Jos joku ehtii ensin eli laumamieli

Törmäsin vähän aikaa sitten kirjaan, jossa käsitellään samoja teemoja ja aiheita kuin omassa kirjassani, joka on ilmestymässä ensi keväänä. Ensimmäinen ajatukseni oli kääk, ei kai tämä vain ole ihan samanlainen! Onneksi sain todeta, että vaikka samantapaisissa aihepiireissä liikutaan, toteutus ja lähestymistapa on kuitenkin erilainen. Jokaisella kirjoittajalla on oma tyylinsä ja äänensä. Samoista aiheista ja teemoista kirjoitetaan aina. Olisi hölmöä ajatella, että oma aihe on uniikki (ellei aihe ole todella mielikuvituksellinen) tai että jostain sellaisesta, mistä jo on jo kirjoitettu, ei voisi kirjoittaa. Silloin maailmassa olisi hyvin vähän kirjoja!

Ideat ja aiheet ovat vapaata riistaa, eihän kirjoittamisesta tulisi muuten mitään. Ei silti olisi ideaalia, että samaan aikaan julkaistaisiin kaksi täsmälleen samaa aihetta käsittelevää kirjaa. Jos tulee, kirjat on joka tapauksessa jo kirjoitettu. Sattumille ei voi mitään. Samoina vuosina tuntuu ilmestyvän samoja teemoja käsitteleviä kirjoja sen verran, että syynä ei voi olla kuin salaperäinen, kirjoittajien tiedostamaton laumamieli. Ehkä ajassa on jotain, joka saa kirjoittajia tarttumaan samoihin aiheisiin toisistaan täysin tietämättä.

Yhden kässärini olen haudannut hyvin syvälle pöytälaatikkoon. Aihe oli itselleni tärkeä, mutta huomasin, että yhdeltä kotimaiselta kirjailijalta oli jo pari vuotta aiemmin tullut täsmälleen samasta aiheesta ja samantapaisella asetelmalla tullut kirja. En nähnyt oman kässärini työstämisessä enää järkeä (vaikka tuskinpa se ikinä olisi saanut muutenkaan sopparia). Se oli aivan liian samanlainen.

Onko teille käynyt niin, että olette hylänneet jonkin idean tai tarinan huomattuanne, että joku muu ehti ensin? Oletteko törmänneet laumamieleen? Joskus olen luullut keksiväni jotain todella omaperäistä ja joutunut toteamaan, että sata tai tuhat muuta ihmistä oli ehtinyt ensin. Kirjoittaminen ja ideoiden vaeltaminen ovat merkillisiä juttuja! Nykyään en kyllä juuri mieti, että onko jostakin jo kirjoitettu. Kirjoitan siitä, mikä minua sattuu milloinkin kiinnostamaan. Muuten en osaa. Täytyy vain toivoa, että oma ääni ja persoonallisuus kantavat eteenpäin.

Kommentit

  1. Olen törmännyt useissa kirjailijapaneeleissa termiin "heikot signaalit". Kirjoittajat ilmeisesti aistivat niitä aika tehokkaasti, jolloin esimerkiksi uutisointi kipinöi eri paikoissa ja piireissä pyöriviä kirjoittajia samoihin aiheisiin. Olen keskustellut monta kertaa toisen kirjoittajan kanssa jostain ajankohtaisesta asiasta ja jossain vaiheessa molemmat ovat tunnistaneet miettivänsä miten se soljuisi tarinaan. ;)

    Toinen laumamielen toteuma on "ristiinpölytys", jota tapahtuu kirjoittajaringeissä. Tällöin kässäreiden ja ideoiden avoin esittely aiheuttaa sen, että siitepölyä jää palautteenantajien tärykalvoille ja se saattaa jossain vaiheessa tuottaa kaikuja toisen kirjoittajan ajatuksista.

    En näe kumpaakaan laumamielen ilmentymää erityisen vaarallisena, mutta kirjoittajat takertuvat usein ideoihinsa ja tarinoihinsa voimakkaasti. Et usko miten monta kertaa olen kuullut ajatuksen, että joku varastaa idean jos sen sanoo ääneen. Amerikassa amatöörit hakevat kässäreilleen usein copyrightia. Tällaiselle henkilölle ristiinpölyttyminen voi olla se pahin painajainen.

