Outsiders - Kolmen jengi

Nuorena yksi kaikkein eniten minuun vaikuttaneista kirjoista oli S. E. Hintonin Me kolme ja jengi (1967). Sen luettuani hankin käsiini kaikki muutkin Hintonin nuortenkirjat, mutta en pitänyt muista yhtä paljon kuin tästä jengikuvauksesta. Ehkäpä se osittain vaikutti siihen, että tykästyin minäkertojaan ja veljeskuvauksiin. Hinton kirjoitti kirjan 19-vuotiaana ja kirja tuntuukin hyvin uskottavalta oman aikansa nuorisokuvaukselta.

Eilen sattumalta huomasin The Outsiders -leffan (1983) tulevan illalla tv:stä osana Teeman Coppola-painotteista viikonloppua, ja koska koskaan en ollut nähnyt kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa, totta kai päätin katsoa sen. Niin ikään Francis Ford Coppolan ohjaaman Taistelukalan (niin ikään Hintonin kirjan pohjalta tehty) olen nähnyt, enkä ihastunut leffaan täysin varauksetta, joten olin vähän epäluuloinen myös tätä kirjafilmatisointia kohtaan.

Elokuvassa on aikamoinen nuorten tähtien kattaus (mm. Matt Dillon, Tom Cruise ja Diane Lane). Pääroolissa on C. Thomas Howell ja hän suoriutuu roolista hyvin, vaikka olikin "nätimpi" kuin millaiseksi kuvittelin Ponyboyn kirjaa lukiessani.

Kirja lienee monille tuttu (sitä on kaiketi luettu paljon kouluissa), mutta tiivistettynä tarina kertoo jengiläisistä, rasvaleteistä, jotka kilpailevat kaupungin rikkaammalla puolella asuvien snobien kanssa. Erinäisten tapahtumien seurauksena Ponyboy ja hänen ystävänsä Johnny joutuvat tappeluun ja Johnny vahingossa puukottaa yhden snobeista kuoliaaksi. He pakenevat kaupungista.

Katsomani versio oli ilmeisesti 2005 vuoden uusi versio, johon on lisätty kohtauksia, jotka oli leikattu pois 1983 vuoden versiosta. Me kolme ja jengin viimeisimmästä lukemisesta minulla on aikaa, joten ihan kaikkea en muista, mikä erosi kirjassa filmatisoinnista. Joka tapauksessa kirja oli mielestäni varsin uskollinen kirjalle ja toimi hyvin. Se oli koskettava eikä raaoista kohtauksista huolimatta mielestäni väkivaltaa ihannoiva, mistä annan aina plussaa elokuville. Kaiken kaikkiaan pidin elokuvasta kovasti.

Elokuvan suomenkielinen nimi on kyllä hiukan hassu. Kyseessähän ei ole kolmesta ihmisestä koostuva jengi (ellei sillä sitten viitata Ponyboyhin ja hänen veljiinsä Darreliin ja Sodapopiin).

Kommentit

  1. Tuo kirja oli itselleni nuoruuden ravistuttavimpia lukukokemuksia. Itkin itseni ihan sekaisin siitä kun luin sen 13-vuotiaana, enkä uskaltanut lukea enää uudestaan siltä varalta että menisin taas yhtä hajalle, ja myöhemmin en siksi, etten halunnut että kokemus ei enää olisikaan yhtä vahva. Se oli siis sellaista tavallaan hyvin tarpeellista itkemistä ja hajalle menemistä, jonka takia se on ollut lempikirjojani vaikken ole koskaan lukenut sitä uudestaan. Mutta kuitenkin, samasta syystä en uskaltanut katsoa elokuvaa, vaikka se kiinnostaisikin. (Niin ja siksi ettei mulla ole telkkaria, mutta näkyisihän se varmaan Areenasta.) Mutta kiva kuulla jonkun muun, kirjan myös lukeneen kommentteja siitä! Ihmettelin myös tuota nimen käännöstä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen lukenut sen muistaakseni kahdesti, kirja on minulla on omana. Elokuvan jälkeen tuli olo, että haluaisin lukea sen taas. Ei se toki varmaan vaikuta enää yhtä vahvasti kuin ekalla kerralla.

      Kiva kuulla, että tämä on muihinkin vaikuttanut vahvasti. (Vaikka tietenkään hajalle meneminen ei mukavalta tunnu...) Elokuva oli mielestäni aika uskollinen kirjalle. Ehkä päähenkilön herkkyys tuli kirjassa paremmin esiin. Tosiaan, tämä on minunkin lempikirjojani ja tulee varmaan aina olemaankin.

      Poista
  2. Oi! Minäkin olen lukenut tämän kirjan 13-vuotiaana. Koulutehtävänä tosiaan. Ja oli yksi vaikuttavimmista ja koskettavimmista myös täällä... Taisin myös hiukan ihastua Sodapopiin (mikä nimikin :D). Voi näitä muistoja. Mutta juu, en uskaltaisi lukea uudestaan, samasta syystä kuin Malna.

    En myöskään ole luettanut tätä omilla oppilaillani, koska mietin, että ehkä tää on jo jotenkin niin vanha, että nykyteineihin ehkä helpommin uppoaa nykyaikaan sijoittuvat jutut.. Tai en tiedä, juuri kyllä upposi seiskaluokkalaisiin hyvin tuo Stand by me -elokuva, jonka luokittelen jotenkin epämääräisesti hieman samaan kategoriaan kuin tämän Me kolme ja jengin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kommenttisi tuli useampaan kertaan, toivottavasti julkaisin nyt niistä sen tarkoittamasi. :) (Blogissani on vanhempiin postauksiin kommenttivalvonta, jotta huomaan vanhoihin postauksiin tulevat kommentit varmasti.)

      Nimet olivat kyllä mieleenpainuvia! :) Pidin Sodapopista myös. Niin en tiedä miten hyvin tämä uppoaisi nykyteineihin. Toisaalta kun itse tämän teininä luin, olihan tämä jo silloin aika vanha. (Luin tämän joskus 2000-luvun alussa.)

      Stand by Me on myös hieno leffa, juurikin äikän tunnilla itse olen sen nähnyt. :)

      Poista
    2. Ok, sori! Taisin sekoilla, kun viestin lähetyksen jälkeen ei tullut mitään sellaista "kommenttisi odottaa hyväksyntää" tms. viestiä, joka monesti tulee silloin, jos kommentti ei mene suoraan.

      Täytyypä laittaa harkintaan, jos joskus uskaltautuisi itsekin katsomaan tämän elokuvaversion. :) Ja mä taas olen alun perin nähnyt Stand by me -leffan enkun tunnilla. :)

      Poista
    3. Blogger varmaan temppuili, normaalisti tekstin pitäisi näkyä. :)

      Suosittelen! Minusta leffa ei ollut kirjalle häpeäksi.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!