Silja Susi: Routamieli

Silja Susi: Routamieli. Kertomus pojasta, joka ei halunnut olla sankari.
Torni, 2014
372 s.
Oma ostos
(Huom. Tunnen kirjan kirjoittajan, minkä takia tämä on enemmän kirjan esittely kuin objektiivinen arvio. :)

Olen lukenut melko vähän eeppistä fantasiaa. Joskus seiskaluokalla luin Tarun sormusten herrasta ja se teki minuun niin suuren vaikutuksen, että pitkään minkään muun eeppisen fantasian lukeminen tuntui turhalta. (Luin myöskin Linnunradan käsikirjan liftareille enkä mitään muuta scifiä sen jälkeen pitkään aikaan, koska ainoastaan Adams nappasi.) Onneksi kasvoin tästä hullunkurisesta vaiheesta ohi.

Sillä osataan sitä kotimaassakin kirjoittaa fantasiaa aikuisille. Silja Suden esikoisromaani Routamieli sijoittuu jonnekin Pohjolaan ja kirjan hengestä voi aistia suomalaista kansanperinnettä ja Kalevalan vaikutusta. Tarina seuraa Routamielen kasvua pojasta mieheksi. Hän syntyy Eteläiseen kaupunkiin mutta kuulee kohtalonsa olevan lähteä kuulemaan jumalien ääniä pohjoiseen. Jumalilla on hänelle tehtävä. Matka ei olekaan ohi kovin äkkiä vaan se kestää vuosia.

Eniten kirjassa pidin sen kauniista luontokuvauksesta. Olen kotoisin Pohjois-Suomesta ja minusta on ihana lukea kunnon luontokuvauksia (vaikka missään kirjassa ei sanotakaan, että kirja sijoittuisi muinaiseen Suomeen; sen voi kuvitella myös sijoittuvan ihan omaan maailmaansa). Kirjassa on tuntureita ja lunta ja metsän eläimiä. Ja on Routamielellä Savu-niminen matkakumppani, ihmiskumppaineiden lisäksi.

Myrskytuuli yltyi, mutten jaksanut välittää. Sitten, monista elämäni hetkistä ehdottomasti surkeimpana, huomasin yhtäkkiä mustan kirsun, joka tavoitteli leipääni. Kostea kuononpää jatkui tasaisen sinertävänharmaalla karvalla peitetyiksi kasvoiksi, joilla oli tummempi naamio, siitä tuuhealla turkilla verhotuiksi kyljiksi ja raajoiksi sekä hännänhuipuksi. Koira oli ryöminyt leipääni kohti. En olisi voinut olla onnellisempi näkemästäni. (s. 92)

Eri eläinten hahmoissa ilmestyvät jumalat olivat myös mielenkiintoista luettavaa.

Routamieli on henkilönä hiukan vaikeasti lähestyttävä. Hänen naisten kohtelunsa ei ehkä ole sieltä parhaasta päästä ja välillä hän surkuttelee kohtaloaan vähän liikaa. Kirjan teemoihin voi lukea vapaan tahdon merkityksen ja sen kyseenalaistamisen, kasvamisen ja kohtalon pohtimisen. Routamieli ei mieli sankariksi tai lähteä kuuntelemaan jumalien puhetta, mutta elämä ei mene niin kuin hän haluaisi. Uskontoakin kirjassa pohditaan, kun Routamieli pohtii suhdetta jumaliin ja yrittää kuunnella näiden puhetta.

Loppuratkaisu oli mielestäni melko yllättävä. Se on aina plussaa kirjalle, ettei heti ensimmäiseltä sivulta tiedä, miten kaikki tulee päättymään. Jumalten puheet olisi voinut ehkä kursivoida tai jotenkin muuten erottaa tekstistä, sillä niissä meinasin välillä mennä sekaisin, ja luvut olisivat voineet olla vähän pitempiä, mutta muuten teksti on hienosti kirjoitettu.

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka kaipaavat vakavampaa, realistissävytteistä fantasiaa, tai muuten vain haluavat tutustua uuteen kirjaan.

Kommentit

  1. Pidin tässä siitä, kuinka siinä ei tarkkaan sanottu, että se sijoittuisi Suomeen. Kaikki tuntui vähän enemmän mystiseltä.

    Olen kyllä samaa mieltä, että jumalten puheet olisi voitu vaikka kursivoida. Se olisi helpottanut huomattavasti,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se lisäsi mystisyyttä. Vaikka itseäni ei olisi haitannut, vaikka olisi sanottu sijoittuvankin. Mutta toisaalta nyt jokainen lukija voi kuvitella tekstin sijoittuvan minne vain.

      Poista
  2. Tässä oli jotenkin todella rauhallinen, mystinen, suomalainen fiilis. Ehkä se oli kirjan luonnonläheisyys? Luontokuvaus oli välillä suorastaan hypnoottista. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä oli kyllä tunnelma kohdillaan. :) Luontokuvaus oli hyvää, ja eläinkuvaus myös.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!

Viime aikojen suosituimmat postaukset

Tunnelmia kirjamessuilta

Kirjamessuja kohti

Tuula Kallioniemi: Risteys