    Minä olen huomannut ristiinpölyttymisen vaikutuksia teksteissäni. Pari vuotta sitten kärsin kansanperinneahdistuksesta, mutta luettuani ringissä hienoja tekstejä, jotka perustuvat kansanperinteeseemme, haluan kirjoittaa niitä itsekin. Sinäkin olet realistina kokeillut spefiä enemmän viime vuosina, varmaan siksi, että kirjoittajaseura on spefistejä täynnä?

    Aina välillä tekstiin luiskahtaa jokin sellainen elementti, jonka alkuperän tiedostan. Viimeisimmäksi sudenkorennot. Tiedät varmaan mistä ne ovat tulleet. Pääasiassa en ole huolissani, jos elementit ovat pieniä mausteita, mutta aina toisinaan pitää pysähtyä miettimään. Nanon jälkeen varmaan pohdin noita sudenkorentoja. Toteutus on tietenkin erilainen, mutta onko tarpeeksi?

    Minusta laumamielessä on enemmän plussia kuin miinuksia. Olisi hauska kuulla millaista ristiinpölyttyminen aiheuttaa omissa lukijoissani. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heikot signaalit kuulostaa hyvältä termiltä.

      Minäkään en näe näitä laumamielen toteutumia erityisen vaarallisina. Toisaalta on vain hauskaa, että voi nähdä esim. kirjoittajapiirissä samasta aihepiiristä erilaisia variaatioita! Vain silloin, jos tosiaan liian lähekkäin julkaistaan kauheasti samanlaisia teoksia, ne kilpailevat samoista markkinaraoista. Mutta toisaalta voihan siitä olla hyötyäkin, kuten Maija alempana sanoo.

      Itse asiassa uskon! :) En itsekään paljasta tarinoideni ideoita tai juonia blogissa kauhean tarkasti. En tosin niinkään siksi, että pelkäisin ideoiden "varastamista", vaan koska pelkään että se menee pilalle, jos julkisesti niistä hehkutan. Sitä en oikein usko, että kirjoittajat tahallisesti varastaisivat toistensa ideoita. Sitä paitsi ideoita ei oikeastaan voi varastaa. Plagiointi tietysti on asia erikseen.

      Tuo on mielenkiintoinen ilmiö. Jos lukee paljon tekstejä, joissa on jotain elementtejä, niitä voi hyvinkin alkaa hiipiä omiinkin teksteihin. Ei minua haittaa, jos jollain kirjoittajatoverilla on samoja elementtejä kuin itsellänikin. Varmasti minullekin on ilmestynyt joitain juttuja. Toki yritän, ettei liian yksi yhteen mene. Monesti ihmisiä vain kiehtoo samat asiat! :D Sudenkorentoja ei oikeastaan voi olla liikaa... Tai sitten voi, ne päätyvät kyllä murmelibingooni. Minulla on nyt niitä ainakin kolmessa kässärissä, tosin eri tarkoituksissa.

      Rinki on voinut vaikuttaa, ainakin tämän vuoden nanoni genreen vaikutti. Mutta minulla oli kyllä ennen kirjoittajapiirejäkin pitkä spefihistoria... tosin lähinnä se koostui J. K. Rowlingin ja Tolkienin matkimisyrityksistä!



      Poista
    2. Tai no, kyllähän sitä sanotaan, että koko kirjoittaminen on oikeastaan ideoiden varastamista. Mutta näen sen enemmänkin sellaisena ideoiden näkemisenä ja niistä inspiraation saamisena ja omaan käyttöön muokkaamisena, en varsinaisena varastamisena.

      Poista
    3. Kirjoittaminen on sen verran hidasta puuhaa, että idealtaan samanlaiset kässärit kai ovat harvoin yhtä aikaa rundilla tai julkaistu. Mutta näen kyllä tässä tuon vaaran. Siinäkään ei kai voi kuin toivottaa kaverille onnea ja toivoa parasta. :)

      En minäkään avaa kässäreideni ideoita blogissa, lähinnä kai siksi, että kässärin omalaatuisuus piilee tavassani kertoa tarinaa, ei niinkään ideassa tai aiheessa. Ja onhan ideaa todella vaikea myydä synopsiksen pituisena.

      Inspiraatio on minusta hyvä sana. Hyvän kirjoittajan näkee siitä kuinka hyvin hän adaptoi ideoita ja tekee niistä täysin uutta, vaikka sysäys olisi tullutkin jostain ihan muualta.

