“I don't believe in the kind of magic in my books. But I do believe something very magical can happen when you read a good book.” - J. K. Rowling

torstai 31. joulukuuta 2015

Viimeisiä viedään

Vuoden viimeinen päivä. Aina yhtä omituista. Se sai minussa aikaan jonkinlaisen energiaspurtin ja kirjoitin tänä iltana novellin, johon sain idean joulun aikana. (Kahden sivun sijaan siihen tulikin yhdeksän sivua. Tiivistämisen varaa on, mutta se jääköön uuteen vuoteen. Olen tyytyväinen, että pitkästä aikaa aloitin jotain ilman että se jäi pelkän idean tasolle.)

Nyt saatte kuvaspämmiä jouluni maisemista, joista minun piti ikävä kyllä jo maanantaiksi palata takaisin etelään. Sen jälkeen olen töiden lisäksi lähinnä lötköttänyt sängyn pohjalla flunssan kourissa, mutta nyt tuntuu jo paremmalta.

Toivottavasti teidän joulunne sujuivat rauhaisasti!

Aurinko kipuaa vaivoin ylös.
Myllykoski



Mikään maailmassa ei ole rauhoittavampaa kuin luonto ilman liikenteen melua.
Korouoma


torstai 24. joulukuuta 2015

Joulukalenteri: 24.12.2015

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille. :) ! Tässä teille pari iloista joululaulua.



keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Joulukalenteri: 23.12.2015

J. K. Rowling: Harry Potter -sarja
1997-2007
Suom. Jaana Kapari
Tammi 1998-2008

Parhaat viimeisinä, eikö niin? :) Harry Potteria on vaikea suositella suosittelematta koko sarjaa. Kuvaan valikoitui kuitenkin yksi sarjan suosikeistani, Kuoleman varjelukset. Pidän kaikista kirjoista, mutta tämä ja Salaisuuksien kammio ovat ehkä lemppareitani. Ja Feeniksin kilta. Kirjan etulehdiltä löytyy oikein tarkka päivämäärä, milloin ja mistä olen kirjan ostanut. Tämä on ostettu 7.3.2008 eli suomennoksen ilmestymispäivänä. Oi niitä aikoja, kun oli vielä uusi Potter odotettavana! Joku näistä taitaakin päästä matkalaukkuuni... Huumoria, iloa, surua, tarinan taikaa. Älkää katsoko elokuvia. Lukekaa kirjat.



tiistai 22. joulukuuta 2015

Joulukalenteri: 22.12.2015

Tänään esittelyssä klassikko. Taru sormusten herrasta oli iso juttu, kun olin yläasteella. Ensimmäinen leffa nimittäin tuli teattereihin. Silloin vielä pidin kiinni siitä, että luen kirjan ennen leffaversiota, joten tämäkin tuli luettua. (Nykyään saatan lipsua säännöstä.) Ala- ja yläasteen fantasiafanitukseni kohdistuivatkin oikeastaan ainoastaan TSH:sta ja Pottereihin.

Taru sormusten herrasta on käännetty ainakin 38 kielelle ja joidenkin arvioiden mukaan se on maailman toiseksi myydyin romaani. (Kaikki mikä myy paljon, ei tosiaankaan ole roskaa!)

J. R. R. Tolkien: Taru sormusten herrasta
WSOY 2002 (1973–1975)
30. painos
981 s.

 

maanantai 21. joulukuuta 2015

Joulukalenteriekstra: Impala

Hei!

Tänään ette saa lukuvinkkiä, saatte piparkakkutaloni. Siitä ei tullut talo, siitä tuli auto. En keksinyt Doctor Whosta enää tehtävää, niin piti vaihtaa maailmaa. Tässä on - tai on olevinaan - Supernaturalin Impala. Se auto on paras! Ja ihanan linjakas. Mitä piparkakkuautoni ei varsinaisesti ole, mutta tämä versio on huomattavsti ensimmäistä parempi. (Se nimittäin hajosi murusiksi ennen kuin oli koossakaan. :D) Onko teillä tapana rakennella piparkakkutaloja?



sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Joulukalenteri: 20.12.2015

Magnus Mills: Taivaanrannan kulkijat
WSOY 2001
(alk. Three to see the king)
suom. Eva Siikarla



Magnus Mills on yksi uusista suosikkikirjailijoistani. Hänen kirjoissaan on sellaista absrudia meininkiä ja mustaa huumoria, että se on vailla vertaa. Hän kirjoittaa kummallisista asioista aivan kuin ne olisivat normaaleja.  

Taivaanrannan kulkijoissa kertoja asustaa pellistä kyhätyssä talossa ylängöllä ja on elämäänsä täysin tyytyväinen, kunnes hänen peltitaloonsa ilmestyy asumaan nainen, joka kysyy: "Täälläkö sinä olet piilotellut?" Kertoja ei mielestään ole piilotellut. Hän nyt vain on sattunut asumaan peltitalossaan, mutta naisen mielestä niin askeettisesti ei voi elää. Kohta kaikki meneekin uusiksi ja muuttuu huonompaan suuntaan.

lauantai 19. joulukuuta 2015

Joulukalenteri: 19.12.2015

Charlaine Harris: Dead until Dark





Sookie Stackhousesta kertovan kirjasarjan ekat kolme osaa ovat mielestäni oikein viihdyttäviä. Jossain vaiheessa kuitenkin innostus sarjaa kohtaan lopahti eikä tv-versiokaan enää oikein vetänyt puoleensa. Omistan näitä kirjoja kuitenkin varmaan kymmenen kappaletta. Jos kaipaa kevyttä vampyyriviihdettä, joka kuitenkin on suunnattu aikuisille, kannattaa tarttua näihin. :) Vaikka yleensä suosinkin suomennoksia, nämä toimivat jotenkin paremmin englanniksi.

perjantai 18. joulukuuta 2015

Joulukalenteri: 18.12.2015 - Vieraskirjahylly!

