Harry Potter ja salaisuuksien kammio


J. K. Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio
(Harry Potter and the Chamber of Secrets)
365 s.

Harry Potter ja salaisuuksien kammio on aina ollut yksi pottersuosikeistani. Muistan, että luin sen lapsena viidesti tai seitsemästi. Olen tainnut kertoakin, että vahingossa aloitin Azkabanin vangista. Sen jälkeen luin Viisasten kiven ja Salaisuuksien kammion ja muistan olleeni sydän kurkussa, että selviääkö Harry, vaikka olin lukenut Azkabanin vangin ja tiesin, että hänen on selvittävä. Jos kirjablogit olisivat 2000-luvun alussa olleet niin yleisiä kuin nykyään, pottereista varmasti olisi hurjasti enemmän arvosteluja.

Pikaisena kertauksena kaiken varalta: Harry Potter on jästiperheessä kasvanut velho, joka on vauvana ihmeellisesti selvinnyt Lordi Voldemortin hyökkäyksestä. Viisasten kivessä Harry sai tietää juuristaan ja pääsi Tylypahkan kouluun. Lordi Voldemort, jonka nimeä velhomaailmassa kavahdetaan sanoa ääneen, vainoaa Harrya ja kaikkia muitakin vielä ruumiittomanakin. Tylypahkassa alkaa tapahtua outoja. Mikä on salaisuuksien kammio ja siellä lymyilevä hirviö, joka yrittää tappaa jästisyntyisiä noitia ja velhoja?

Tämä kirja ei lukemieni bloggausten perusteella ole yleensä ollut kovinkaan monen suosikki sarjasta. Minulle se on aina ollut sekä hillittömän hauska että vakavampi lukukokemus. Varsinkin Gilderoy Lockhartin mahdoton hahmo ja Ronin rikkonainen taikasauva saivat aikaan nauruntyrskähdyksiä. Rowling on kertonut, että Lockhartin hahmo perustuu johonkuhun, jonka hän tuntee, mutta että tämä ei koskaan arvaisi sitä itse. Tylypahkan uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja Lockhart on pöyhkeä ja julkisuudenkipeä kirjailija, eikä ole aihetta, johon hän ei saisi itseään liitettyä.

Kauhukseen Harry joutuu suorittamaan jälki-istuntonsa avustamassa Lockhartia vastaamaan ihailijapostiinsa:

Ovi lennähti oitis auki. Lockhart katsoi häntä säteillen.
    "Ah, siinä se lurjus saapuu!" hän sanoi. "Käy peremmälle, Harry, käy peremmälle."
    Seinillä oli lukemattomia kehystettyjä Lockhartia esittäviä valokuvia, jotka hohtelivat kirkkaasti useiden kynttilöiden valossa. Joissain oli jopa hänen nimikirjoituksensa. Pöydällä oli myös korkea pino kuvia.
    "Saat kirjoittaa nimet kuoriin!" Lockhart sanoi Harrylle aivan kuin se olisi ollut suurtakin huvia. "Tämä ensimmäinen menee Gladys Gudgeonille, siunattu nainen - antaumuksellinen ihailijani." (s. 132-133)

Vakavampia sävyjä kirjassa on puhdasverisyysaihe. Velhomaailmassa ihmiset voidaan jakaa kolmeen luokkaan: puhdasverisiin, puoliverisiin ja "kuraverisiin" eli noitiin joiden molemmat vanhemmat ovat jästejä). Harry Potterin päähenkilökolmikko edustaa näitä kaikkia. Ron on puhdasverisestä suvusta, Harry puoliverinen ja Hermione jästisyntyinen. Voldemortin kannattajien mielestä jästisyntyiset ovat pohjasakkaa, kuraverisiä, joilla ei pitäisi olla oikeutta opiskella Tylypahkassa tai olla muutenkaan olemassa. He arvostavat puhdasverisiä eniten (vaikka Voldemortkaan ei ollut sellainen itse).