      Ja en tiennytkään fantasiakässäreistäsi. Jotenkin pidin sinua kivenkovana realistina. XD

      Poista
    4. Totta, harvoinpa pelkkä idea myy.

      Voi kuule, minulla on pitkä ja synkkä menneisyys... xD Minulla oli kokonainen oma fantasiamaailmakin, jonka loin, piirtelin karttoja ja sukupuita...

      Poista
  2. Jätin kolmannen romaanikässärini kesken, joskus aivan 2000-luvun alussa, kun Otavalta tms ilmestyi aivan samantyylinen romaani. En usko, että kyse oli mistään muusta kuin sattumasta, koska ko. aihetta ei varmasti oltu käsitelty esimerkiksi missään uutisissa.

    Scifinovellien kanssa on joskus käynyt niin, että olen kirjoittanut jotain ja saanut tietää sen olevan lähes yhtä paha klisee kuin "ja sitten heräsin" olisi valtavirtakirjoissa.

    Työn alla olevan romaanini voi ajatella inspiroituneen Ebola-epidemiasta, mikä on ärsyttävää, koska se perustuu novelliin jonka aloitin jo pari vuotta sitten. En koskaa ota inspiraatiota mistään noin päivänpolttavasta aiheesta. Leffakäsikseni kanssa vähän ärsyttää, että sen voi ajatella olevan inspiroitunut Tähtiin kirjoitetusta virheestä, vaikka sen suunnittelutyö alkoi kaksi vuotta sitten ja pohjaidea on ollut minulla monia vuosia.

    Periaatteessa jos kirja käsittelee samaa teemaa tai aihetta kuin samoihin aikoihin ilmestyvä kirja olematta liian samanlainen, siitä voi olla kirjailijalle hyötyäkin. Varsinkin jos kustantamo osaa pelata korttinsa oikein, sillä voi saada lehtijuttuja tai jopa TV-esiintymisen, jossa kirjoja vertaillaan toisiinsa tai kirjojen kirjoittajat juttelevat keskenään. Ja tällainen on toki eduksi myynnin kannalta.

    -Maija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koska kirjoittaminen on kuitenkin aika itsenäistä puuhaa, ei voi koskaan tietää, onko joku sattumalta kirjoittamassa juuri samasta aiheesta kässäriä. Sattuma ja onni tuntuvat määrittävän aika paljon kaikkea kustannuskentällä.

      Olen lukenut scifiä sen verran vähän, että en välttämättä tunnistaisi kaikkia kliseitä ja voisin hyvinkin kirjoittaa niitä koko romaanillisen. Kyllähän kliseistä aina sanotaan, että niitä voi hyvin käyttää, jos osaa, mutta aloin miettiä, että onkohan "ja sitten heräsin" taktiikalla kirjoitettu yhtään hyvää kirjaa. Ehkä, en vain tunne. :D

      Pidin kovasti Tähtiin kirjoitetusta virheestä. Jos ihmiset luulevat niin, niin ainakin esikuva on ollut suosittu.

      Poista
  3. En ole hylännyt yhtään ideaa mutta aiheuttaahan se hiukan alakuloisuutta kun huomaa että joku muu on kirjoittanut samasta aiheesta. Juuri eilen luin yhden kirjan takakantta kun huomasin että siellä liikutaan samoissa maisemissa kuin E:ssä ja pistin kirjan nopeasti pois. En edes ehtinyt saada selville mistä kirja kertoo koska halusin sen pois käsistä etten vahingossakaan saa vaikutteita.

    Nyt kun olen selvinnyt ensishokista, ajattelen että ehkä on parempi jos kuitenkin tartun kirjaan. Tuskin se on E, mutta jos on niin parempi saada se selville nyt eikä vasta siinä vaiheessa kun olen kirjoittanut 50 000 sanaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnistan tuon, minäkin olen pistänyt kirjoja pois, koska en ole halunnut saada vaikutteita. Toisaalta joskus olen sitten halunnut tietää, että mitä siinä on, että välttelen samaa (jos mahdollista).

      Mutta joka tapauksessa sinulla on varmasti oma tyylisi. :) Ja kässäristä julkaistusta kirjaksi kestää aina aikaa ja siinä vaiheessa tuo toinen samasta aiheesta kirjoitettu on voinut olla jo kauan julkaistuna ja tilaa on uudelle samasta aiheesta.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!