Joillakin on blogeissaan vieraskynäkirjoituksia, mutta minulla vierailee tänään joulukalenterissa kirjahylly! Poeettisen oikeudenmukaisuuden Dee ystävällisesti kuvasi minulle Nörtti - New gamen. 

Olen lukenut Aleksi Delikourasin Nörtin, mutta kirjaa ei löydy omasta hyllystäni. Kirja on hulvattoman hauska ja kuulemma saanut monet sellaisetkin pojat, jotka eivät lue, innostumaan lukemisesta. Päähenkilö, DragonSlayer999 (nimi jolla hän pelaa netissä) viettää päivänsä mieluiten pelaamalla. Tässä päästään lukemaan hänen päiväkirjaansa.

Aleksi Delikouras: Nörtti - New game
Otava 2012


Ps. Pari viimeistä viikkoa on suorastaan lentänyt! Ne illat, jotka eivät ole menneet töissä, olen lähinnä askarrellut ja paketoinut. Viimeiset kaksi iltaa olen rakentanut piparkakkutaloa. Se onkin ollut sen verran epäonninen projekti, että katsotaan pääseekö se blogiin asti. Olisi hauska leipoa myös kirjan muotoisia piparkakkuja!

torstai 17. joulukuuta 2015

Joulukalenteri: 17.12.2015

Rosa Liksom: Hytti numero 6
WSOY 2011
270 s.

Yhdistän tämän kirjan jouluun, vaikka se ei mitenkään jouluinen olekaan. Sain sen 2011 joululahjaksi. Hyvää lomaluettavaa!



keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Joulukalenteri: 16.12.2015

Tove Jansson: Muumipapan urotyöt
WSOY  2010 (alk. 1950 Muminpappans bravader)

Tove Jansson ja muumit eivät esittelyjä kaipaa. Muumipapan urotyöt on ihana kirja ja kertoo Muumipapan villistä nuoruudesta - ainakin sellaisena, kun hän sen tahtoo meille kertoa. :) Hauskasti kirjoitettu, aivan ihanaa kuvitusta. Ja hyvin muumimaista menoa.


tiistai 15. joulukuuta 2015

Joulukalenteri: 15.12.2015

Hitomi Kanehara: Käärmeitä ja lävistyksiä 
Sammakko 2009 (alk. ilm. 2004)

Käärmeitä ja lävistyksiä ei varsinaisesti ole omia lempikirjojani, mutta se on varsin mielenkiintoinen kuvaus japanilaisista alakulttuurin nuorista. Jos kestää yksityiskohtaista lävistysten kuvailua (joka minulle oli vähän liikaa välillä!), kannattaa lukea - kirja on pikkuinen ja sen lukee nopeasti.


Käärmeitä ja lävistyksiä on voittanut Akutagawan (Japanin arvostetuin kirjallisuuspalkinto) ja se on käännetty kymmenille kielille.

maanantai 14. joulukuuta 2015

Joulukalenteri: 14.12.2015

Jukka Parkkinen: Kaupungin kaunein lyyli
WSOY 1986


Kuten varmaan olen moneen kertaan maininnut, Jukka Parkkinen on lempikirjailijoitani. Kaupungin kaunein lyyli on jo vanha, mutta olen lukenut sen moneen kertaan, ja joka kerta se on yhtä mukavaa luettavaa. Parkkisen tyyli on hyvin sympaattinen.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Joulukalenteri: 13.12.2015

Frank Herbert: Dyyni. Ensimmäinen osa.
(Dune 1965)
WSOY 2010

Dyyni on ensimmäinen osa Frank Herbertin klassikkoscifisarjasta. Hiekkamatoja ja juonittelua! Todella kiinnostava kirja, luin ahmien.

(Tämän kanssa kävi sellainen kuvatapaturma, että olin kuvannut vahingossa sarjan kolmannen osan enkä ehtinyt kuvata uudestaan... Suosittelen aloittamaan ensimmäisestä. :)




lauantai 12. joulukuuta 2015

Joulukalenteri: 12.12.2015



(EDIT: Joulukalenterin ajoittaminen ei näköjään ihan onnistunut, tämän kirjan piti tulla vasta huomenna, mutta mennään sitten tässä järjestyksessä ja tänään vilahtanut luukku tulee uudelleen julki huomenna.)

Väinö Linna: Tuntematon sotilas
Suur-Seura 1977

Parhaat sotakirjat ovat sodanvastaisia. Väinö Linna (1920 – 1992) kirjoittaa todella elävästi. Tämä kirja oli hukassa kirjahyllystäni monta vuotta, mutta viime vuonna löysin sattumalta antikvariaatista juuri samanlaisen painoksen kuin mikä minulla oli. Surullinen kirjahan tämä on, mutta ei täysin toivoton. Elokuvasta en ikinä samalla tavalla ole ollut kiinnostunut.

