Kirjoittajan sisustusta

Nanoa on takana runsas viikko ja sanani laahaavat jäljessä. Innostus tekstiin vaihtelee: välillä se tuntuu hyvältä, mutta enimmäkseen idea tuntuu paremmalta kuin toteutus, johon kykenen. Kirottu nano, joka vuosi sama juttu!

Monissa blogeissa on esitelty viime aikoina kirjoituspöytien sisältöjä, muun muassa Vaarna on esitellyt kirjoittamiseen liittyviä asioita täällä, mistä sainkin inspiraation tehdä samantapaisen postauksen. :)

Lisäksi tarvitsin syyn kuvata uudella kamerallani. Olen pitkään haaveillut järjestelmäkamerasta ja eilen sen lopulta hankin. Se on ihana kapine (eikä vähiten siksi, että se on muuten pinkki!). Vielä en ole päässyt käsiksi kaikkiin asetusten salaisuuksiin, mutta kuvaaminen tuntuu paljon paremmalta kuin vanhalla pokkarilla.


Periaatteessa kirjoittamiseen ei tarvitse kuin aivot, kynän ja paperin, mutta koska eletään 2000-luvulla, tarvitaan vähän muutakin. Itselleni työpöytä on välttämätön, koska minulla on pöytäkone.

Työpöytäni on kammottava pölyä keräävä tapaus. Se on musta ja jok'ikinen pölyhiukkanen näkyy sen pinnassa. Kuvia varten putsasin pöydän, mutta se on silti pölyisen näköinen. En tajua. Mikä sitä vaivaa? Imeekö se pölyä energiakseen? Ehkä se muuntaa sen kirjoitusblokkiaineeksi!

Kokopuinen työpöytä olisi ihana. Eikä ehkä yhtä pölyinen. Nyt on taas se vuodenaika, kun koko ajan tuntuu olevan pimeä. Työpöydällä on lamppu, joka ei kuitenkaan valaise kauhean hyvin, joten yleensä pidän jotain toistakin valoa päällä. Sain eilen raivattua kamalat paperikasat pöydältä. En pidä siitä, että pöydällä on ylimääräisiä tavaroita, mutta aina vain laskuja ja muuta sälää meinaa kertyä siihen, kunnes saan raivauskohtauksen.


Näppäimistö ja hiiri majailevat omalla tasollaan. Oikeassa nurkassa näkyy pari muistikirjaa.


Muutama pöllökin hengailee pöydällä vartioimassa peltirasiaa, jossa on kirjoittamiseen liittyviä inspiraatiolappusia. Kaiuttimet on myös hyvä olla, jotta voi kuunnella musiikkia. En tee soittolistoja kässäreille tai välttämättä kuuntele sitä kirjoittaessa, mutta muuten kuuntelen aika paljon musiikkia.


Ulkoinen kovalevy on saanut Finnconista tarran koristuksekseen. Takana näkyy varahiiri. (Ykköshiiri on langaton eikä ole kivaa, jos patterit loppuu kriittisellä hetkellä ja uudet ovat hukassa, sitten vain langallinen varahiiri käyttöön. Minulla on myös varanäppäimistö, mutta sen se ei näy kuvassa, koska se on jossain työpöydän takana. Olen hiukan vainoharhainen.)


Skanneri ja tulostin. Skannerin hankin alun perin ikuisuusprojekti HK:hon, joka on tarkoitus kuvittaa. Tänä vuonna olen saanut aikaiseksi noin kaksi kuvaa. HK ei kyllä valmistu ikinä. Mutta skanneri on osoittautunut hyvin muutenkin hyödylliseksi kapistukseksi; yllättävän paljon sitä joutuu skannaamaan lappusia. Tulostin ei näy kovin hyvin, mutta se on skannerin alla. Tämä järjestely ei oikein ole sen enempää skannerin kuin tulostimenkaan mieleen, koska jompikumpi on aina toisen tiellä. Takana liitutaulu, johon voi kirjoittaa inspiroivia lainauksia. Tulostimen pöydän alla on kaaos erilaisia kansioita, joissa on tekstejä, kässäreitä, palautteita... Loikataan sen yli.

Tunne nanon aikaan.


Tämä Tove Janssonin Muumilaakson kartta pitäisi vielä saada seinälle. Kun vain keksisin, mikä olisi paras kiinnitystaktiikka sille.

Työpöytäni on sen verran pieni, että suurempia kirjakasoja sinne ei kannata kerätä, eikä muutenkaan lähdekirjallisuus oikein mahdu siinä minnekään. Sellaiset kirjat majailevatkin sitten yöpöydälläni, joka on aina elävässä kaaoksessa. (Lisäksi kuvista rajautui ulos kaikkea tarpeellista sälää, kuten niittari ja rei'itin, kynät ja paperit ja työpöydän jatkeena oleva ikkunalauta... Mutta ehkäpä ne eivät ole kovin mielenkiintoisia.)

Olen huomannut, että monilla kirjoittajilla on post it -lappuja siellä täällä. Itse en ole oikein oppinut käyttämään niitä - hukkaan ne saman tien ne tehtyäni, vaikka käteviä ne olisivatkin.

Ihastuin muuten viikonloppuna Henkien kätkemään. Ensimmäinen kerta, kun näin leffan, ja saatoin vain miettiä, että minkä ihmeen takia. Se oli aivan ihastuttava.

Nyt kello on sen verran, että täytyy pistää kone tältä illalta kiinni. Huomenna taas paluu arkeen ja nanon sanojen kimppuun.

ps. Tämän viikon Doctor Who -jakso oli mainio. Kill the Moon oli niin kammottava, että ensimmäistä kertaa ikinä toivoin, että en olisi nähnyt koko jaksoa, mutta nyt uskoni on taas palautunut.

