Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2015.

Mahtava rotkokirja

Kuva
Tuomo Kesäläinen ja Aimo Kejonen: Suomen rotkot
Salakirjat, 2014
536 sivua

Uudenvuoden lupaukseni kieltää minua lainaamasta kaunokirjoja ennen kuin olen lukenut omaan kirjahyllyyni kertyneet ostokset, joita on kertynyt aikamoinen pino. Onneksi lupauksessa on porsaanreikä. Siinä ei puhuta mitään tietokirjoista. Nyt nimittäin on löytynyt sellainen kirja, joka selvästi on kirjoitettu minua varten.


Kokonainen, jättimäinen kirja Suomen rotkoista! Voisiko keksiä parempaa tietokirjan aihetta? Olen aina ollut hyvin kiinnostunut kallioista, rotkoista ja luolamaalauksista. Niitä kaikkia tästä kirjasta löytyy. Haluaisin matkustaa Yhdysvaltoihin, mutta lähinnä siksi, että siellä on Grand Canyon (tämäkin on edellisissä postauksissa mainitsemiani tällä hetkellä epärealistisia matkakohteitani). Onneksi Suomestakin löytyy henkeäsalpaavia rotkomaisemia.

Tässä teoksessa esitellään 151 rotkoa ja liikuntarajoitteisille sopivat kohteet on merkitty erikseen. Alussa kerrotaan rotkoihin liittyvistä kansanper…

Kuvakulma

Kuva
Arvaatteko, mikä huone tässä kuvassa on? Ei mikään. Kuvakulma huijaa - se on otettu Helsingin Lux-tapahtumassa, ja oikeasti oli jonkinlainen pieni installaatio, jota sai kurkkia kurkistusikkunoista. Kirjoittaminenkin on vähän kuin todellisuutta jäljittelevien installaatioiden tekemistä aina välillä. Pitää rakennella palasista kokonaisuus, joka on uskottava. Genrestä riippumatta. Totuus on tarua ihmeellisempää, koska fiktiossa pitää olla järkeä, sanoi Mark Twain. (Toisin kuin tässä postauksessa ehkä on.)

Tänään kävin Suomenlinnassa. Se on yksi lempipaikkojani enkä ole koskaan ennen käynyt siellä talvella, joten minut oli helppo houkutella mukaan. Tuuli tuiversi, mutta oli mukavaa käydä siellä.


Googlasin, paljonko maksaisi matka Pääsiäissaarille. 4000 euroa. Vähän liikaa. Ei siis pääsiäiseksi pääsiäissaarille. Minulla on kuulemma hiukan epärealistiset matkatoiveet: tahdon nähdä outoja patsaita (pääsiäissaaret), käydä hassunnimisissä paikoissa (Pääsiäissaaret ja Joulusaari), nähdä vaal…

Ysäriä?

SL:n miljöö on aiheuttanut minulle ajalliseen sijoittumiseen liittyviä mietiskelyjä. Tällä hetkellä teksti on sekoitus varmaan kaikkia mahdollisia 1900- ja 2000-luvun vuosikymmeniä ja jotakin muinaisesta menneestä inspiraationsa saanutta. Niin paljon kuin pidänkin tästä sekametelisopasta, olen ajatellut, että selkeyden vuoksi voisin valita näistä jonkin pohjavireeksi. Muinaisjutut kyllä pysyvät.

Mutta minkä valitsen? 20-luvussa olisi tyyliä, 50-luku olisi vielä sopivan vanhahtava. En tahdo tekstiin facebookia tai älypuhelimia, koska ne ei sopisi tunnelmaan. (Saatuani ystävällistä vihjailua lähipiiristä, että nykyään on olemassa tällaisia uusia keksintöjä, joita voisin hyödyntää, sain tehtyä instagramtilin. En osaa käyttää sitä.) En kuitenkaan tahdo mennä niin kauas menneisyyteen, ettei sähköä olisi. (Plus se vaatisi koko juonen uusiksi laittoa.)

Koska vaikka pidänkin taustatutkimuksesta, en halua tällä hetkellä kahlata kymmeniä kirjoja, on ehkä parasta, että pysyn vuosikymmenissä, jo…

Harry Potter ja salaisuuksien kammio

Kuva
J. K. Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio
(Harry Potter and the Chamber of Secrets)
365 s.

Harry Potter ja salaisuuksien kammio on aina ollut yksi pottersuosikeistani. Muistan, että luin sen lapsena viidesti tai seitsemästi. Olen tainnut kertoakin, että vahingossa aloitin Azkabanin vangista. Sen jälkeen luin Viisasten kiven ja Salaisuuksien kammion ja muistan olleeni sydän kurkussa, että selviääkö Harry, vaikka olin lukenut Azkabanin vangin ja tiesin, että hänen on selvittävä. Jos kirjablogit olisivat 2000-luvun alussa olleet niin yleisiä kuin nykyään, pottereista varmasti olisi hurjasti enemmän arvosteluja.

Pikaisena kertauksena kaiken varalta: Harry Potter on jästiperheessä kasvanut velho, joka on vauvana ihmeellisesti selvinnyt Lordi Voldemortin hyökkäyksestä. Viisasten kivessä Harry sai tietää juuristaan ja pääsi Tylypahkan kouluun. Lordi Voldemort, jonka nimeä velhomaailmassa kavahdetaan sanoa ääneen, vainoaa Harrya ja kaikkia muitakin vielä ruumiittomanakin. Tylypahka…

Sydänkuu

Kuva
2015 on alkanut. Aloitin sen eilen töissä kirjoittamalla joka paikkaan vahingossa vuosiluvun 2014. Nelonen on kivempi luku kuin viisi. Viisi on jotenkin...outo, ei taivu vielä kynästä luontevasti.

Uusi vuosi oli mukava, nyt nautin hitaasta viikonlopusta. Olen lukenut joululomalla aloitettua Harry Potteria (se on aina yhtä hyvä) ja aamulla kirjoitin ylös kohtauksen, joka oli dialogejaan myöten valmiina pyörinyt päässäni jo eilisestä. Olen innoissani siitä. Tästä voi tulla jotain.

Saatan kirjoittaa raakaversioita nopeasti, novelleja nopeammin, mutta pitkiä tekstejä pyörittelen pitkään. Kirjoitan niitä niin paljon uusiksi, ettei ekalla ja viimeisellä versiolla ole välttämättä mitään muuta yhteistä kuin nimi. Mutta rakastan sitä, kun tarina vie mukanaan niin, että jaksan viipyä sen parissa vaikka kuinka. Tällä hetkellä minulla on sellainen tunne.

Olen viehättynyt vanhoista asioista tällä hetkellä. Vanhoista rahoista ja uskomuksista esimerkiksi. Kaikkia näitä tulee myös keskeneräiseen teks…