Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2015.

Vappua!

Kuva
Hauskaa vappua kaikille lukijoille! Toivottavasti vappunne on aurinkoinen! Tähän ei ollut nyt mitään vappuaiheista kuvaa, mutta juokaa simaa ja puhaltakaa ilmapalloja ja olkaa kivoja toisillenne, toivottaa mietteliäs murmeli.


K, D, K, C, U, T

Kuva
Tein itselleni kaavan editoimiseen.

Oma kirjoittamiseni tuntuu tällä hetkellä hiukan päämäärättömältä: olenko menossa jotakin kohti? En tiedä, ehkä en. Jotakin olen raapustanut muistikirjaan ja keskittynyt kirjoittamaan pseudotieteellisiä pätkiä. Kirjoittaminen on keskittynyt öihin ja myöhäisiin iltoihin, päivisin on pitänyt yrittää tehdä jotain järkevää.

Kaava on tässä:

1. Kill your darlings.
2. Deletoi. Puolet.
3. Kill your darlings. Uudestaan. Koska et kuitenkaan raskinut tappaa kaikkia ekalla kerralla.
4. Check your darlings. (Ne, jotka kaikesta huolimatta jäivät henkiin.)
5. Uusiksikirjoita.
6. Toista kohtia neljä ja viisi kunnes olet tyytyväinen. Jos et ole tyytyväinen, et todennäköisesti ole valmis.

Ikävä kyllä näistä kohdista ei saanut kovin helposti lausuttavaa lyhennettä.

PS. Muistin pitkästä aikaa Takasivun olemassaolon ja päivitin sitä vähän.

Toivottavasti viikonloppunne on ollut mukava!

Check your darlings

Törmäsin Ylen sivuilla mielenkiintoiseen artikkeliin faktantarkistuksesta. Edellisessä postauksessa kirjoitin taustatyön tekemisestä. Taustatiedolla ei kuitenkaan paljoa tee, jos se ei pidä paikkaansa.

Kirjoittajan tekstin virheistä on vastuussa kirjoittaja ja kustannustoimittaja. (Toki koelukijoista on apua niiden bongaamisesta, mutta he eivät tietenkään ole vastuussa kirjaan päätyvistä virheistä.) En tiedä, käyttävätkö kustantamot kaunokirjoihin faktantarkastajia (ehkä joihinkin historiallisiin romaaneihin?). Lehdet taas ovat oma juttunsa. Artikkelista minulle selvisi, että joillakin ulkomaisilla lehdillä on kokonaisia faktantarkistusosastoja.

Täytyy myöntää, etten tiennyt, että sellaisia on olemassakaan. Ei se ehkä sinänsä ole ihme, kun Suomessa ei niitä ole. Täällä tarkistus tuntuu toimivan (netissä) niin, että kommentoijat huomattavat virheestä, ja juttuun ilmestyy editointimerkintä. Enkä puhu pelkästään kirjoitusvirheistä, joita löytyy otsikoistakin. Faktantarkistajia Suomessa k…

Vinkkejä taustatutkimukseen

Kuva
Taustatutkimus on yksi ikuisuusaiheista, josta puhutaan paljon. Skriva-lehdessä (2/2015) teemana oli taustatutkimus ja ajattelin jakaa täällä joitain sen herättämiä ajatuksia.


Yleensä, kun jokin asia pitää selvittää, tulee mentyä Googleen. Itsekin googletan asioita vähän väliä. Samalla takaraivossa raksuttaa, että kaikki mikä netissä on, ei ole totta, ja että pitäisi tarkistaa asiat useammasta lähteestä. Skrivassa esiteltiin keinoja taustatutkimuksen tekemiseen ilman Googlea. Tässä joitakin vinkkejä (suurin osa ei ole kovin mullistavia, mutta pari vinkkiä ainakin on sellaista, joita itse ajattelin kokeilla):

- Soita tutkijalle. (Kannattaa, jos kirjoittaa jotain, jossa on niin erikoinen aihe, ettei siitä muualta löydy oikein tietoa ja täytyy ehdottomasti saada jokin fakta oikein. Lehdessä suositellaan ensin lukemaan aiheen ympäriltä, kokoamaan kysymykset ja sitten pyytämään päästä puheisiin tutkijan kanssa.)