Linna suunnitteli Tuntemattomasta sotilaasta kolmeosaista, mutta taloudellinen pakko ajoi hänet julkaisemaan kirjan yhdessä osassa. Kirja ei tunnetusti saanut pelkkää kiitosta osakseen ilmestyessään. Matti Kurjensaari on kirjoittanut, että Linnalle esitettiin samanlaisia korkeitten ihanteiden vaatimusta kuin Juhani Aholle esitettiin Papin rouvasta, että kriitikoiden mukaan Linnan olisi "pitänyt kirjoittaa tietynlainen kirja tietynlaisista sotilaista eikä lainkaan sitä, mikä on syntynyt sisäisestä luomispakosta". (Painoksen jälkisanat.)

perjantai 11. joulukuuta 2015

Joulukalenteri: 11.12.2015

Jesse Andrews: Maailmankaikkeuden huonoin elokuva
(Me & Earl & the Dying Girl)
Suom. Sami Rouhento
2012 WSOY

Greg käyttää kaiken energiansa siihen, ettei erottuisi joukosta. Sitten hänen äitinsä pakottaa hänet pitämään seuraa kuolemansairaalle tytölle, mikä ei sovi lainkaan Gregin suunnitelmiin - sehän tekee hänestä kaikkien silmätikun. Mustaa huumoria ja epäperinteistä kerrontaa. Itkettää ja naurattaa yhtä aikaa.



torstai 10. joulukuuta 2015

Joulukalenteri: 10.12.2015

S. E. Hinton: Me kolme ja jengi (The Outsiders)
1969
Otava 196 s.
Suom. Marja Leskinen



Klassikko. 1960-luvun nuorten amerikkalaisten jengielämää.

Hinton kirjoitti kirjan 16-vuotiaana.

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Joulukalenteri: 9.12.2015

John Galsworthy: Forsytein taru (The Forsyte Saga)
WSOY 1968 (alk. 1906-1921)

Ajattelin aina, etten ole juurikaan lukenut historiallisia romaaneja, mutta on niitä sitten kuitenkin yllättävän paljon kertynyt. Vai onko romaani historiallinen, jos se omana aikanaan on kuvannut nykyaikaa...?

Tämän päivän lukuvinkkinä on yksi lempikirjoistani, Forsytein taru. (Minulla on tästä jossain myös kaksiosainen painos, mutta tässä kolmen osan pokkaripainos, joissa on mielestäni oikein hauskat kannet.) Kirjassa seurataan rikkaan Forsyten suvun kolmen sukupolven vaiheita 1800-luvulta toisen maailmansodan jälkivuosiin. Romaanissa tarkastellaan ihmisiä läheltä. Englannin yläluokan elämä tuntuu kovin pinnalliselta ja itsekkäältä ja monin paikoin onnettomalta. Aikansa kritiikki, joku sanoi.

Pääosassa on Soames Forsyte, joka on naimisissa Irenen kanssa. Avioliitto on kovin yksipuolinen ja onneton. Soames on hyvin kirjoitettu hahmo, muttei kovin hyvä ihminen: hänellä on pakkomielle rahasta ja hän kerää omaisuutta ympärilleen ja yrittää omistaa myös ihmisiä. Rahan lisäksi Soames välittää pyyteettömästi vain tyttärestään Fleurista, josta tulee hyvin hemmoteltu (ja onneton) lapsi.






Forsytein taru oli John Galsworthyn läpimurtoteos. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1932 ja hän oli Penin ensimmäinen puheenjohtaja. Galsworthy kirjoitti Forsyten tarulle kuusi jatko-osaa, mutta itse en ole niitä lukenut. Kiinnostaisi kyllä tietää, mitä Fleurille ja Michaelille tapahtui.

Forsyten tarusta on tehty kaksi tv-versiota: ensimmäinen vuonna 1967 ja toinen 2002. Ensimmäinen sarja oli hyvin suosittu Suomessa, se sai parhaimmillaan 1,7 miljoonaa katsojaa! Kirja on ilmaiseksi luettavissa myös Gutenberg-projektin sivuilla.

tiistai 8. joulukuuta 2015

Joulukalenteri: 8.12.2015

J. K. Rowling: Siuntio Silosäkeen tarinat
(The Tales of Beedle the Bard)
Tammi 2009
Suom. Jaana Kapari-Jatta


Jos Harry Potterit on luettu, mutta kaipaa lisää pottermaista maailmaa, kannattaa tarttua Siuntio Silosäkeen tarinoihin. Eniten saduista saa irti, jos on lukenut Kuoleman varjelukset. Kirjassa on viisi satua.

Alunperin kirjasta oli olemassa vain seitsemän Rowlingin käsinkirjoittamaa kappaletta, joista seitsemäs myytiin huutokaupassa ja summa lahjoitettiin eurooppalaiseen lastensuojelutyöhön. Sen jälkeen kirjasta tehtiin painos myös kaikkien muiden saataville.

maanantai 7. joulukuuta 2015

Joulukalenteri: 7.12.2015

Arundhati Roy: Joutavuuksien jumala
(The God of small things)
WSOY 1997
384 s. Suom. Hanna Tarkka

Joutavuuksien jumala on hengästyttävä kuvaus Keralassa asuvasta intialaisesta suvusta. Pääosissa ovat Rahel ja Esthappen, kaksoset, ja heidän lapsuudenkokemuksensa.

