“I don't believe in the kind of magic in my books. But I do believe something very magical can happen when you read a good book.” - J. K. Rowling

perjantai 31. lokakuuta 2014

Teknolla tarinoimaan aka Nanowrimo

Naapurilla on halloweenbileet, minä kuuntelen teknoa. Tai jotain. Koska sitä kuuluu tähän aikaan radiosta aina perjantaisin. (Tai ehkä se on dancea?)


Tunti ja kymmenen minuuttia aikaa ennen kuin jokavuotinen Nanowrimo-perinne alkaa. En ole vielä keksinyt henkilöilleni nimiä enkä oikeastaan mitään muutakaan. Nano on jotain, jota tarvitsen nollaamaan pääni juuri nyt. Yritän hoitaa sen ja muut velvollisuuteni siinä sivussa. Pääni on ollut koetuksella, kun tämä viikko on mennyt mitä hirvittävimpään paperisotaan.

En tee koskaan enää keikkatyötä. En!

(Paitsi jos maksetaan hyvin. Eikä ole muuta. Järki vain lähtee, jos yhtäkkiä saa vaatimuksen toimittaa kaikenmaailman todistukset kahden päivän pituisesta työjutusta seitsemän vuoden takaa.)

Koska pääni siis joka tapauksessa on jo enimmäkseen irti tämän viikon kaikkien outojen sattumusten takia, olen hyvässä mielentilassa aloittamassa nanoa. Keskiyöllä. Sitten minä sen aloitan. Vaikka odotukseni eivät olekaan korkealla, uskon, että tästä tulee hauskaa. Idea sentään on, vaikka henkilöt ovat edelleen nimettömiä. Voi olla, että nanosta tulee aika rankka kokopäivätyön ohella, mutta tavoitteeni on päästä 50 000 sanaan. Ostin uuden työtuolinkin. Se tosin on vielä kokoamatta, mutta vielä tässä ehtii, eikö?

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Pöllöilyä kirjamessuilla

Tänäkin vuonna tuli kirjamessuiltua. Takana on sen verran intensiivinen viikonloppu, että mitään varsinaista raporttia en jaksa nyt raapustaa, mutta yritän myöhemmin kasata ajatuksiani. Olin messuilla perjantaina, lauantaina olin töissä ja tänään sitten taas messuilla. Tähän kun lisää sen, etten ole ollut tällä viikolla yhtenäkään iltana ennen kahdeksaa kotona töiden tai harrastusten takia, olin sunnuntaina jo aika sekaisin ja vain höpötin jotain aivan pöllöjä seuralaisilleni, vaikka tavallisesti en koe messuilua mitenkään raskaana. Onnistuin myös muun muassa ostamaan vahingossa kahvia (en juo kahvia) teen sijaan ja eksymään matkalla messualueelta ulos. Olen tehnyt sen kerran aiemminkin. Törmäsin kyllä muihinkin eksyneisiin, joten en ollut ainut suuntavaistoton.

Louhi-lavan graffitteja.

Kävin kuuntelemassa perjantaina muutamia paneeleja Vaarnan kanssa, tänään ei tullut niin montaa paneelia seurattua. Tänään olin seuraamassa Jenna Kostetin haastattelua ja paneelia paranormaalista romanssista sekä Magdalena Hain haastattelua. Myös moniin kirjoittaviin tuttuihin tuli törmättyä.

En ostanut kovin montaa kirjaa, mutta tuhlasin silti vähän liikaa rahaa. Tässä kuvassa näkyy ostokseni: Vanhat merkkipäivät antikvariaatista, Suomalainen kansanusko ja Annika Lutherin Kodittomien kaupunki, josta olen kuullut hyvää ja jonka kaunis kansi houkutteli. (Kuvassa näkyy myös Uuskummaa? -opus, joka ei ole minun, mutta joka jäi pinoon, ja johon aion kyllä tutustua.)

Ostin messuilta myös yhden joululahjan, jota en esittele siltä varalta, että lahjan saaja lukee tätä, mutta messuilla oli kaikkea kivaa. Tämä  pöytä oli aivan ihastuttava. En tiedä, olenko kertonyt, että tiimalasit ovat minusta aivan äärettömän kiehtovia. Ja kompassit ja tällaiset. Ja musteet. Ja ja... Nyt hiukan surettaa, että mitään isompaa kirjallista tapahtumaa ei ole vähään aikaan tulossa.

