Pelottavin vihollinen on näkymätön vihollinen

Eksyin tänään erään antikvariaatin loppuunmyyntiin. Löysin sieltä Mustan myllyn mestarin - kirjan, josta olen monta kertaa ajatellut tehdä postauksen, mutta jonka lukemisesta on liian kauan aikaa. Muistan, että kirja oli pelottava.

Harva kirja on varsinaisesti pelottanut minua, vaikka joskus öisin tai iltaisin niin on käynyt. Selkäpiitä karmivia elokuvia sen sijaan on tullut nähtyä useampia, ja joskus olen laittanut television kesken kaiken kiinni, koska jännitys on käynyt liian raskaaksi.

Nyt ajattelin tarkastella Midnightia (2008), koska mielestäni se on malliesimerkki siitä, miten luodaan hyvä kauhutarina. Midnight  (Huviretki helvettiin) on Doctor Whon 200. jakso. Sen tunnelma muodostuu seuraavista asioista:

1. Otetaan ensiksi suljettu tila. 2. Laitetaan sinne ihmisiä niin, etteivät he pääse pois. 3. Mukaan tulee vihollinen, jota ei näytetä, mutta joka on joukossamme. Joka näyttää siltä, että hän voisi olla kuka tahansa meistä.

Jaksossa ei ole hienoja erikoistehosteita tai hirviöitä eikä kovinkaan montaa näyttelijää. Siinä ei myöskään juosta eikä erityisemmin käytetä ruuvimeisseliä. Jakso alkaa kevyesti. Tohtori (David Tennant) on matkalla katsomaan Midnight-planeetan safiiriputouksia muiden turistien kanssa. Yhtäkkiä alus pysähtyy kesken kaiken ilman mitään syytä. Kevyt sävy muuttuu samantien klaustrofobisen hermostuttavaksi.


Miten ihmiset käyttäytyvät tässä tilanteessa? Tietenkin he panikoituvat. Asiaa ei auta se, että ulkopuolelta - jossa minkään ei pitäisi kyetä elämään tappavan säteilyn takia - alkaa kuulua koputusta. Siellä on jotakin, mutta katsojalle ei koskaan näytetä, mitä.

Jokin ravistelee bussia ja valot sammuvat. Koputus loppuu. Se jokin on kutsua sisään odottamatta siirtynyt sisäpuolelle. Vieläkään emme näe, mikä tämä jokin on, mutta kaikesta päätellen se on ottanut yhden matkustajista valtaansa, Skyn (Lesley Sharp).


Sky eikykene liikkumaan, mutta alkaa toistaa puhetta. Ensin perässä, sitten yhtä aikaa. Hän kykenee toistamaan jopa piin desimaalit. Mitä enemmän matkustajat puhuvat, sitä enemmän Sky alkaa oppia. Muut matkustajat tahtoisivat heittää Skyn ulos aluksesta. Tohtori vastustaa sitä ja yrittää rauhoitella joukkoa, mutta saakin muut matkustajat kimppuunsa. Kaikki alkavat riidellä keskenään.

Jossain vaiheessa olento alkaa matkia pelkästään Tohtorin puhetta ja mikä vielä pahempaa, jossain vaiheessa Sky ei matkikaan Tohtoria vaan Tohtori Skyta. Sky on vienyt hänen äänensä, mutta matkustajat ovat vakuuttuneita, että mikä ikinä olikaan Skyn sisällä, on siirtynyt riivaamaan Tohtoria, ja he päättävät tappaa Tohtorin. Hän on liikuntäkyvytön eikä kykene pistämään vastaan.

Koko jakson aikana vihollista ei siis näytetä. Kaikissa tarinoissa se ei tietystikään toimisi, mutta yleensä on tehokasta, kun jotakin jätetään katsojan/lukijan mielikuvituksen varaan. Ihmiset pelkäävät eniten tuntematonta ja sitä mitä eivät voi nähdä. (Tosin Midnightin olento ei vaikuta siltä, että näkyvänä se muuttuisi yhtään mukavammaksi.)

Millaiset tarinat teitä ovat pelottaneet? Itse en juurikaan lue kauhua, yläasteella tuli ahmittua Stephen Kingejä, mutta varsinaisia kauhukirjoja ei hirveästi ole tullut sen jälkeen luettua. Ensi nanossa ajattelin kuitenkin kokeilla jonkinlaista psykologista jännitystä.

Kommentit

  1. Hyvin mielenkiintoinen aihe, ja kuvaat tuon jakson todella hyytäväksi!

    Mikähän minua olisi pelottanut? Siis elokuva tai kirja, ei mikään todellisen elämän asia (niitä en jaksa alkaa luetella xD). Kun olin lapsi, televisiosta tuli sellainen sarja kuin Are you afraid of dark. Siinä oli aina kehyskertomuksessa joku kauhutarina. Muistaakseni se pelotti. Teininä katselin telkkarista myös Doctor Whon (alkuperäisen) aikalaista sarjaa Safiiri ja Teräs. Se oli jotenkin ihan hirveän hyytävän kammottava. En edes tiedä miksi.