Kieli on niin kaunista, että se melkein läkähdyttää, ja kaikki yksityiskohdat on kuvattu niin, että kaiken melkein maistaa ja haistaa. Juuri pienissä yksityiskohdissa on tarinan lumo ja vetävyys ja julmuus. Kuinka pienet asiat muodostavat suuria kokonaisuuksia ja voivat tuhota elämiä. Tarinassa on vahvasti läsnä Intian yhteiskunnan ongelmat, kuten kastijako. Myös kommunismi ja Intian tuomaskristillisten elämä on läsnä.


Arundhati Roy (s. 1961) on intialainen kirjailija ja kansalaisaktivisti. Joutavuuksien jumala voitti 1997 Booker-palkinnon ja on toistaiseksi Royn ainut romaani.

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Joulukalenteri: 6.12.2015

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tälle päivälle minulla oli suuria vaikeuksia päättää kirjaa. Kaikista eniten olisin halunnut esitellä jonkin 1917 julkaistun kirjan, mutta en omista yhtään sellaista enkä ole varma olenko lukenutkaan.

Joten, loppujen lopuksi, tänään lukuvinkkinä on jotain uudempaa:

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
WSOY 2014
334 s.

Hämärät kuvat jatkuvat

Neljäntienristeys on hieno kuvaus ihmisistä ja heidän unelmistaan ja pettymyksistään eri vuosikymmenillä, eri vuosisadoilla. On pitäjänkätilö Maria, hänen avioton Lahja-tyttärensä, Lahjan mies Onni, joka on palannut sodasta ja jonka onni on muualla kuin kotona, ja heidän lapsensa. On sodan polttama pohjoinen ja kirkonkylä. Tässä kirjassa ei ole mitään liikaa, ei mitään liian vähän.

lauantai 5. joulukuuta 2015

Joulukalenteri: 5.12.2015

Viidennen luukun takaa paljastuu...

Satuja!

Andersenin satuja
Kuvittanut Svend Otto S.
Suom. Eeva-Liisa Manner ja Kaija Pakkanen
Weilin+Göös 1984

Satuja kannattaa aina lukea. Ja Andersenin sadut ovat ihania, ja tässä kokoelmassa on myös mahtava kuvitus, jota ihailla. :) Kuvitus sai minun mielikuvitukseni lapsena lentoon, niin elävää se on ja hiukan pelottavaakin. Tässä kokoelmassa tarinat eivät ole kaikista siloitelluimpia (joskin eivät tietenkään ihan alkuperäisten esikuviensa kaltaisia). Kokoelmassa mukana ovat mm. Lumikuningatar, Tulukset, Vakaa tinasotamies, Villijoutsenet ja Paimentyttö ja nokikolari. Joulun aikaan sopivat Lumiukko ja Joulukuusi.

Pahoittelut pimeistä kuvista. Tässä pimeydessä on lähes mahdotonta kuvata!

perjantai 4. joulukuuta 2015

Joulukalenteri: 4.12.2015

Nevil Shute: Viimeisellä rannalla
Uusi kirjakerho 1984 (alk. On the Beach 1957)



Palataan joulukalenterissa taas vuosikymmenten takaisiin teoksiin. Viimeisellä rannalla on kuvaus maailmasta, joka hiipu hiljalleen ydinsodan jälkeen. Australia on viimeisiä paikkoja, jossa ihmiset eivät ole vielä kuolleet säteilysairauteen. Jos tietäisit ihmiskunnan loppuvan huomenna, istuttaisitko silti tänään kukkia, jotka kukkivat vasta ensi keväänä? Kirja on voimakas kannanotto ydinaseita vastaan tai ainakin sellaisena sen luin. On the beach on Yhdistyneiden kuningaskuntien merivoimien termi ja tarkoittaa armeijasta eläköitymistä. Yksi parhaista dystopioista, joita olen lukenut. Ahdistavasta aiheesta huolimatta kirja on tyyliltään jotenkin hyvin rauhallinen.

Sir Elwoodin värit on tehnyt kirjan inspiroimana kappaleen:



torstai 3. joulukuuta 2015

Joulukalenteri: 3.12.2015


Seita Vuorela - Niina Repo: Ruttolinna
WSOY 2002

Ruttolinna on nuortenkirja vuosituhannen alusta.

Seitsemän nuorta saa kesätöitä ranskalaisesta linnasta, jossa on tarkoitus viihdyttää turisteja painajaisilla. Suurin painajainen on tietysti rutto. Jokaisella nuorella on oma taitolajinsa. Kusti ja Mikael esimerkiksi ovat rekvisiitta- ja efektivastaavia, Pihla taas puvustaa ja maskeeraa. Lisäksi mukana ovat Kim, Silja, Roisto ja Halla. Unelmien kesätyö alkaa kuitenkin pikkuhiljaa muuttua aivan toiseksi, kun tosi ja taru meinaavat sekoittua. Ruttolinnassa kertojia on monta ja ne vaihtuvat tiheään tahtiin, yhden- kahden sivun välein. Kirja onkin jollain tapaa elokuvallinen tai pelimäinen.

Seita Vuorela (1971 - 2015) ja Niina Repo julkaisivat yhdessä monta nuortenkirjaa, mm. Susitosi ja Jalostamo ovat myös heidän kirjojaan.

