Vinkkejä taustatutkimukseen

Taustatutkimus on yksi ikuisuusaiheista, josta puhutaan paljon. Skriva-lehdessä (2/2015) teemana oli taustatutkimus ja ajattelin jakaa täällä joitain sen herättämiä ajatuksia.

“For future reference, Harry, it is raspberry...although of course, if I were a Death Eater, I would have been sure to research my own jam preferences before impersonating myself.”
― J.K. Rowling, Harry Potter and the Half-Blood Prince

Yleensä, kun jokin asia pitää selvittää, tulee mentyä Googleen. Itsekin googletan asioita vähän väliä. Samalla takaraivossa raksuttaa, että kaikki mikä netissä on, ei ole totta, ja että pitäisi tarkistaa asiat useammasta lähteestä. Skrivassa esiteltiin keinoja taustatutkimuksen tekemiseen ilman Googlea. Tässä joitakin vinkkejä (suurin osa ei ole kovin mullistavia, mutta pari vinkkiä ainakin on sellaista, joita itse ajattelin kokeilla):

- Soita tutkijalle. (Kannattaa, jos kirjoittaa jotain, jossa on niin erikoinen aihe, ettei siitä muualta löydy oikein tietoa ja täytyy ehdottomasti saada jokin fakta oikein. Lehdessä suositellaan ensin lukemaan aiheen ympäriltä, kokoamaan kysymykset ja sitten pyytämään päästä puheisiin tutkijan kanssa.)

- Tutki julkisia asiakirjoja (esim. karttoja, protokollia ja tuomiopöytäkirjoja löytyy, toki kopioista voi joutua maksamaan).

- Kävele kirjaimellisesti jonkun toisen kengissä.  (Tämä oli ehkä hauskin vinkki: kehotettiin hankkimaan vaikka kirpparilta vaatteita ja koruja, joita henkilöhahmo käyttää, ja pukeutumaan niihin ja kävelemään ympäriinsä ja pistämään merkille, miltä se tuntuu)

- Tutustu vanhoihin soittolistoihin/toplistoihin. (Jos kirjoittaa johonkin muuhun vuoteen sijoittuvaa tekstiä ja tarvitsee päästä tunnelmaan) Suomessa pitäisi löytyä ainakin Musiikkituottajien sivustolta http://www.ifpi.fi/ mutta ei ainakaan tänään näytä toimivan. Spotifystakin voi kaivella ja vanhoista lehdistä.

- Vieraile tekstisi miljöössä.

- Käy kirjastossa. (Kannatan erityisesti!)

- Puhu ammattilaisen kanssa. (Esim. jos romaanissasi on puutarhuri, pyri puhumaan puutarhurin kanssa)

“You'd be amazed how much research you can get done when you have no life whatsoever.”
― Ernest Cline, Ready Player One

- Käy museossa. (Museoita on mitä ihmeellisimmistä aiheista. Yksi erikoisimmista missä itse ehkä olen käynyt on kahvikuppimuseo).

- Etsi oman mukavuusalueesi ulkopuolelta. Skrivassa ehdotetaan katsomaan esimerkiksi dokumentteja, joista ei ole koskaan kuullutkaan, lukemaan kirja maasta, josta juuri ja juuri on kuullut, katsomaan elokuvan, josta ei odota pitävänsä, ostamaan lehden, jota ei ole koskaan ennen lukenut ja heittämään noppaa ja matkustamaan junalla niin monta asemaa kuin luku määrää (tai ehkä metrolla). Blogeissa on viime aikoina puhuttu oman sanavaraston ja ajattelun laajuudesta. Uskon, että esimerkiksi näillä keinoilla voisi laajentaa ajatteluaan ja sanavarastoaan. Käytän itse Facebookia, mutta minusta on vähän huolestuttavaa, että se ja muutkin palvelut pyrkivät näyttämään käyttäjälle sitä, mitä uskoo tämän haluavan nähdä. Ja Youtube soittaa seuraavaksi mitä ajattelee kuuntelijan haluavan kuulla. Minusta ihmiselle tekee hyvää nähdä ja kuulla välillä muitakin asioita.

