Turun tuulista

Viikonloppuna kipaisin käymässä Turun kirjamessuilla. Matkustin ensimmäistä kertaa halpabussilla, jonka pysäkki ei ollut keskustassa, mutta onneksi sain kaverilta opastsen messualueelle.


Ihan hirveän montaa ohjelmanumeroa ei tullut seurattua, mutta jotakin kuitenkin. Olin messuilla lauantain ja sunnuntain. Sinänsä ihmisvilinässä päivän viettäminen ei rasita, koska sitä tapahtuu niin harvoin, mutta tungos on vähän ahdistavaa, kun ihmisvirrassa on niin vaikea päästä eteenpäin. Sitä lukuun ottamatta messuilla oli oikein kivaa.

Lauantain aloitimme Suden ja Lilan kanssa menemällä kuuntelemaan keskustelua venäläisestä kirjailijuudesta ja kirjallisuudesta, mutta lähdimme kesken pois. Paneeli oli varmasti asiantunteva ja mielenkiintoinen niille, jotka entuudestaan jotakin aiheesta tiesivät. Venäläinen kirjallisuus ei itselleni ole erityisen läheistä. Olen kyllä ajatellut, että edes joku klassikko pitäisi lukea loppuun asti.

Seuraavana vuorossa oli Väkivallan kuvaus kirjallisuudessa -paneeli, jossa keskustelivat Marja Toivio ja Laura Lähteenmäki. Laura Lähteenmäeltä olen lukenut jotakin, mutta Toiviolta en ole lukenut yhtään kirjaa, vaikka Lastani et tapaa kuulosti ihan kiinnostavalta, joskaan Toivion kaikista mielipiteistä en ollut samaa mieltä. Väkivalta on aihe, joka kiinnostaa minua tutkimuksellisesta näkökulmasta. En suinkaan ole tutkija, mutta jos minun pitäisi jotain tutkia, tutkisin varmaan sen esiintymistä kirjallisuudessa. Lisäksi luen parhaillaan nuortenkirjaa, jonka väkivaltakuvaus on hyvin hämmentävää. Lähteenmäen Iskelmiä minun pitää laittaa uudestaan lukulistalleni. Lainasin sen joskus, mutta en syystä tai toisesta ehtinyt lukea sitä loppuun asti. Se käsittelee seurusteluväkivaltaa, josta voi käyttää myös termiä intiimi terrori. Keskustelussa oli monia mielenkiintoisia pointteja, mutta aikaa oli liian vähän, jotta kirjailijat olisivat päässeet keskustelemaan aiheesta kovin paljon. Mielenkiintoinen huomio oli, että Lähteenmäki kertoi väkivaltakohtausten kirjoittamisen tuntuneen pahalta ja Toivio kertoi, ettei niiden kirjoittaminen ollut tuntunut pahalta.

Kirjamessuostos: kissakirja, lainaan saatu Nimipäivättömien nimipäiväkirja ja riikinkukkokortti kaverilta


Nuorisokirjailijoiden osastolla kuuntelimme Kuvitteelliset kartat -keskustelua. Pidän kovasti kartoista, joten toki tätä oli mentävä kuuntelemaan. Paikalla olivat J. S. Meresmaa, Magdalena Hai ja Anne Leinonen. Meresmaa ja Hai ovat piirtäneet karttansa itse, Anne Leinosella ja Eija Lappalaisella graafikko teki lopulliset kartat heidän pohjapiirrostensa perusteella. Kaikki kartat olivat todella mielenkiintoisia!

Keskustelussa puhuttiin siitä kuinka piirtäminen voi selventää kirjoittamisajatuksia, tarina aukeaa eri tavalla, kun sen piirtää. Itse en ollut kuullut klisettä "mitä huonompi kirja, sitä enemmän karttoja", mutta kirjailijat kannustivat karttojen tekoon kliseen pelosta huolimatta. Itse en usko, että kaikki kirjat tarvitsevat karttoja, mutta en muista koskaan olleeni harmissani sellaisen olemassaolosta. Toki joskus voi olla jännempää, kun saa kuvitella paikat ja reitit ihan itse kuin jos mukana on todella pikkutarkka kartta.

Viimeinen ohjelmanumero, jota kävin seuraamassa, oli sunnuntaina Sarjojen maailma -keskustelu, jossa olivat keskustelemassa Tuija Lehtinen, Anneli Kanto ja Kirsti Kuronen. Lehtinen kertoi halunneensa, että hänen sarjansa päähenkilö kasvaa toisin kuin esim. Anni Polvan Tiina, joka ei koskaan vanhentunut. Kirsti Kuronen taas toivoi, että saman ikäiset lukijat voivat lukea koko sarjan.

Yritin selvitä messuista ilman suurempia ostoksia rahan säästämiseksi, ja siinä onnistuinkin. Ostin vain yhden kirjan: Miukun tassukirjan kaikenkarvaisista kissoista. Siinä on kaikenlaisia pieniä hassuja faktoja kissoista - hyvin laajassa merkityksessä. Kissojen lisäksi kirjaan ovat päässeet muun muassa Jaguar-autot. Se on vähän kuin pieni tietosanakirja kaikista kissaan liittyvistä sanoista.

Antikvariaatissa selailin myös Nimipäivättömien nimipäiväkirjaa. Se vaikutti kiinnostavalta, mutta koska itselläni on jo kotona yksi nimikirja, ajattelin että en viitsi tuhlata siihen, vaikka sitä olisi ollut messuilla useampikin kappale myytävänä, joten sellainen olisi ollut helppo saada itselleen. Mutta kuinka ollakaan, sain sen lainaan kirjoittavalta kaverilta, jolla se oli omassa hyllyssään. Kirja ei ole kovin ajantasainen, mutta se on varsin jännittävä, ja kaiken lisäksi sieltä löytyy nimipäivä jopa minulle. :)

Loppuun vielä tunnelmakuva kaakaohetkestä Seurasaaresta. Ei liity Turun reissuun, mutta muistuttaa, että syksykin voi olla kivaa aikaa, vaikka koko ajan pimeneekin! Seuraava etappi onkin sitten Helsingin kirjamessut.