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Joulukalenteri: 2.12.2015

Joulukalenterin toisen luukun takana majailee...


Erich Segalin Love Story - Rakkauskertomus
SKS / Tammi 1971/1970
160 s.

Mitä voi sanoa kaksikymmentäviisivuotiaasta tytöstä joka on kuollut?
    Että hän oli kaunis. Ja älykäs. Että hän rakasti Mozartia ja Bachia. Ja Beatleseja. Ja minua. Kerran kun hän nimenomaisesti rinnasti minut mainittuihin musiikkimiehiin, kysyin häneltä missä järjestyksessä, ja hän vastasi hymyillen: "Aakkosjärjestyksessä." (s. 1)

Love story on klassinen rakkaustarina. Se on hyvin surullinen ja hyvin nopealukuinen. Oliver on varakkaan perheen ainut lapsi ja opiskelee Harvardissa lakia. Jenny opiskelee Radcliffessa musiikkia. Oliverin vanhemmat vastustavat parin seurustelua, mutta se ei estä heitä. Vaikka jo ensimmäiseltä sivulta on selvää, etteivät he eläneet onnellisina elämänsä loppuun asti, niin silti heidän tarinassaan on paljon hyviä hetkiä.

Segal (1937 – 2010) oli amerikkalainen kirjailija. Hän kirjoitti tarinan ensin elokuvakäsikirjoitukseksi, muttei onnistunut myymään sitä. Segalille ehdotettiin, että hän kirjoittaisi sen romaaniksi. Kirjasta tuli heti bestseller ja elokuva julkaistiin myöhemmin samana vuonna. Kirja on käännetty yli kahdellekymmenelle kielelle.

Minulla ei ole koskaan tainnut olla kansipapereita tähän kirjaan, mutta jos olisi, ne olisivat varmaankin tuossa vasemmalla olevan kuvan kaltaiset.


tiistai 1. joulukuuta 2015

Lukuhoukan joulukalenteri: 1.12.2015

Hei!

Ajattelin tänä vuonna pitää blogissani joulukalenteria. (Idean keksin sopivasti näin marraskuun viimeisenä päivänä. ;) Joulukalenterissa esitellään lyhyesti joka päivä jokin lukuvinkki, joka on peräisin omasta kirjahyllystäni.

Ensimmäinen luukku:





Otfried Preußler: Mustan myllyn mestari (saks. Krabat)
1971/1978 WSOY
220 s.

Mustan myllyn mestari on hyvin vangitseva tarina Krabat-pojasta, joka kiertelee kerjäläisenä ympäriinsä, kunnes unessa yksitoista korppia kutsuu häntä myllylle. Mustassa myllyssä on mustaa magiaa, jännitystä ja ripaus rakkautta. Yksi nuoruuteni suosikkikirjoja.

Otfried Preußler (1923 – 2013) oli saksalainen lastenkirjailija. Hänen tuotantoaan on käännetty 27 kielelle.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Tuulee

Ulkona tuulee. Se puuskahtelee ikkunan takana hurjalla vauhdilla jo kolmatta yötä putkeen. Juon lämmintä glögiä. Nanoni tosiaankin teki totaalisen jämähdyksen vähän ennen puolta väliä, mutta en ole masentunut. Uskon, että siitä voi tullakin jotain. Ihastuin kovin pariin henkilöön.

Ja meduusoihin.

Ennen sitä kuitenkin on muita asioita ja tekstejä, jotka vaativat huomiotani. Kirjoittamattomista tarinoista ei varsinaisesti ole puutetta! Tiedätte varmaan tunteen.

Luin muuten hyvin valloittavan kuvakirjan: Peter Brownin Herra Tiikeri villiintyy. Aikuisillekin tekee välillä ihan hyvää lukea kuvakirjoja, olen huomannut.


Olen varmaankin jotenkin seonnut, mutta olen poikkeuksellisen innoissani joulusta. (Ja tässä huidellaan kohta melkein kolmessakympissä.) Olen ripustanut paperitähden ikkunaan, rakentanut töissä joulukuusen työkavereiden kanssa ja ostanut jo piparitaikinaa pakkaseen piparkakkutaloa varten (spoileri: siitä ei tule talo). Ja kaiken lisäksi päätin hankkia minikuusen kotiinkin. Kai tämän pimeyden ja synkkyyden keskelle tarvitsee jotain odotettavaa ja piristävää.

maanantai 23. marraskuuta 2015

Nano hävitty

Kaikista tavoitteistani huolimatta nanowrimon voitto jää siintämään kauas tulevaisuuteen (tai siis menneisyyteen). Aion kyllä kirjoittaa kuukauden loppuun, koska tarina on kesken ja sen kirjoittaminen on ollut hauskaa, mutta 50 000 sanaan en mitenkään enää pääse.

Yhtenä viikonloppuna kirjoittamiselle vain tuli stoppi. Kaikki kirjoittaminen tuntui turhalta, maailma kurjalta paikalta. Sitten kuitenkin aloin ajatella, että kirjoittaminen on yksi, vaikkakin pieni, tapa muuttaa maailmaa. Sana sanalta. En kuitenkaan päässyt enää samaan vauhtiin.

