Ysäriä?

SL:n miljöö on aiheuttanut minulle ajalliseen sijoittumiseen liittyviä mietiskelyjä. Tällä hetkellä teksti on sekoitus varmaan kaikkia mahdollisia 1900- ja 2000-luvun vuosikymmeniä ja jotakin muinaisesta menneestä inspiraationsa saanutta. Niin paljon kuin pidänkin tästä sekametelisopasta, olen ajatellut, että selkeyden vuoksi voisin valita näistä jonkin pohjavireeksi. Muinaisjutut kyllä pysyvät.

Mutta minkä valitsen? 20-luvussa olisi tyyliä, 50-luku olisi vielä sopivan vanhahtava. En tahdo tekstiin facebookia tai älypuhelimia, koska ne ei sopisi tunnelmaan. (Saatuani ystävällistä vihjailua lähipiiristä, että nykyään on olemassa tällaisia uusia keksintöjä, joita voisin hyödyntää, sain tehtyä instagramtilin. En osaa käyttää sitä.) En kuitenkaan tahdo mennä niin kauas menneisyyteen, ettei sähköä olisi. (Plus se vaatisi koko juonen uusiksi laittoa.)

Koska vaikka pidänkin taustatutkimuksesta, en halua tällä hetkellä kahlata kymmeniä kirjoja, on ehkä parasta, että pysyn vuosikymmenissä, joista itselläni on jotakin tietoa jo valmiiksi. Sitten se iski: ysäri on uusi kasari. Silloin oli teknologiaa, mutta ei vielä näin älykästä. Olin lapsi yhdeksänkymmentäluvulla ja vaikka se olikin masentava vuosikymmen, silloin oli kaikkea aika outoa, jota tekstissä voi hyödyntää. Onhan outoa nykyäänkin, mutta taaksepäin on helpompi katsella.

Mikä teidän lempivuosikymmenenne on?

Viikon saldo on toistaiseksi ollut yksi editoitu luku. Luku per viikko on ihan hyvä tahti ja olen tyytyväinen editoituun lukuun. Vuodenaikavaikutus on tosin taas iskenyt: tekstin vuodenaika on vaihtunut kesästä talveksi.

Offtopic: Televisiosta tulee Elviksen konsertti. Jos hän olisi elossa, olisi hänen 80-vuotissyntymäpäivänsä. En välitä kaikesta musiikista, jota hän levytti, mutta pidän kovasti hänen äänestään. Sitä on miellyttävä kuunnella. Taidan mennä kuuntelemaan.

Kommentit

  1. Minun lempivuosikymmeneni on ihan rehellisesti sanoen nykyaika. Menneissä vuosikymmenissä monet yksityiskohdat kiehtovat, mutta ne ovat yksityiskohtia. En haluaisi muuttaa minnekään menneisyyteen.

    Muistan, kuinka eksoottiselta 90-luvun lapsesta tuntui, kun luki Uolevi Nojosen 70-luvun koulumaailmaan sijoittuvia nuortenkirjoja. Niin lähellä, vain parin vuosikymmenen päässä, mutta silti jotenkin niin eri maailmassa. Luulen, että nykylapselle 90-luku aiheuttaisi samanlaisen aikahypyn. Se on melkein tuoretta, ei varsinaista historiaa, mutta kuitenkin jollain tapaa erilaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en tahtoisi elää menneisyydessä, mutta sinne on kiva tehdä musiikillisia ja kirjallisia aikamatkoja välillä. :) Ja ottaisin kyllä mielelläni aikakoneen, jolla voisin käydä vaikka katsomassa kivikautta.

      Uolevi Nojoselta olen tainnut joskus lukea jotain. Totta, aiheuttaisi varmaan. Minua kiehtoo se, että se on kokonaan eri vuosituhatta! :D

      Poista
  2. Itse olen syntynyt -99, mutta katselen kauemmas taaksepäin: 50- ja 60-luvut ovat vaatetyylillisesti ja musiikillisesti (Beatles, iiik!) parhaita. Nykyaikaa en vain aina jaksaisi, kun kaikki pyörii sosiaalisen median ja älyluurien ympärillä (joista itse olen onnellisesti ulkona). Tulipas muuten mummomainen lause :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 50- ja 60-luku ovat itselleni aika vieraita, mutta silloin oli kyllä kivoja vaatteita! Ja Beatles on hyvä, vaikka en fani olekaan. (Fanitukseni suuntautuvat enemmän ruotsalaisiin bändeihin. :D) Sosiaalinen media on hieno juttu, tykkään mm. blogeista, mutta ei sitä kyllä aina jaksaisi, että kaikki välillä pyörii niiden ympärillä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!

Viime aikojen suosituimmat postaukset

Tunnelmia kirjamessuilta

Tuula Kallioniemi: Risteys

Motiiveista