- Tutki julkisia asiakirjoja (esim. karttoja, protokollia ja tuomiopöytäkirjoja …

Skriva

Kuva
Sain tänään lahjaksi Skriva-lehden. En ole ennen lukenut sitä, mutta lehti vaikuttaa todella kiinnostavalta ja pätevältä. Lehdessä on ammattilaisten neuvoja kirjoittajille ja kirjailijahaastatteluja. Tässä numerossa aiheina on mm. oman äänen löytäminen, taustatutkimuksen tekeminen ja esimerkiksi Peter Pohlin haastattelu. Lukijat voivat myös lähettää lehteen omia kysymyksiään.

Suomessa ei ehkä menestyisi kirjoittamisen harrastajille suunnattu lehti, mutta Ruotsissa Skriva on porskuttanut käsittääkseni hyvin. Nyt tiedänkin, mitä lehteä lueskelen loppuviikon. :)

Etsintäkuulutus kadonneelle kirjalle

Tiedättekö sen tunteen, kun on lukenut kauan sitten jonkun kirjan, ja haluaisi kovasti muistaa sen, mutta ei muista sen nimeä eikä kirjoittajaa? Ei välttämättä edes muista oliko kirja hyvä vai huono, mutta haluaisi saada sen käsiinsä, jotta muisti palautuisi.

Minua on vaivannut tasaisin väliajoin yksi kirja, jonka luin lapsena, ja olen käyttänyt kaikki tiedonhankintakykyni, joten nyt ajattelin viimeisenä keinona kysyä, joskos tätä sattuisi lukemaan joku, joka olisi kirjaan törmännyt.

Kyseessä on lasten/nuortenkirja, joka sijoittuu muistaakseni 50-luvulle ja on kirjoitettukin muistaakseni silloin. Voi olla myös uudempi. Se oli kotimainen hevoskirja (?), kannessa on hevonen ja kirjan päähenkilönä oli Aarne-niminen tyyppi. Luin sen pokkarina, joka oli kummallisen pieni. Ehkä neliön muotoinen? (Minulla oli joskus myös minikokoinen Tuntematon sotilas, ja harmittaa, että se katosi jossain muutossa.) Jos joku muistaa tällaisen kirjan, olen iloinen vinkkauksista! :) Voi kyllä olla, että kirja…

Spefimeemi

Nappasin tämän kyselyhaasteen Vaarnan blogista joskus aiemmin, ja hän taas oli löytänyt sen Calendulan blogista. Halusin pitkästä aikaa vastailla johonkin tällaiseen, joten tässä omia vastauksiani. :)

1. Minkä sf/f/h -kirjan luit viimeksi?

Taisin lukea viimeksi Anu Holopaisen Ihon alaiset.

2. Mikä oli viimeinen sf/f/h -kirja, jota et saanut luettua loppuun asti ja miksi?

Mats Strandbergin ja Sara B. Elfgrenin Piiri jäi kesken. Ja George R. R. Martinin Game of Thrones. En tiedä kumpi jäi kesken ensin. Kummassakaan kirjassa ei ollut sinänsä vikaa, ne vain... jäivät. Joidenkin muiden kirjojen jalkoihin. Joten vakuutan itselleni, että tartun näihin vielä ja luen ne loppuun osana kirjahyllyni lukemattomien kirjojen lukuprojektia. Miksi uusia, kiehtovia kirjoja tulee koko ajan vastaan, kun omakin hylly pursuilee? Ja miksi en voi olla kahmimatta kirjoja kirpputoreilta tai alelaareista? Puhumattakaan kirjastosta.

3. Mikä oli viimeisin sf/f/h -kirja, josta pidit, mutta josta muut eivät pitäneet…

Hyttysen sielunmaisema ja alaviitteitä

Vähän aikaa sitten pitkästä aikaa muistin Noitalinna huraa!n olemassaolon. Kuuntelin Järvellä kappaletta ja mietin, miten olen voinut unohtaa sellaisen taiteen olemassaolon.