Potterit tekivät minuun suuren vaikutuksen kirjoitustyylinsä, niiden lumoavan maailman ja sanoman kautta. Ne puhuvat epätasa-arvon vastustamisen puolesta. Syntyperän takia saadun kohtelun lisäksi kantaa otetaan mm. taloudelliseen epätasa-arvoon. Ron on rutiköyhästä perheestä, Harry rikkaasta (joskin hän on rikas vain velhomaailmassa, sillä Dursleyt eivät koskaan ole antaneet hänelle rahaa). On totta, että pottereissa on jonkin verran mustavalkoisuutta. Varsinkin luihuisista annetaan aika värittynyt kuva, heidät kaikki kuvataan melko kamaliksi ja puhdasverisyyden kannattajiksi, kun taas rohkelikot ovat niitä hyviä tyyppejä. Ei heistäkään kukaan silti ole täydellinen.

Salaisuuksien kammiossa esiintyy monia juttuja, jotka ovat merkityksellisiä sarjan kuudennessa osassa.

Eri maiden Salaisuuksien kammion kansia

Jotenkin päädyin pitkästä aikaa selailemaan netistä potteraiheisia juttuja. Yllä muutamia eri versioita Salaisuuksien kammion kannesta. Briteillä on kamalasti eri versioita! Eksyin myös englanninkielisen Wikipedian sivulle, jolla käsitellään pottereiden käännöksiä. Se oli mielenkiintoista luettavaa. Salaisuuksien kammiossa on kohtaus, jossa Voldemortin alkuperäisestä nimestä Tom Marvolo Riddle muodostuu anagrammi "I am Lord Voldemort". Tämä(kin) on aiheuttanut kääntäjille eri puolilla maailmaa päänvaivaa (kirja on käännetty 67 kielelle). Suomenkieliset versiot kuuluvat niihin, joissa Voldermortin nimestä on muutettu kaikki muu paitsi Tom, jotta anagrammi toimii jotenkuten. (Tom Lomen Valedro - Ma olen Voldemort). En tiedä mitkä näistä ovat erikoisimpia: ranskan Tom Elvis Jedusor, ruotsin Tom Gus Mervolo Dolder, vai slovenian Mark Neelstein ja Lord Mrlakenstein. Tanskan Romeo G. Detlev Jr on myöskin aika... jännittävä. No, kuvattiinhan Voldemort nuorena jonkinlaiseksi hurmaajaksi, tai ainakin hän osasi kietoa ihmisiä sormiensa ympärille.

Kommentit

  1. Olen joskus pohtinut tuota Voldemort-kohtaa tässä kirjassa. En ole kuitenkaan lukenut muiden kielien kohdan käännöksistä mitään aiemmin, joten pohdiskelusi asiasta oli tosi kiintoisaa luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näistä oli kiinnostava lukea, sillä minäkin pohdin sitä lukiessani ekan kerran paljonkin. Lomen on niin kummallinen nimeksi. Periaatteessahan tuon olisi voinut jättää kääntämättä; Voldemort heilauttaa taikasauvaa ja kirjaimet asettuvat uuteen järjestykseen. Lukija olisi voinut ajatella, että hän vain taikoi lisää kirjaimia tms. Tai no minulle olisi mennyt läpi. :D Ääkköset aiheuttavat oman vaivansa. Tuo ruotsalainen nimiversio muodostaa sanat "Ego sum Lord Voldemort" eli siinä on päädytti peräti latinaan asti.

      Poista
  2. Mark Neelstein ja Romeo G. Detlev Jr (kuulostaa jotenkin vähän gigololta) aiheuttivat näin yön kunniaksi hillittömän naurunpuuskan! Ei ihan vavisuta pelosta sekäytimessä asti nuo nimet :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enkä pääse mitenkään yli siitä, että tuosta Mrlakensteinista minulle tulee mieleen vain Frankenstein... :D Ja tuosta Romeosta en ole ihan vielä toipunut. Luin, että nimen käännökset ovat joissain tapauksissa aiheuttaneet häslinkiä myöhempien osien kanssa, kun se alkuperäinen nimi liittyikin juoneen.

      Poista
  3. Lockhart on huippu :D "Aijai, vain harvat teistä ovat muistaneet, että lempivärini on liila!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lockhart on kyllä huippu. :D Opettajana tosin painajainen. Odotan että pääsen Feeniksin kiltaan asti, että hän esiintyy taas.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!

Viime aikojen suosituimmat postaukset

Tunnelmia kirjamessuilta

Kirjamessuja kohti

Tuula Kallioniemi: Risteys