Selvästikin tarvitsisin myös enemmän sanasotia ja ryhmäpainetta, jotta pääsisin 50 000 sanaan, joka mielestäni on liian paljon suomenkielelle muutenkin.

Viime viikko meni myös uusvanhan työn aloittamisessa, mutta uskon, että siitä on kirjoittamiselleni vain hyötyä. Kun aika on pakko käyttää tehokkaammin, se toimii.

Tsemppiä niille, jotka vielä nanoilevat! :)

perjantai 13. marraskuuta 2015

Liebster Award

Sain Oksan hyllyltä -blogin MarikaOksalta tunnustushaastepalkinnon. Kiitos paljon! Vastaaminen on venynyt, mutta nyt pääsin tarttumaan kysymyksiin.



Tunnustushaasteen säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto (yllä oleva kuva) esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Haastan Vaarnan, Lilan, paluun blogimaailmaan tehneen Outin, Jennan, Pienen piilopaikan, ja Kahvia ja kirjaimia E. K.:n. (En ole varma kaikkien lukijamääristä, mutta kaikki kyllä ansaitsevat palkinnon.)

Kysymykseni teille (osaa inspiroi muualla näkemäni kysymykset):

1. Mitä luet parhaillaan?
2. Onko työsi/opiskelusi sellaista / ollut sellaista, että siitä on ollut hyötyä tai haittaa harrastuksellesi? Esim. jos kirjoitat, viliseekö tekstisi näiden inspiroimia juttuja, vai viekö työ harmillisen paljon aikaa esimerkiksi lukemiselta?
3. Odotatko joulua?
4. Kehu jotakin kirjaa.
5. Mitä kuuntelit viimeksi?
6. Jos saisit olla yhden päivän yksi kirjailija, kuka olisit?
7. Onko kodissasi kirjallisuuden inspiroimaa taidetta?
8. Onko mielestäsi kauhistus, jos taittaa kirjojen sivut kirjanmerkiksi?
9. Olisitko kiinnostunut menemään Worldconiin 2017, kun se pidetään Suomessa?
10. Onko sinulla lempigenreä?
11. Oletko jäänyt viime aikoina koukkuun johonkin? (Kirjasarjaan, tv:hen, musiikkiin tms.?)


 Sitten vastaukseni saamiini kysymyksiin:

1. Mainitse jokin arjen pieni asia, joka on viime aikoina tuottanut sinulle iloa.
Kynttilät. Ne piristävät marraskuun pimeydessä.

2. Oletko jouluihminen?
Ilmeisesti olen nykyisin! Minulla ei ole koskaan omassa kodissa ollut joulukuusta, mutta tänä vuonna haaveilen sen hankkimisesta. Suunnittelen myös jo kovasti tämän vuoden piparkakkutaloa. Ja ostan glögiä viikoittain kaupasta. Tykkään myös antaa lahjoja ja paketoida. Ja pidän lumesta (paitsi jos sitä tulee kerralla puoli metriä tai jotakin). Enkä muuten ole koskaan elämässäni viettänyt mustaa joulua ja toivottavasti niin hullusti ei käykään. Tänäkin vuonna aion matkustaa pohjoiseen, vaikka en vieläkään kyllä ole oikein selvinnyt lentolippujen hinnasta. Samalla hinnalla olisi päässyt ulkomaille.

3. Mitä lehtiä (sanoma/aikakausi/harraste tms) luet (sähköisinä tai painettuina)?
Minulle ei tule tällä hetkellä mitään lehteä, mutta kirjastossa luen joskus Parnassoa ja sanomalehtiä. Ja siskollani käyn silloin tällöin lukemassa kotiseutujen paikallislehteä, mitä ei mistään kirjastosta Helsingissä löydy. Harrastan kuolinilmoitusten lukemista sanomalehdistä, mikä on joidenkin kavereideni mielestä hiukan creepyä, mutta käsittääkseni aika yleistä.

4. Tuottavatko blogisi valokuvat sinulle päänvaivaa vai onko valokuvaus mieluisaa puuhaa?
Tykkään kovasti kuvaamisesta, vaikka siinä on vielä paljon opeteltavaa. Manuaalisäätäminen on vielä harjoittelun alla. Joka tapauksessa tykkään kuvittaa blogipostauksia itse otetuilla kuvilla. Päänvaivaa aiheuttaa kuvien siirtäminen koneelle ja karsiminen, koska niitä tulee otettua niin paljon.

5. Oletko aamu- vai iltaihminen?
Iltaihminen. Olen yleensä johonkin aikaan illasta virkuimmillani, aamulla taas en saa juuri mitään tehtyä, ellei ole pakko, esimerkiksi mennä töihin. Onneksi työni on vuorotyötä. Välillä saa nukkua pidempään. :) Tosin ihan niin myöhään en jaksa enää valvoa kuin lukio- tai yliopistovuosina, jolloin valvoin usein kolmeen tai jopa pidempään ja kirjoittelin, ja aloin miettiä nukkumaanmenoa vasta kun naapuritalon ikkunoissa missään ei enää palanut valo. Erityisesti seurasin yhden naapurissa asuvan kaverini ikkunanvaloa, sillä tiesin hänenkin valvovan myöhään. Jos hän oli jo mennyt nukkumaan, oli minunkin korkea aika.

6. Tykkäätkö katsella söpöjä eläinvideoita tai -kuvia?
Joskus, mutta en erityisesti niitä itse etsi. Perheemme kissoista kyllä katselisin kuvia vaikka jatkuvasti!

