Kiri kiri Pekka Töpöhäntä


Göstä Knutsson: Kiri kiri Pekka Töpöhäntä
113 sivua
Näköispainos vuoden 1947 painoksesta.
Gummerus 2000, suom. Terttu Liukko


Kaikkihan tuntevat Pekka Töpöhännän, tuon sympaattisen ja kiltin kissan, jolta rotta on purrut pentuna hännän poikki. Olen aina pitänyt kovasti Pekka Töpöhännästä, mutta en muista, olenko kamalasti lukenut varsinaisia kirjoja. Elokuvan olen nähnyt useamman kerran lapsena ja aikuisena.

Tämän Kiri kiri Pekka Töpöhännän löysin antikvariaatista. En voinut vastustaa hauskannäköistä vanhalla kuvituksella olevaa kansikuvaa ja pientä kokoa ja ostin kirjan. Kirja oli lukaistu yhdessä illassa ja se oli ihanan piristävä lukukokemus näin synkkänä iltana.

KM-kilpailut (eli Kissamestaruuskilpailut, ei esimerkiksi Kaikkein makein, kuten Arkadian Ulla arvelee, kun kissat yrittävät keksiä lyhenteen merkitystä) on kirjassa melko pienessä roolissa. Kirja koostuu pienistä tapahtumista ja tarinoista ja alkaa varsin merkillisesti: kirjan alussa kerrotaan ranskalaisesta Cri-Cri-tytöstä, joka elää Pariisissa, jossa sodan jälkeen on pelkkää kurjuutta. Nälkää näkee myös Cri-Crin Napoleon-kissa, joka on liian hieno syödäkseen rottia. Cri-Cri lähetetään asumaan Suomeen (so. Ruotsiin) Ollin ja Pirkon perheen ja Pekka Töpöhännän luokse, missä kaikki on paremmin. Cri-Criltä Pekka oppii ranskaa ja sekös Monnia ärsyttää! (Sittemmin Cri-Critä ei enää juuri mainita kirjassa; arvoitukseksi jäi, lähtikö hän takaisin Ranskaan.) Ei ihme, että toinen maailmansota on jättänyt jälkensä aikansa lastenkirjoihin, vaikka aihetta ei tässä sen kummemmin käsitelläkään.

Ehdottomasti hauskinta antia olivat Pilli ja Pulla ja heidän hölmöilynsä. Minuun teki erityisesti vaikutuksen heidän (sinne päin)kuulemansa laulu:

Nyt joulu taasen on,
nyt joulu taasen on,
ja joulun jälkeen tulee päästäinen.
Mutt' se ei ole rotta,
mutt' se ei ole rotta,
kun sillä välin saadaan laiskiainen.
 (s. 44)

Tutkin vähän lisätietoja Göstä Knutssonista ja selvisi, että kissat hänen tarinoissaan perustuvat hänen Uppsalassa tuntemiinsa ihmisiin. Oikeastaan ainoa häiritsevä juttu kirjassa on sen suomennos, jossa kissat asuvat mukamas Suomessa ja puhuvat Helsingistä, vaikka ympäristö niin selkeästi viittaa Uppsalaan, mutta näinhän lastenkirjoissa yleensä tarinat sopeutetaan kohdemaan yleisölle.

Kommentit

  1. Oijoi, nostalgiaa! Olin ihan hulluna Pekka Töpöhäntään ja olen vissiin lukenut lähes kaikki ne kirjat. Muistan jopa lukeneeni erästä kirjaa kasetille. Kasetin annoin sitten kaverilleni ja hän sai kuunnella kirjan. :D

    Minulle on myös kirjoista jäänyt mieleeni, että sijoittuvat Helsinkiin/Suomeen. Vaikka siis ilmeisesti oikeasti eivät, kuten mainitsit. Lapsena sillä ei ollut merkitystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo nämä on nostalgisia! Vaikka noin kovasti en olekaan lukenut lapsena. Omatekoinen kuuntelukirja, mikä hieno lahja kaverille!

      Ei sille lapsena varmasti ollut minullekaan merkitystä. Nyt vain lukee kaikkea vähän kriittisemmin ja kun olen mieltänyt Uppsalan niin Pekka Töpöhännän kaupungiksi, tuntui hassulta lukea Suomi-versiota. Kadunimiä ym. Ruotsiin viittaavia juttuja kirjassa on, mutta niitä en ehkä tietäisi jos en olisi lukenut kirjailijan taustoja. Yksi hassu juttu myös kirjassa oli: tässä syödään laskiaissämpylöitä. En tiedä onko laskiaispullia sitten ennen sanottu laskiaissänpylöiksi vai olivatko ne oikeasti sämpylöitä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!