Perjantaipalloilua


Viime viikolla julkaistiin Finlandia junior -ehdokkaat ja tänään Finlandia-ehdokkaat. FJ-listalta en ollut lukenut ainuttakaan kirjaa, mutta kaikki ovat varmasti jollain tapaa ansiokkaita. (Tosin sillä olikin vain kaksi nuortenkirjaa. Kuvakirjoja tulisi luettua varmasti, jos lapsia olisi, nyt ei tule luettua.) Maresin tahdon kyllä lukea joskus, sillä olen kuullut siitä pelkästään hyvää ja kirja kuulostaa kiinnostavalta.

Tänä vuonna tuli mieleen, kuten aina, että miksi FJ-ehdokkuuksista kilpailevat ihan kaikki genret. Tietokirjat, runot, lastenkirjat, nuortenkirjat, sarjakuvat. Eikö olisi reilumpaa, ettei näin erilaisia kirjoja tarvitsisi vertailla keskenään? Eihän "aikuisten oikeastakaan" Finlandia-palkinnosta kilpaile kaikki mahdolliset genret, vaan Tieto-Finlandia on erikseen.

Finlandia-ehdokkaista olen lukenut vain Neljäntienristeyksen. Arvasin sen olevan ehdokkaana (jos ei olisi ollut, olisin syönyt hattuni). Toivon sille lämpimästi voittoa. Muista ehdokkaista en tietenkään voi sanoa mitään, mutta Neljäntienristeys oli minusta niin loistava, että se sai minut melkein hyppimään. En kirjoittanut siitä arvostelua, mutta voin sanoa, että se kosketti jotenkin. En yleensä ole historiallisten sukutarinoiden suurin fani, mutta tämän kirjan tarinasta pidin. Ja kielestä ja rakenteesta. Joka sivulla tuli tunne, että miten kirja onkaan voitu kirjoittaa niin taidokkaasti. Tietty kirjassa oli myös se, että siinä liikuttiin itselleni tutuissa maisemissa. Hyvä kirja. Vuoden parhaita. Suosittelen.

Tämä viikko on ollut jotenkin kaoottinen. Nano ei ole edennyt. Tuntuu, että tänä vuonna 50k ei mene rikki ellei aivan ihmettä tapahdu ja alan kirjoittaa 5000k päivässä tai jotakin sinne päin. Iltavuorot ja nanoaminen ei sovi minulla yhteen. Toki jos yrittäisin kovemmin, saisin sen onnistumaan, mutta minusta on tullut mukavuudenhaluinen enkä jaksa enää valvoa öisin kahteen, ellen saa nukkua aamulla pitkään. Aamuisin taas en vain yleensä saa kirjoitettua.

Nyt minulla on pienoinen kirjoitusblokki: kissa, joka tahtoo istua näppäimistöllä ja näytön edessä. Kissavahtina oleminen on kyllä noin muuten mitä erinomaisinta terapiaa!

Hyvää viikonloppua kaikille. :)

Kommentit

  1. Laitoin Neljäntienristeyksen juuri varaukseen kirjastossa vaikkei pitänyt varata enää yhtään kirjaa :)
    Blokit on kauheita, toivottavasti selviät siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kehrääviä blokkeja on vaikea vastustaa tai siirtää :)

      Noin siinä mimullakin aina käy, mutta minusta Neljäntieneisteys on kyllä lukemisen arvoinen. Jos ei ehdi kovin monta kirjaa lukea, kannattaa lukea ainakin se.

      Poista
  2. Minunkin mielestäni Junior Finlandia kannattaisi jakaa erikseen lapsille ja nuorille. Kun toisessa ääripäässä on kuvakirja ja toisessa paksu seikkailutarina tuntuu vertailu olevan ihan mahdotonta. Ja lanukirjallisuus kyllä tarvitsisi parempaa näkyvyyttä.

    Minusta kannattaa olla armollinen kirjoittamiselleen. Sinullakin on juuri nyt aika monta rautaa tulessa. Ei kaiken tarvitse kasautua marraskuulle, vaikka Nanowrimo onkin hauska tapahtuma. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Kuvakirjat saavat enemmän näkyvyyttä muutenkin kuin lastenkirjat, niitä tuntuu olevan ehdolla suurempi osuus aina ja kirjastoissa niille on varattu useimmiten paljon enemmän tilaa. Ei sillä etteikö olisi tärkeää kannustaa näin lukemistottumuksiim ihan pienestä pitäen, mutta kun itse harrastaa enemmän nuortenkirjallisuutta, siihen tulee kiinnitettyä huomiota.

      Minähän olen ollut hyvin armollinen; olen laiskotellut tuhansien sanojen edestä! XD Ei se kyllä ihan niin paljon ahdista kuin olisi voinut. Ehkä trilleristäni tulee 20k sanan pienoisromaani... se harmittaa, että voittoputki katkeaa. Tänä marraskuuna ei vain tunnu olevan kilpailuhenkeä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!