7. Mitä mieltä olet sähköisistä kirjoista?
Ne ovat ja elävät elämäänsä ilman että niistä hirveästi itse välittäisin, mutta ymmärrän, miksi niistä monet pitävät. Onhan niissä kätevät puolensa. Silti mielestäni painetulla kirjalla on paras ja toimivin käyttöliittymä. Sen voi antaa kaverille, sen voi kääriä lahjapakettiin, sen lukemiseen ei tarvita sähköä (okei, pimeässä voi tarvita, ellei halua ryhtyä lukemaan kynttilänvalossa) eikä se yleensä hajoa tippumisesta eikä mikään monikansallinen yhtiö voi päättää haihduttaa sitä sensuurin nimissä tuhkatuuleen ostamisen jälkeen. Siihen voi vaikka piirrellä (mitä en suosittele) ja pieni kastuminen antaa sille vain persoonallista luonnetta. Eikä siihen mene niin paljon uusiutumattomia luonnonvaroja kuin tähän elektroniikkaromuun, jota tunkee ovista ja ikkunoista.

8. Kahvi vai tee?
Tee. Kahvi ja tee tuoksuvat hyvälle, mutta voin ihan hyvin elää ilman kumpaakin. Tosin viime aikoina teenjuontini on lisääntynyt, se on ihan mukava tapa rauhoittua hetkeksi. Jos ei juo kahvia, tuntuu olevan aika kummajainen Suomessa.

Tässä ei ole teetä eikä kahvia vaan glögiä!
 9. Kiinnitätkö huomiota siihen, minkä värisiä asiat ympärilläsi ovat?
Kiinnitän. Minulla on joku ihmeellinen retrokausi meneillään ja bongailen erivärisiä asioita. Maalasin myös syyslomalla lapsuudenkotini erään huoneen takaisin seitsemänkymmentäluvun väreihinsä ja voin kertoa, että ne ovat aika räikeät...

10. Keräätkö jotain astiasarjaa?
Minulla on jonkin verran Taika-sarjaa ja Riihimäen laseja, mutta ei täydellistä astiastoa.

11. Minne haluaisit matkustaa juuri nyt, jos sinulla olisi viikko vapaata aikaa eikä raha olisi matkaa rajoittava tekijä?
Raha ei olisi rajoittava tekijä? Bora Boralle.

perjantai 6. marraskuuta 2015

Nano, 6. päivä

Nano on jatkunut. Olen jäljessä sanoissa, mutta tuntuu, että alan päästä vetoon. Tuntuu hyvältä kirjoittaa raakatekstiä ainaisen editoinnin sijasta! Koska olen aika hidas kirjoittaja muuten, nano pakottaa sylkäisemään näppikselle kuukaudessa ainakin jonkinlaisen rungon. En oleta, että tästä heti kirjaa syntyy (editoin vielä vuoden 2012 nanoa... mutta se etenee, etenee), mutta ainakin on ollut hauskaa. Korjaan: en oleta, että tästä kässäriäkään välttämättä syntyy, mutta on tässä enemmän järkeä kuin nanoissani yleensä.

Väkersin Gimpillä inspiraatiokannen. Vähän omituinen siitä tuli, kun meduusat ottivat vallan.

Hyvää viikonloppua ja nanoa kaikille nanottajille!


lauantai 31. lokakuuta 2015

Kurpitsamaista menoa, on taas aika nanota

Hyvää pyhäinpäivää, halloweenia ja kekriä!

Olen palannut reissusta ja lupaan palata saamaani kysymyshaasteeseen kunhan olen vähän kotiutunut ja saanut aloitettua jokavuotisen hulluuden, nanowrimon, johon minun ei pitänyt osallistua (kuten ei koskaan). Olen kuitenkin todella inspiroitunut ja keksin kävellessäni tarinan aloituksen päässäni. Viime vuonna nano jäi kesken, ehkä koska yritin liikaa kirjoittaa jotain "järkevää". Tällä kertaa aion ihan tarkoituksella kirjoittaa rennommalla meiningillä. Enkä tosiaankaan yritä kirjoittaa scifiä, kuten viime vuonna, vaan ritareista ja ehkä leijuvista meduusoista. Ei kannata kysyä enempää.

Tsemppiä kaikille kanssananoilijoille!


tiistai 27. lokakuuta 2015

Ensilumi sataa sanojen päälle

En ollut tänä vuonna Helsingin kirjamessuilla. Tuntuu vähän hassuilta lukea muiden kokemuksia, kun itse on niin kaukana kaikesta hälinästä. Varmasti olisin mennyt, ellei se olisi sattunut päällekäin muiden menojen kanssa.

Olen nauttinut syyslomasta. Olen saanut oivalluksen liittyen tekeillä olevaan kässäriini (jonka välillä pelkään olevan tekeillä niin kauan, ettei se näe päivänvaloa ikinä, mutta yleensä en välitä tästä, siihen menee niin kauan aikaa kuin menee). Näitä oivalluksia tulee kyllä vähän väliä. (Suunta muuttuu useammin kuin tuuliviirillä.)

Heräsin keskellä yötä päästämään kissan ulos ja näin lumen peittäneen maan. Se oli maassa vielä aamulla! Voisinpa pakata sen mukanani.