Kommentit

  1. Minä en ole jostain syystä ikinä käynyt Turun kirjamessuilla, vaikka olen elämässäni ehtinyt jopa asua siinä kaupungissa vähän aikaa. Mutta on ollut hauska lukea blogeista raportteja kirjamessuilta. Helsingin kirjamessuilla sitten ehkä nähdään. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kävin viime vuonna ekan kerran yhden päiväreissun. Messut olivat kivat, joskin jotenkin ei niin antoisat kuin Helsingin messut tai tämän vuoden Finncon. Osittain syytän kyllä täysin kelvotonta ohjelmaesitettä - nettisivujen version selaaminen oli mielestäni tehty todella vaikeaksi. Muiden postauksista olen lukenut kiinnostavista ohjelmista, joita en vain ollut edes onnistunut bongaamaan.

      Joo, täytyy törmätä siellä kyllä. :)

      Poista
  2. Halusin niin kovasti messuille, mutta muu elämä kiilasi törkeästi eteen! Onneksi netissä on ollut edes jonkin verran messuraportteja, tosin selkeästi vähemmän kuin Helsingin messuista yleensä. :(

    Väkivalta kirjallisuudessa on kiehtova aihe. Monet kirjoittajat tuntuvat käyttävän väkivaltaa jonkinlaisena helppona ratkaisuna, koska fiktiossa on helppo yksinkertaistaa monimutkaiset asiat (en ole itsekään täysin syytön tämän suhteen).

    Silloin mieleen muistuu Mahatma Gandhin ajatus siitä, että väkivallalla saa usein vain väliaikaisia ratkaisuja.

    Lukisin kyllä sinulta tutkimusta väkivallasta fiktiossa. Pidin gradustasi! :)

    Karttapaneeli voisi olla myös hauska. Piirsin fantasiakaudellani paljon karttoja. Pitäisi joskus vaikka skannailla niitä, ne ovat aika symppiksiä. Oikeasta kartanpiirtämisestä minulla ei ole hajua, mutta ehkä innostus korvasi kokemuksen? XD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi sentään ilmeisesti olet pääsemässä Helsingin messuille. Totta, että messuraportteja on Turun messuilta vähemmän. Itsekään en jotenkin saanut itseäni muistiinpanovireeseen.

      Paneelissa puhuttiin myös helposta ratkaisusta. Se on monesti menoa sieltä, missä aita on matalin. Sille pitäisi mielestäni olla perustelu, syyt ja seuraukset kuten muillekin toiminnoille teksteissä.

      Ai niin se gradu... jos hyvin käy, ehkä jonkun artikkelin joskus kirjoitan. Enimmäkseen kuitenkin tällä hetkellä en ihan ole toipunut yliopiston asiatekstipainotteisuudesta. :)

      Joo! Laita ihmeessä näkyville karttojasi! Karttoja, varsinkin fantasiakarttoja, voi piirtää monella tavalla. Ei niiden tarvitse muistuttaa autenttisia karttoja. Innostus on hyvä korvaaja. :)

      Poista
  3. Kuulostaa siltä, että vietit onnistuneen ja tapahtumarikkaan viikonlopun. :) Itse en harmikseni Turun kirjamessuille päässyt, mutta Helsingissä tulen viipyilemään sitten sitäkin enemmän.

    Väkivalta-paneelin olisin halunnut kuulla. Olen itse lukenut Iskelmistä vain pätkiä sieltä täältä, mutta kuuntelin vuosi sitten Helsingin kirjamessuilla Lähteemäen haastattelun. Tuolloin hän kertoi kirjastaan, ja se kuulosti kovin mielenkiintoiselta.
    Turun paneelikeskustelua ajatellen olisi voinut olla ehkä vielä mielenkiintoisempaa, mikäli keskusteluun olisi osallistunut myös joku mieskirjailija.

    Kartoista minä en osaa sanoa juuta enkä jaata. Ehkä siksi, etten ole koskaan itse nähnyt tarpeelliseksi piirtää niitä. Missään nimessä kartat eivät kuitenkaan häiritse lukukokemustani, enkä ole koskaan tullut edes ajatelleeksi, että joiden mielestä kartat olisi liitettävissä huonoon kirjallisuuteen.
    Minulle kartat vain ovat. Mikäli romaanissa on mukana kartta, vilkaisen sitä nopeasti, mutta harvemmin palaan siihen enää lukiessa uudelleen.
    Sen sijaan mikäli romaanin alkuun on liitetty lista romaanin henkilöhahmoista (esim. Stephen Kingin "Kuvun alla"), palaan alkuun jatkuvasti tarkistamaan kuka oli kukakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinaisesti paneelissa ei puhuttu sukupuolittuneesta väkivallasta juurikaan, mutta toki keskustelu olisi voinut olla kiinnostavampi, jos kirjailijoita olisi ollut enemmän paikalla. Nyt kuitenkin suurin ongelma oli ehkä aika; haastattelija puhui ehkä vähän liikaa, jotta kirjailijat olisivat päässeet kunnolla puimaan aihetta.

      Nuo listat ovat kyllä käteviä, mutta toisaalta en pidä niistä. Minulle tulee niistä liikaa jotenkin sellainen olo kuin että tässä luen nyt fiktiota. En tiedä miksi! Hyvähän se vain on, jos voi palata tarkistamaan jonkun henkilön, jos henkilöitä on paljon.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!