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Pyykkilankoja

Olen ollut tänään hyvin innoissani kirjoittamisesta, vaikka en ole kirjoittanut sanaakaan. Päässäni pyörii kuitenkin kaikenlaista. Ideoita olisi yhtäkkiä niin paljon, että niitä voisi ripustaa pyykkinaruille tuulettumaan.


Viime kevään idean puutteeseen verrattuna ideoita tuntuu nyt suorastaan pursuilevan. Olen keksinyt nanoidean (sen trillerin, josta voi tulla kaikkea muuta kuin trilleri...), lisäksi olen keksinyt viime vuoden nanolleni "spin offin" joka tekisi kauheasti mieli kirjoittaa ihan vain omaksi huvituksekseni. Niin ja se viime vuoden nano, kaikki ne 80 000 sanaa, jota sitä taitaa olla nykyisin olemassa, sen haluaisin kirjoittaa uusiksi kokonaan. Se on vaihtoehtohistoriaa ja keksin joka päivä lisää asioita, jotka minun tekisi kamalasti mieli kirjoittaa uusiksi tästä maailmasta. Liiallisuuksiin ei ehkä kuitenkaan kannattaisi mennä. Se tosin voi olla jo myöhäistä. Haluaisin laittaa tekstiin kaiken. Ihan kaiken! Haluaisin että tämä olisi eeppinen the romaani, joka selittää näkemykseni maailmasta ja - öh, nyt menee liian korkealle. Tiedän kyllä, että 80k sanamäärään ei pitäisi laittaa enää yhtikäs mitään vaan päin vastoin.

En jotenkin osaa sisäistää ajatusta, että ensi keväänä minulta pitäisi tulla ihan oikea kirja kansien väliin. Tunnen itseni edelleen samaksi harrastelijakirjoittelijaksi, joka loikkii eri ideasta toiseen ja saa hyvin hitaasti mitään aikaan. No, tuskinpa tämä kirjoittamisen vuoristorata tulee koskaan muuttumaan. En tiedä haluanko sen edes muuttuvan. En haaveile kirjoittamisesta ammattia. Olen aina halunnut ammatin, joka rahoittaa kirjoitusharrastukseni.

Toki voisin olla järjestelmällisempi. Ja silittää pyykit joskus.

tiistai 7. lokakuuta 2014

Turun tuulista

Viikonloppuna kipaisin käymässä Turun kirjamessuilla. Matkustin ensimmäistä kertaa halpabussilla, jonka pysäkki ei ollut keskustassa, mutta onneksi sain kaverilta opastsen messualueelle.


Ihan hirveän montaa ohjelmanumeroa ei tullut seurattua, mutta jotakin kuitenkin. Olin messuilla lauantain ja sunnuntain. Sinänsä ihmisvilinässä päivän viettäminen ei rasita, koska sitä tapahtuu niin harvoin, mutta tungos on vähän ahdistavaa, kun ihmisvirrassa on niin vaikea päästä eteenpäin. Sitä lukuun ottamatta messuilla oli oikein kivaa.

Lauantain aloitimme Suden ja Lilan kanssa menemällä kuuntelemaan keskustelua venäläisestä kirjailijuudesta ja kirjallisuudesta, mutta lähdimme kesken pois. Paneeli oli varmasti asiantunteva ja mielenkiintoinen niille, jotka entuudestaan jotakin aiheesta tiesivät. Venäläinen kirjallisuus ei itselleni ole erityisen läheistä. Olen kyllä ajatellut, että edes joku klassikko pitäisi lukea loppuun asti.