Syksyn sanat ovat auttamatta takana, nyt alkaa pimeä aika. Kynttilät! Nano alkaa kohta, jännittää. Todennäköisesti pääsen kirjoittamaan sitä töiden ohella, mikä ei haittaa yhtään. Jos minulla on liikaa aikaa, saan aika vähän aikaan.

Kuru oli hämmentävä ja upea näky
Kävimme viikonloppuna katsomassa Suomen suurinta kurua. Sää oli aika kamala, mutta Pyhäkuru oli upea ja hämmentävä. Maisemat olivat hyvin jylhät.

maanantai 19. lokakuuta 2015

Valokarnevaalia





Linnanmäen valokarnevaalilla oli eilen päättäjäispäivä. Pimeässä hohtavassa huvipuistossa oli ihana tunnelma.


sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Vanhat, kauhistuttavat tekstit

Aina silloin tällöin tongin pöytälaatikkoa omaksi ja kirjoittavien kavereiden huvitukseksi tai järkytykseksi. On sekä rentouttavaa että myötähäpeää aiheuttavaa tutkia vuosien tai vuosikymmenen takaisia tekstejä.

Ikävä kyllä olen polttanut osan vanhoista teksteistäni, silloin kun minulla ei ollut vähäisintäkään kirjoitusitsetuntoa enkä tajunnut, että aikuinen minä voisi lukea niitä huvittuneena, ehkä jostakin jopa ajatella, että sehän oli hyvin kirjoitettu.

Polttamiini klassikoihin kuuluivat ainakin
- mahdollisesti jotain kivikauteen sijoittuvia juttuva (taisin fanittaa Ram-kirjoja)
- viikinkitytöstä kertova käsikirjoitus (en tiennyt mitään viikingeistä), tälle piirsin kannenkin
- tarina kissasta, joka oli oranssi ja jolla oli maagisia kykyjä, tälläkin oli itse piirretty, kontaktimuovilla päällystetty kansi
- HP-kopiot
- Tolkienin hengessä kirjoitetut tarinat
- Amerikkaan sijoittuvia tekstejä

Mikään näistä ei kyllä varmasti mennyt "hyvin kirjoitettu" kategoriaan. :D Päiväkirjojakin paloi. Nämä kaikki oli käsin kirjoitettu, joten niistä ei ole jäljellä kopioita. Onneksi ihan kaikkea sentään en ole saanut tuhottua tai osa on jäänyt. Viimeksi kun kaivelin vanhoja juttuja, kauhukseni löysin erään eeppisen fantasiani takakannen. Muuta käsikirjoituksesta ei näytä jääneen jäljelle omituisia piirroksia ja karttoja lukuun ottamatta. En kyllä ole nauranut pitkään aikaan millekään niin paljon kuin sille! En kerta kaikkiaan kehtaa laittaa julkiseen jakoon pätkää siitä, mutta luulen että tekin saattaisitte tukehtua nauruun.

Vanhojen paskuuksien kaivelusta on se hyöty, että näkee kehittyneensä kirjoittajana.

Voi toki myös nähdä, että jossain aiheessa ei ole kehittynyt lainkaan.

Olen myös huomannut, että jos tutkin yläasteaikaisia ja lukioaikaisia novellejani, kaikissa toistuu sama teema:

Lattia, lattia ja lattia.

Ehkäpä tämän vuoden nanossa kirjoitan oodin lattialle yhdistettynä eeppisen takakannen inspiroimaan fantasiaan. Viime vuonna nano jäi kesken, mutta tänä vuonna olen ajatellut, että jospa tällä kertaa pääsisin maaliin asti. Sitä pelkoa ei ole, että tästä mitään kovin vakavaa tekstiä syntyisi. Nostan kyllä hattua niille, jotka saavat nanossa aikaan järkeviä kokonaisuuksia!



ps. Lattiat ovat kyllä viihdyttäviä. Joskus, kun minulla on jokin blokki, pistän valot pois, kynttilöitä palamaan ja musiikkia kuulumaan ja menen makaamaan lattialle ja odotan valaistusta. Tämä tosin toimii vain syksyllä ja talvella.

lauantai 17. lokakuuta 2015

Portaat

Illat pimenevät jo kamalan aikaisin. Siinä on jotain hyvääkin: voi sytyttää kynttilöitä ja kirjoittaa liekkien lepatuksessa kuvitellen olevansa taiteellinen.

Olen kirjoittanut novellia. Se ei ole kovin pitkä ja on ehkä puolessa välissä. Olen tehnyt kaksi huomiota itsestäni: kun kirjoitan kässäreitä, niissä on yleensä minäkertoja, novelleissani taas on yleensä hänkertoja. Kässäreiden kanssa kirjoitan lopun yleensä heti toiseksi alun jälkeen, novelleissa taas en tiedä lopputulosta niin paljon etukäteen. Hassua.


Mitäs muuta? Olen käynyt katsomassa öljysäiliötä, jonka reunalla oli portaat tyhjyyteen. Ne olivat aavemaiset, mutta jotenkin niistä tuli myös mieleen kirjoittaminen: kirjoittaminen on joskus hyppyjä pimeyteen eikä portaitakaan aina näytä olevan tiedossa. Novellissanikaan ei tunnu olevan valmista reittiä. Ei se erityisen hankalalta tunnu, mutta lopputulos saattaa yllättää itsenikin.