kuunnellut. Olen päättänyt kokeilla tänä vuonna uusia asioita. Oli mukavaa.

Mitä omaan kirjoittamiseen tulee, editoin kuin etana. Olen hyväksynyt hitauteni, vaikka se tasaisin väliajoin vähän turhauttaakin. Ei minusta ikinä olisi kirjoittamaan aamusta iltaan, säännöllisesti. Viime viikolla tosin sain jonkin äkillisen pyrähdyksen aikaan ja kirjoitin kokonaan uusia lukuja erääseen vanhaan tarinaan - kirjoittaminen oli mielettömän hauskaa, vaikka seuraavana päivänä totesinkin, ettei luvut sovi minnekään. Ei se silti haitannut. Se ilo, mikä tuli sanojen melkein itse itsensä kirjoittaessa, oli sen arvoista, vaikkei siitä mitään käytännöllistä tekstiä tullutkaan.

Bongasin myös erään kirjoituskilpailun, jonka aihe kerrankin iski minuun. Olen melko kehno kirjoittamaan annetuista aiheista, joten yleensä en kilpailuihin osallistu. (Lisäksi jos on julkaissut teoksen, se rajaa kirjoituskilpailujen määrää.)

Aurinko paistoi eilen armottomasti ikkunaan. Ei auttanut kuin tarttua ämpäriin ja lastaan ja ryhtyä ikkunanpesupuuhiin. Haaveilin siitä kuinka seuraavana aamuna voin herätä pölyisen auringonpaisteen sijaan siihen kuinka aurinko loistaa puhtaitten ikkunoitten lävitse. No, tänä aamuna tietenkin satoi ja aurinkoa ei ole näkynyt lainkaan. Mutta ainakin ikkunat ovat puhaat. Nyt kesä saa tulla, kiitos! Ehkä kaikki sujuu paremmin, kun ympärillä ei vallitse täydellinen kaaos.


perjantai 8. toukokuuta 2015

Valoisat illat



Kevät on tullut kohisten tänne. Rakastan valoisia iltoja ja valoisia öitä (joita täällä ei tosin ihan ole, mutta pitkät illatkin ovat jo paljon), vaikka ne unta häiritsevätkin. Olen oppinut käyttämään silmälappuja.


Mieleen palaa ne monet yöt, jolloin olen kirjoittanut. En tiedä mikä siinä on, että yö inspiroi. Tai ehkä tiedänkin: yöllä kukaan ei häiritse. Yöllä kukaan ei oleta, että on tavoitettavissa, että tekee jotain "järkevää", kukaan ei vaadi öisin imuroimaan tai tiskaamaan. Öisin voi kirjoittaa. Paitsi että nykyisin ehkä olen vähän jo vanha, en jaksa valvoa niin kuin joskus.

Sama puu, samat kukat, en voinut vastustaa.
Inspiroivatko teitä pitenevät illat vai vievätkö ne keskittymiskyvyn?

Hämähäkkikin pääsi kuvaan. Tarinatkin ovat verkkoja, jotka nappaavat varomattoman mukaansa.