“You really should do some research for a change instead of just listening to the voices in your head.”
― John Ringo
Joskus on siis hyvä lähteä ulos, mutta kotoa käsin voi tehdä myös kaikenlaista. Kolme omaa suosikkisivustoani ovat:

Auringon nousu- ja laskuajat (tämä on ehkä kaikkien aikojen suosikkini! :D)
Nimipalvelu
Kansalaisen karttapaikka

Lehdessä on myös tosi hyvä juttu spefikirjoittajan taustatyön tekemisestä. Taustatyötä ei voi unohtaa, kirjoitti mitä genreä vain. Totta kai työn tekemisen määrä vaihtelee - on eri asia kirjoittaa tähän hetkeen sijoittuvaa tekstiä kuin historiallista romaania.

Mitä taustatyövinkkejä teillä on? Houkutteleeko heittää nopalla matkakohdetta?

ps. Kuvat ovat Tampereelta, jolla eilen kävin siskoni kanssa.

Kaakao on aina herkullista!

Kommentit

  1. Olen ajatellut kirjoittaa joskus ehtiessäni oikein kunnon postauksen taustatutkimusta historiallista kirjoittavan näkökulmasta, joten tähän en tyhjentävästi jaksa vinkkejäni kumota. Mutta pari juttua tulee mieleen, nimenomaan jos aikoo kirjoittaa jostain aiemmasta ajasta:
    - Kansalliskirjastoon on digitoitu suomalaisia sanomalehtiä pitkältä ajalta. Niistä saa hauskasti ajankuvaa, pikku-uutisia, tuntumaa hintoihin, säähän ja satoihin ja ties mihin. Jos menee kovin pitkälle taaksepäin, on tosin varauduttava lukemaan fraktuuraa, ehkä myös ruotsia. Molempiin tottuu. :-)

    - Kannattaa lukea ajan omaa kirjallisuutta. Siinä pääsee sukeltamaan monin tavoin sen ajan ajattelutapoihin ja elämän tavallisiin yksityiskohtiin, ja siihen mikä on niin itsestäänselvää ettei sitä ihmetellä.

    Ja esim. spefiäkin kirjoittaessa kannattaa käyttää tällaisia soveltuvin osin, sillä niistä saa ylipäätään käsitystä siitä, millaiset asiat voivat olla erilaisia, mitä kannattaa kyseenalaistaa ja miettiä. Ja mitä asiaa ei voi tehdä, jos teknologiaa X ei ole olemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellainen postaus olisi kiinnostavaa luettavaa! Vaikka en genreä itse kirjoitakaan.

      Vanhat sanomalehdet tosiaan ovat mainio lähde! Kaikki ne vanhat mainokset ja jutut... Ei tarvitse mennä edes kauhean kauas, jo viisitoista vuotta vanhoista lehdistä voi saada inspiraatiota. Sanomalehdistä Skrivassakin itse asiassa puhuttiin, ja vähän harmiteltiin sitä, että kaikkeen melkein pääsee kohta käsiksi kotikoneelta - siinä on oma tunnelmansa, kun menee Kansalliskirjastoon tutkimaan. :)

      Fraktuuratekstin lukemisessa en ole kauhean hyvä, mutta kai siihenkin tottuisi.

      Oman ajan kirjallisuuden lukeminen on myös tosi hyvä vinkki, enkä olen tullut ajatelleeksi sitä tuolta spefin kannalta. Totta, niistä saisi irti kaikenlaista, millaista on elää ilman jotain teknologiaa.

      Kiitos kommentista!

      Poista
  2. Mielenkiintoinen postaus, harmi ettei nyt ole aikaa vastata tarkemmin. Sanon vain sen, että olen sinulle ikuisesti kiitollinen tuosta auringonlaskulaskurista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä. :) Skrivassa oli haastateltu myös kustantamon työntekijöitä ja kysytty kirjoittajien tekemistä virheistä tms. ja yksi puhui auringon nousu- ja laskuajoista ja niissä mönkään menosta.

