Tuuli nousee, on uskallettava elää

Tuuli nousee, Studio Ghibli, 2013
Olen myöhäisherännäinen, mitä tulee Miyasakin tuotantoon. Näin ensimmäisen Miyasakin elokuvani viime vuonna ja ihastuin täysin Henkien kätkemään. Sen jälkeen katsomani Miyasakin elokuvat eivät ole tehneet yhtä suurta vaikutusta, mutta olen pitänyt kaikista kyllä.

Eilen katsoin Tuuli nousee -elokuvan, jonka Hayao Miyasaki on ilmoittanut olevan hänen viimeinen pitkä animaatiotyönsä.

Elokuva on kaunis ja koskettava. Se on Jirō Horikoshin fiktiivinen elämäkerta. (Paino sanalla fiktiivinen.) Jirō Horikoshin oli japanilainen lentokonesuunnittelija, joka suunnitteli Japanin toisessa maailmansodassa käyttämiä hävittäjiä, mm. Zero-hävittäjän.

Piirrosjälki on viehättävää ja musiikki kaunista. Elokuvan tunnelma on enimmäkseen rauhallinen, alun maanjäristys tosin on kuvattu hyvin tuhoisana, kuten suuri Kanton maanjäristys vuonna 1923 olikin, ja Jiron rakkauden Nahokon sairastuminen tuo tarinaan lisää traagisuutta. Vaikka Japanin köyhyydestä puhutaankin ja sotaa sivutaan, elokuvassa ei oteta sotaan kantaa millään tavalla. Päähenkilö suunnittelee koneita sotakäyttöön eikä näytä miettivän asiaa lainkaan. Jiro työtovereineen suunnittelee täydellisiä sotakoneita, pommikoneita, ja tuntuu suhtautuvan kaikkeen naiivin romanttisesti. Hän vain sanoo seuraavansa unelmaansa täydellisestä lentokoneesta. Elokuva ei vastusta sotaa mutta ei toisaalta puhu sen puolestakaan. Se on hämmästyttävän mitäänsanomaton tässä suhteessa.

Elokuva seurailee oikean esikuvansa elämää sikäli mitä tulee lentokoneinsinöörin uraan ja hävittäjien suunnitteluun, mutta Jiron henkilökohtaisen elämän yksityiskohdat ovat kaikki fiktiota. (Hänen vaimollaan ei ollut tuberkuloosia ja hän sai viisi lasta. Hänellä ei myöskään ollut pikkusiskoa kuten elokuvassa.) En ole koskaan täysin ymmärtänyt, miksi fiktiivisille hahmoille annetaan oikeasti eläneen ihmisen nimi? Ymmärrän sen paremmin, jos kyseessä on kauan sitten elänyt henkilö, mutta kun kyseessä on joku, jonka kuolemasta ei niin hirvittävän kauan ole ja jonka perhettä hyvinkin voi olla vielä elossa, ratkaisu tuntuu aina vähän oudolta.

Elokuvan unijaksoissa on enemmän mielikuvituksellisuutta ja Miyasakille rakasta lentämistä, mutta muuten fantasiaelementtejä ei ole elokuvassa lainkaan. Ehkä se ei siksi tehnyt minuun niin suurta vaikutusta, vaikka mielelläni katsoinkin sen loppuun asti.

Elokuvan mottona on ranskalaisrunoilija Paul Valéryn säe "Tuuli nousee, on uskallettava elää".

Kommentit

  1. Hienoa, että olet löytänyt Miyazakin! Teidän tuotannossanne on tietynlaista sukulaissieluisuutta, joten kuvittelisin elokuvien inspiroivan paljon uusia ajatuksia. :)

    Tuuli nousee on jäänyt minulta katsomatta. Minustakin ajatus fiktiivisestä elämänkerrasta "vastikään" eläneelle henkilölle kuulostaa vieraalta. Oma fiktiivinen elämänkerta olisi kuitenkin hauska kirjoittaa! Ehkä jos saan joku päivä pseudonyymin, näin tapahtuukin. ;)

    Miyazaki-suosikkini ovat Kikin lähettipalvelu, Prinsessa Mononoke, Naapurini Totoro ja Henkien Kätkemä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin se on hienoa! En voi tosin uskoa, että näköjään kirjoitin hänen nimensä johdonmukaisesti väärin koko postauksen ajan.

      Kyllä, leffat ovat inspiroivia, varsinkin kaikki outouksia sisältävät. :)

      Tuuli nousee on aikuisten elokuva toisn kuin aiemmat enimmäkseen. Kyllä tämä katsomisen arvoinen on, ja musiikki on myös kaunista, vaikka fiktiivinen elämäkerta onkin hassua. Itselleen sen kirjoittaminen voisi olla mielenkiintoista tosiaan! :)

      Kaksi ekaa noista on minulta vielä näkemättä.

      Poista
  2. Ah, mä niiiin haluan nähdä tämän... Miyazaki on mahtava, Prinsessa Mononoke on mun ehdoton suosikki<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Prinsessa Mononoke on seuraavana listallani. :)

      Poista
  3. En ole suuri animen ystävä, mutta Henkien kätkemä teki minuunkin vaikutuksen. Pienenä lapsena jäi vaan kauheat traumat tuolla tavalla piirretyistä hahmoista, niin hyvä että uskaltaa nytkään mitään animea katsoa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ihan hirveästi ole katsonut animea, mutta tämän tyyppisestä tykkään. :) Lapsena katsottiin Hopeanuolta, se oli aika järkyttävää.

      Millä tavalla piirretyistä, Henkien kätkemän oudoista tyypeistäkö?

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!