Pyykkilankoja

Olen ollut tänään hyvin innoissani kirjoittamisesta, vaikka en ole kirjoittanut sanaakaan. Päässäni pyörii kuitenkin kaikenlaista. Ideoita olisi yhtäkkiä niin paljon, että niitä voisi ripustaa pyykkinaruille tuulettumaan.


Viime kevään idean puutteeseen verrattuna ideoita tuntuu nyt suorastaan pursuilevan. Olen keksinyt nanoidean (sen trillerin, josta voi tulla kaikkea muuta kuin trilleri...), lisäksi olen keksinyt viime vuoden nanolleni "spin offin" joka tekisi kauheasti mieli kirjoittaa ihan vain omaksi huvituksekseni. Niin ja se viime vuoden nano, kaikki ne 80 000 sanaa, jota sitä taitaa olla nykyisin olemassa, sen haluaisin kirjoittaa uusiksi kokonaan. Se on vaihtoehtohistoriaa ja keksin joka päivä lisää asioita, jotka minun tekisi kamalasti mieli kirjoittaa uusiksi tästä maailmasta. Liiallisuuksiin ei ehkä kuitenkaan kannattaisi mennä. Se tosin voi olla jo myöhäistä. Haluaisin laittaa tekstiin kaiken. Ihan kaiken! Haluaisin että tämä olisi eeppinen the romaani, joka selittää näkemykseni maailmasta ja - öh, nyt menee liian korkealle. Tiedän kyllä, että 80k sanamäärään ei pitäisi laittaa enää yhtikäs mitään vaan päin vastoin.

En jotenkin osaa sisäistää ajatusta, että ensi keväänä minulta pitäisi tulla ihan oikea kirja kansien väliin. Tunnen itseni edelleen samaksi harrastelijakirjoittelijaksi, joka loikkii eri ideasta toiseen ja saa hyvin hitaasti mitään aikaan. No, tuskinpa tämä kirjoittamisen vuoristorata tulee koskaan muuttumaan. En tiedä haluanko sen edes muuttuvan. En haaveile kirjoittamisesta ammattia. Olen aina halunnut ammatin, joka rahoittaa kirjoitusharrastukseni.

Toki voisin olla järjestelmällisempi. Ja silittää pyykit joskus.

Kommentit

  1. Jee, kirjoitusmania pukkaa päälle! :D

    Minusta vaihtoehtohistoriasi oli aika eeppinen. Mikset voisi kirjoittaa eeppistä tarinaa, johon annat kaiken sieluasi myöten? Eivät eeppiset kirjat ole aina 1000-sivuisia, vaan pieneenkin voi mahtua paljon sisältöä oikeanlaisella rytmityksellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai pukkasi ainakin ennen tätä päivää. Nyt kärsin hammaslääkärin jälkeisestä jomotuksesta ja kiinnostus kirjoittamista kohtaan on nolla. :S Mutta uskon, että innostus palaa, kunhan tästä selviän!

      Juonellisuus ei ole vahvimpia osa-alueitani, joten pelkään kokonaisuuden karkaavan käsiin. Se on kyllä jo karannut vähän nykyisessäkin olomuodossa. Jos teen kovasti töitä, voin saada siitä enemmän romaania muistuttavan tekeleen. :) Katsotaan, miten eeppinen siitä tulee. 1000 sivuiseen en usko, että edes kykenisin, hui, se on niin hurja määrä!

      Poista
    2. Tee trilogia! :D Se on eeppinen, se pitää editoida! :)

      Poista
    3. Apua, olen kamalan huono sarjojen suunnittelussa. Mutta tässä voisi kyllä olla aineksia enempäänkin.

      Poista
  2. "En jotenkin osaa sisäistää ajatusta, että ensi keväänä minulta pitäisi tulla ihan oikea kirja kansien väliin. "

    Mitä mitä minä olen missannut?
    Onnea!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. S. on vissiin se, jonka minäkin olen lukenut? Hienoa, kyllä ansaitsee tulla useammankin lukemaksi :)

      Poista
    2. Ainakin jostain pätkästä sain sinulta palautetta joskus. Toki teksti on muuttunut aika paljon siitä, mutta perusidea on sama. :)

      Poista
  3. Ihanaa, että olet noin innostunut.:) Omasta mielestäni 80 000 sanaa ei vielä liikaa ole. Ohjeeni olisi, että kirjoita ihmeessä niin pitkä tarina kuin ikinä haluat, tee se alkuun pelkästään itsellesi. Kuvittele, että minulla oli kerran kässäri, jossa oli 178 000 sanaa. :D Siinä tosiaankin annoin kaiken mahdollisen tulla ulos. Sitä kässäriä oli ihana kirjoittaa, ja se opetti minulle paljon, vaikkei siitä painetuksi romaaniksi aineksia ollutkaan.

    Luulenpa myös, että tuolta se on tuntunut monesta esikoiskirjailijasta. :) Hienoa päästä lukemaan päivityksiäsi tuosta alkutaipaleesta. Kiinnostaisi jo tietää minkä kustantamon leivissä tätä nykyä olet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä tapauksessa teksti sisältää aika paljon nanowrimossa syntynyttä jaarittelua, joka ainakin joutaa pois. Jos tarina pysyy kasassa, mikä ettei se voi olla 80 000 sanaakin pitkä.

      178 000 sanaa! Wou, mikä määrä. Minä kirjoitin joskus yläasteaikoina paljon pitkiä kässäreitä. Kai ne oli tarpeen kirjoittaa, vaikken koskaan edes suunnitellut niille muuta kuin pöytälaatikkoa.

      Marraskuussa minun pitäisi tietää tarkempi julkaisuajankohta ja kansikin. Siinä vaiheessa viimeistään tulee tarkempia tietoja. :) Plus tarkoituksena olisi siirtyä bloggaamaan omalla nimellä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!

Viime aikojen suosituimmat postaukset

Tunnelmia kirjamessuilta

Kirjamessuja kohti

Tuula Kallioniemi: Risteys