Seuraavana vuorossa oli Väkivallan kuvaus kirjallisuudessa -paneeli, jossa keskustelivat Marja Toivio ja Laura Lähteenmäki. Laura Lähteenmäeltä olen lukenut jotakin, mutta Toiviolta en ole lukenut yhtään kirjaa, vaikka Lastani et tapaa kuulosti ihan kiinnostavalta, joskaan Toivion kaikista mielipiteistä en ollut samaa mieltä. Väkivalta on aihe, joka kiinnostaa minua tutkimuksellisesta näkökulmasta. En suinkaan ole tutkija, mutta jos minun pitäisi jotain tutkia, tutkisin varmaan sen esiintymistä kirjallisuudessa. Lisäksi luen parhaillaan nuortenkirjaa, jonka väkivaltakuvaus on hyvin hämmentävää. Lähteenmäen Iskelmiä minun pitää laittaa uudestaan lukulistalleni. Lainasin sen joskus, mutta en syystä tai toisesta ehtinyt lukea sitä loppuun asti. Se käsittelee seurusteluväkivaltaa, josta voi käyttää myös termiä intiimi terrori. Keskustelussa oli monia mielenkiintoisia pointteja, mutta aikaa oli liian vähän, jotta kirjailijat olisivat päässeet keskustelemaan aiheesta kovin paljon. Mielenkiintoinen huomio oli, että Lähteenmäki kertoi väkivaltakohtausten kirjoittamisen tuntuneen pahalta ja Toivio kertoi, ettei niiden kirjoittaminen ollut tuntunut pahalta.

Kirjamessuostos: kissakirja, lainaan saatu Nimipäivättömien nimipäiväkirja ja riikinkukkokortti kaverilta


Nuorisokirjailijoiden osastolla kuuntelimme Kuvitteelliset kartat -keskustelua. Pidän kovasti kartoista, joten toki tätä oli mentävä kuuntelemaan. Paikalla olivat J. S. Meresmaa, Magdalena Hai ja Anne Leinonen. Meresmaa ja Hai ovat piirtäneet karttansa itse, Anne Leinosella ja Eija Lappalaisella graafikko teki lopulliset kartat heidän pohjapiirrostensa perusteella. Kaikki kartat olivat todella mielenkiintoisia!

Keskustelussa puhuttiin siitä kuinka piirtäminen voi selventää kirjoittamisajatuksia, tarina aukeaa eri tavalla, kun sen piirtää. Itse en ollut kuullut klisettä "mitä huonompi kirja, sitä enemmän karttoja", mutta kirjailijat kannustivat karttojen tekoon kliseen pelosta huolimatta. Itse en usko, että kaikki kirjat tarvitsevat karttoja, mutta en muista koskaan olleeni harmissani sellaisen olemassaolosta. Toki joskus voi olla jännempää, kun saa kuvitella paikat ja reitit ihan itse kuin jos mukana on todella pikkutarkka kartta.

Viimeinen ohjelmanumero, jota kävin seuraamassa, oli sunnuntaina Sarjojen maailma -keskustelu, jossa olivat keskustelemassa Tuija Lehtinen, Anneli Kanto ja Kirsti Kuronen. Lehtinen kertoi halunneensa, että hänen sarjansa päähenkilö kasvaa toisin kuin esim. Anni Polvan Tiina, joka ei koskaan vanhentunut. Kirsti Kuronen taas toivoi, että saman ikäiset lukijat voivat lukea koko sarjan.

Yritin selvitä messuista ilman suurempia ostoksia rahan säästämiseksi, ja siinä onnistuinkin. Ostin vain yhden kirjan: Miukun tassukirjan kaikenkarvaisista kissoista. Siinä on kaikenlaisia pieniä hassuja faktoja kissoista - hyvin laajassa merkityksessä. Kissojen lisäksi kirjaan ovat päässeet muun muassa Jaguar-autot. Se on vähän kuin pieni tietosanakirja kaikista kissaan liittyvistä sanoista.

Antikvariaatissa selailin myös Nimipäivättömien nimipäiväkirjaa. Se vaikutti kiinnostavalta, mutta koska itselläni on jo kotona yksi nimikirja, ajattelin että en viitsi tuhlata siihen, vaikka sitä olisi ollut messuilla useampikin kappale myytävänä, joten sellainen olisi ollut helppo saada itselleen. Mutta kuinka ollakaan, sain sen lainaan kirjoittavalta kaverilta, jolla se oli omassa hyllyssään. Kirja ei ole kovin ajantasainen, mutta se on varsin jännittävä, ja kaiken lisäksi sieltä löytyy nimipäivä jopa minulle. :)

Loppuun vielä tunnelmakuva kaakaohetkestä Seurasaaresta. Ei liity Turun reissuun, mutta muistuttaa, että syksykin voi olla kivaa aikaa, vaikka koko ajan pimeneekin! Seuraava etappi onkin sitten Helsingin kirjamessut.