Olen aina pitänyt kappaleista, joissa on tarina. Rakastan tarinoita. Ei niin ettenkö voisi nauttia muustakin musiikista tai sanoja tarvitsisi olla ollenkaan, mutta jos lyriikat kertovat kokonaisen tarinan, joka koskettaa, se on mielestäni hatunnoston arvoinen asia.

Järvellä kappaleen sanomasta olisi saanut vaikka romaanin, mutta tässä kaikki olennainen tulee muutamassa säkeessä. Kappaleessa kertoja istuu apeana hyttysen kanssa järven rannalla.
Pitkään katselimme järvelle ja sääski tunnusti,
Että kaikkein mieluiten leijona olisi.
(Noitalinna Huraa!) Voi hyttystä. Noitalinnan musiikki on omituista, mielenkiintoista ja syvällistä eikä kovin valtavirtaista. Noitalinnalla oli osuutensa, kun kirjoitin ensimmäistä kässäriäni, taustamusiikkina.

--

Olen hiljakseen yrittänyt editoida SL:ää ja HK:ta. Edellisen kohdalla olen läh…

Silja Susi: Routamieli

Kuva
Silja Susi: Routamieli. Kertomus pojasta, joka ei halunnut olla sankari.
Torni, 2014
372 s.
Oma ostos
(Huom. Tunnen kirjan kirjoittajan, minkä takia tämä on enemmän kirjan esittely kuin objektiivinen arvio. :)

Olen lukenut melko vähän eeppistä fantasiaa. Joskus seiskaluokalla luin Tarun sormusten herrasta ja se teki minuun niin suuren vaikutuksen, että pitkään minkään muun eeppisen fantasian lukeminen tuntui turhalta. (Luin myöskin Linnunradan käsikirjan liftareille enkä mitään muuta scifiä sen jälkeen pitkään aikaan, koska ainoastaan Adams nappasi.) Onneksi kasvoin tästä hullunkurisesta vaiheesta ohi.

Sillä osataan sitä kotimaassakin kirjoittaa fantasiaa aikuisille. Silja Suden esikoisromaani Routamieli sijoittuu jonnekin Pohjolaan ja kirjan hengestä voi aistia suomalaista kansanperinnettä ja Kalevalan vaikutusta. Tarina seuraa Routamielen kasvua pojasta mieheksi. Hän syntyy Eteläiseen kaupunkiin mutta kuulee kohtalonsa olevan lähteä kuulemaan jumalien ääniä pohjoiseen. Jumalilla on hä…

Ihon alaiset

Anu Holopaisen Ihon alaiset (Karisto 2015, lainasin kirjastosta)katkaisi pahimman luokan lukujumini. Luin kirjan yhdessä päivässä. Ei kirja tosin tiiliskivi ole, vaan 202 sivua, mutta jos kieli ei olisi ollut sujuvaa ja tarina koukuttava, tuskin sitä olisi tullut luettua näin vauhdilla, ja koska kirja teki vaikutuksen, haluan postata siitä.

Koukuttava kirja on. Heti ensimmäiseltä sivulta. Ihon alaiset sijoittuu jonnekin tulevaisuuteen tarkemmin määrittelemättömään aikaan, jossa kauneusleikkaukset ja muut vartalonmuokkaukset ovat arkipäivää, normi. "Luomut" ovat vähemmistössä ja heidän korjaamaton ulkonäkönsä vaikeuttaa niin työ- kuin opiskelupaikankin saamista.

Jara haikailee pakkomielteisesti muokkauksista, mutta ei vielä alaikäisenä niihin pääse. Inka ei ole muokannut itseään, mutta ei ole varma etteikö tulevaisuudessa voisi jotain tehdä. Matias taas on muokkauksia vastustava aktivisti. Lisäksi kirjassa ääneen pääsee PlastikPrinsess, jonka blogista ja sen saamista kommente…