      Poista
  3. Kiitos erinomaisista vinkeistä! Mielestäni paras tapa on puhua asiantuntijan kanssa. Kirjoilta ei valitettavasti voi kysyä lisäkysymyksiä. Tuo kirjaimellinen toisten kengissä käveleminen on hauska, ei olisi koskaan tullut itselle mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on varmasti hyvä, jos tarvitsee erityisasiantunemusta. Jos tekstissä vain sivuhenkilönä vilahtaa vaikkapa silmälääkäri, ei tarvitse välttämättä tietää silmälääkärin ammatista. Jos hän on päähenkilö, täytyisi jotain tietääkin todennäköisesti. Vähän kehno esimerkki, mutta kuitenkin. Kirjoilta ei voi tosiaan kysyä lisäkysymyksiä. On hyvä, jos koelukijoissa on monen ammattikunnan ihmisiä, niin voi saada kommentteja asioista, joihin ei ole osannut/tajunnut kiinnittää huomiota. Minullekaan ei ole tullut mieleen, mutta kun ajattelin asiaa, se voisi olla avartava kokemus! En esim. itse käytä korkokenkiä tai korvakoruja, mutta jos päähenkilöni käyttäisi, ehkä olisi hyvä kokeilla niitä pitempään kuin pari tuntia... Ihan vain päästäkseen vaikka fiilikseen.

      Poista
  4. Hyvä aihe ja kirjoittajalle jatkuvasti ajankohtainen. :) Itsestäänselvyys ehkä, mutta itse asiantuntijatiedon lisäksi yritän hankkia mahdollisimman paljon tietoa ja näkökulmia "ihan tavallisilta" ihmisiltä. Kirjoittaessa huomaa niin helposti kangistuvansa kaavoihin ja laittavansa hahmot tarkkailemaan maailmaa vain omalla tavallaan ajattelevien näkökulmasta. Luen joutessani paljon esimerkiksi keskustelupalstoja: joskus ihan älyttömiäkin juttuja, jotka suoraan eivät liity minkään alla olevan tekstin aiheisiin.

    Toinen vastaava juttu minulle on mindfulness: tutustuin siihen yliopistossa opintojeni kautta, mutta siinä vaiheessa tajusin että tätä samaa asiaahan olen tehnyt ikään kuin koko ikäni - kirjoittamista varten. Mutta sen harjoittelu pidemmälle todella auttaa pysähtymään hetkeen ja tarkkailemaan asioita uusista näkökulmista.

    Kerran vuosia sitten pyysin ystäväni opettamaan minulle valssia, koska nettiin kirjoittamassani jatkotarinassa oli yksi kohtaus, jossa sitä tanssittiin... Siellä sitten valssasimne pitkin koulun käytäviä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kirjoittajan tehtäviin tavallaan kuuluu muiden kanssaihmisten seuraaminen ja sillä tavalla tiedonhankinta tai näkökulmien lisääminen. Keskustelupalstoille minäkin olen päätynyt lukemaan mitä kummallisimmista jutuista, jotka ei liity mitenkään omaan tekstiin. Näin käy monesti, kun hakee jotain netistä ja päätyy keskusteluketjuun ja näkee sen vieressä jonkun erikoisen otsikon, jota päätyy klikkaamaan.

      Mindfulnessista olen kuullut paljon hyvää, pitäisi ehkä tutustua!

      Mahtavaa omistautumista tuo valssin opettelu! Kaikkeen sitä päätyykin välillä kirjoittamisen takia.

      Poista
  5. Olipa hyvä postaus! Paljon puhuttu aihe, mutta ainakin minulle ihan uutta ajateltavaa.

    En ehkä lähde roolivaatteissa maailmalle (koska ilmeisesti hahmoni hengaavat alasti/ovat puita jne.), mutta museoon haluan! Kun vain keksisi mikä museo olisi kirjoittamisen kannalta hyödyllinen. XD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä on tullut mietittyä aika paljonkin viime aikoina.

      Hih, olisipa mainiota pukeutua puuksi! Museoita on paljon, tietenkin kaikkiin ei ole mahdollista matkustaa, mutta kannatan niiden kiertämistä. Itse olen vähän museohullu, vaikka viime aikoina ei niin paljon ole tullutkaan käytyä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!

Viime aikojen suosituimmat postaukset

Tunnelmia kirjamessuilta

Kirjamessuja kohti

Tuula Kallioniemi: Risteys