Kommentit

  1. Ihanan paljon inspiroivaa kirjoittamiskräässää, ja nuo pöllöt <3

    Minulla on vain läppäri jonka taustakuvana on tylsä musta väri. Töitä teen sohvalla, kuten nyt, tai ruokapöydän äärellä. E:hen liittyvä materiaali on mustassa ikean laatikossa johon kissa pujahtaa nukkumaan aina kun raotan laatikon kantta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pöllöt ovat kivoja. :)

      Yksi asia tästä työpisteestäni puuttuu ja se on kissa. Minulla ei ole kissaa, mutta tahtoisin sellaisen. Tosin yleensä kotona kun asuin, kissat häiriköivät kirjoittamista istumalla näytön eteen...

      Poista
  2. Työpöytäsi kuulostaa kamalalta. Kirjoitusblokkipölyhiukkasia! ...hetkinen, siksikö omakin kirjoituspöytäni on niin pölyinen? O.o'

    Minusta on kiva haalia kirjoituspisteelle kaikkea kivaa. Olin nuorempana huomattavasti konservatiisempi sisustuksen suhteen. Toisaalta meillä onkin aina makuuhuoneen ovi kiinni, kun tulee vieraita. XD

    Minun läppäri on jo nyt kasvattanut juuret kirjoituspöydälle. Se pahastuu syvästi, jos se irroitetaan kasvuympäristöstään ja mököttää aina siihen asti, että palautan sen kotiin. En enää nykyään edes ota sitä mukaan muualle, vaan käytän takkuilevaa miniläppäriä jos on pakko.

    Mistähän tämäkin tuli mieleen? Ai niin, pöytäkoneesta! On niin outoa, että niitä on vielä. Ehkä oma läppärini on pöytäkone sydämeltään? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pölynkeräämsiominaisuus on kamala, muuten se on ihan kiva pöytä (tosin liian pieni). Kaikki on mahdollista, täytyy vain imuroida usein, jospa ne hiukkaset sillä lähtisivät. o.O

      Minä pidän kauniista ja kivoista asioista, mutta toisaalta pidän tyhjistä pöytäpinnoista. Siksi yritän olla keräämättä pöydälle liikaa juttuja.

      Minulla kaikki onkin vain yhtä ja samaa huonetta, joten pöytää ei voi piilotella. xD

      Minä kannatan pöytäkoneita. En pidä läppäreiden näppäimistöstä ja hiirestä (voihan niihin hankkia paremmat lisäksi, mutta sitten se ei enää ole esteettisesti viehättävää) enkä kuumenemisominaisuudesta. Vaikka olisihan se kätevä, jos lähtee jonnekin, missä pitäisi pystyä kirjoittamaan. Tabletilla en mielelläni kirjoita. Hm... ehkä läppärisi haluasi asettua aloilleen ja siksi kasvatti juuret!

      Poista
  3. Ihania kuvia! Ja uusi järkkärisi vaikuttaa toimivan kivasti. :) Pöllöt oli ihania! Ja freak out. Kyllä. :D

    Minun työpöytäni ei juuri ole käytössä, ja kännykkänikin on paras kamerani, joten.... ehkä jätän postaamatta aiheesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeilin sitä tarkoituksella aika hämärssä. Oma surkea pokkarini ei kuvannut hämärässä oikein mitään, mutta tämä kuvaa sentään jotain. :)

      Freak out. Ehdottomasti kyllä.

      Älä, olisi hauskaa nähdä postauksesi! Ei kirjoittamispaikan ole pakko olla kirjoituspöydällä. Minulle se sopii. Jos olisi läppäri ja sohva, ehkä asuisin niillä...

      Poista
  4. Ihana pöytä! Tosin kirjoitusblokkiaines kuulostaa erittäin pelottavalta...

    Niin, ja Henkien kätkemä on aivan ihana<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta onneksi sitä voi yrittää vältellä eri keinoin. :)

      Niinpä, oli aivan ihana! Aion katsoa sen uudestaan, se oli niin valloittava.

      Poista
  5. Onpas persoonallinen ja miellyttävä työpiste. :) Tykästyin etenkin näppäikseen ja hiirimattoon. Vähäinen valaistus ei sekään ole mielestäni pahasta. Etenkin näin talvisin minusta on mukavaa tehdä kirjoitusympäristöstä vähän hämyinen ja pimeähkö. Se luo tunnelmaa.
    Minulla on ikävä pöytäkoneaikoja... Tällä hetkellä kirjoitan olohuoneessa, jalat sohvapöydällä ja läppäri sylissä. Siitä ei kauheasti viitsi kuvia napsia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näppäimistön olen ostanut puhtaasti sen ulkonäön takia. :) Minulla oli silloin valkoinen pöytäkone, joka ikävä kyllä hajosi, ja nyt minulla on ruma ja näppiksen kanssa yhteensopimaton harmaa kone, mutta ei voi mitään. Näppäimistö on kuitenkin kiva ja hiiri myös. Niillä on myös kiva kirjoittaa.

      Iltaisin en oikein osaakaan kirjoittaa ihan täydessä valaistuksessa. Se vain tuntuu hassulta.

      Jos siinä asennossa pystyy kirjoittamaan, se on varmasti ihan hyvä. :) Itse olen niin jumiutunut tähän pöytäkoneeseen, että en tiedä osaisinko edes kirjoittaa läppärillä. (Kai siihenkin tottuisi.)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!

Viime aikojen suosituimmat postaukset

Tunnelmia kirjamessuilta

Tuula Kallioniemi: Risteys

Motiiveista