    Tänäpäivänä en pahemmin katso enkä lue kauhujuttuja. Kauhuelokuvat ovat ahdistavia ja häiritseviä, ehkä se on pelkoa tai sitten kykenemättömyyttä käsitellä elokuvan teemoja, mikä aiheuttaa epämukavaa oloa. Kirjat taas eivät oikeastaan pelota minua, jotkut puistattavat ja hirvittävät kuten John Avjide Lindqvistin Kuinka kuolleita käsitellään. Se oli jotenkin kamala.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hyytävä varsinkin siihen nähden, että siinä ei kuitenkaan tapahdu hirveästi.

      Minulla on todella, todella hämäriä muistikuvia tuosta Are you afraid of dark -sarjasta. Luulen että olen joskus nähnyt, mutta en kyllä muista sen kummemmin.

      Safiiri ja teräs ei ollut tuttu, vähän googlasin ja katsoin pätkän - vaikuttaa kammottavalta! Hyvin pelottava tunnelma.

      Minuakaan kirjat eivät ole juuri onnistuneet pelottamaan, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Voi kyllä johtua siitäkin, että en juuri ole lukenut genren kirjoja.

      Minustakin kauhuelokuvat ovat ahdistavia, koska ne yleensä ovat aika väkivaltaisia. Jännityksestä sinänsä ihan pidän.

      Poista
    2. Safiiri jaTeräs on muuten wikipedian mukaan joku vastaisku alkuperäisille Tohtorille!

      Poista
    3. Jännää! Yritin etsiä tästä lisätietoa, mutta en löytänyt. Onhan se nuorempi sarja kuin Doctor Who, joten hyvin mahdollista. Alkuperäisen Tohtorin katsominen on jäänyt minulla vähemmälle, koska sitä on vaikeampi (kalliimpi) saada mistään ja jaksoja on niin paljon.

      Poista
  2. En erityisesti pidä kauhukirjallisuudesta, vielä vähemmän kauhuleffoista. Etenkään niitä ei koskaan tule katsottua. Mulla jää se fiilis helposti "jumiin" aivoihin, en tykkää ahdistuksesta.
    Muistan, että nuorena William Sleatorin kauhuhenkinen scifi-tarina Sokkeloportaikko oli aika ahdistava. Ja hyvä. Olen lukenut sen useamman kerran, tosin en vuosiin. En tiedä toimisiko nyt.

    Kirjabloggaajat ja lukevat tuttavat ovat kovin kehuneet Marko Hautalan uutuutta, Kuokkamummoa. Että olisi oikeasti pelottavaa kauhua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paranormal activity oli niin pelottava, että silloin pistin tv:n kiinni kesken kaiken. Ja sitten Uhrijuhla, siinä on leffa joka pitikin mennä katsomaan joskus nuorena. Vieläkin vaivaa jos ryhdyn ajattelemaan. Ei, kyllä minulle sopii eniten tällainen Doctor Whon tasoinen pelottavuus. :) Vaikka olisi kuinka kauhistuttava jakso, tietää, että kaikki päättyy vielä hyvin. Enimmäkseen ainakin.

      Sokkeloportaikko ei ole tuttu, mutta Hautalalta olen lukenut yhden kirjan. Toista en ole sen jälkeen uskaltanut lukea. :D

      Poista
  3. Vau! Tämä kuulostaa pelottavalta. Mistähän saisin katsottua tämän?´

    Äkkiseltään en muista mitään pelottavaa lukemaani (paitsi jotain 80-luvun kummitusjuttuja pikku pokkarissa lapsena), Manaaja oli ainakin lapsena pelottava, sittemmin en ole uskaltanut katsoa. Mary Shelleyn Frankenstein ei ollut pelottava, vaikka lopulta oli ihan kelpo kirja (sain sen lopulta luettua!).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yle Areenassa näkyy, vielä 12 päivän ajan. :) Kannattaa katsoa!

      Pitäisi kyllä lukea tuo Frankenstein, ihan sivistyksen vuoksi. Olen lukenut vain jonkun lastenkirjan, jonka nimi oli Frankensteinin täti, enkä tiedä onko sillä mitään tekemistä oikean Frankensteinin kanssa. :D

      Poista
    2. http://areena.yle.fi/tv/1877573 Tuossa on linkki jaksoon. Itse olen nähnyt tämän jo monta kertaa, mutta nyt tulee kätevästi Yleltä uusintana.

      Poista
  4. Minulla on näiden kanssa asenneongelma. Tiedän, että TV-sarjat tekevät suljetun huoneen tarinoita budjettisyistä (ihmisen näköinen uhka on halpa) ja olen nähnyt tästä niin monta huonoa variaatiota, että en vaan enää siedä tämäntyyppisiä jaksoja.

    Alkuperäinen kosketukseni niihin tosin toimii edelleen. Nimittäin John Carpenterin The Thing, jossa Pohjoisnavalla jumittavat tiedemiehet kohtaavat heidän joukkoonsa soluttautuvan vihamielisen avaruusolennon. Katson leffan vähintään kerran vuodessa, koska siinä on todella tiivis tunnelma.

    TV:n puolella parhaat kauhusarjat ovat olleet Piru Irti (Amerikkalaisen pikkukylän sheriffi saattaa olla langennut enkeli) ja Twin Peaks (vielä oudommassa pikkukaupungissa murhataan lukiolaistyttö ja pimeyden voimat ovat liikkeellä). Elokuvista ensimmäinen Alien ja Hellraiser, joka on kyllä aika väkivaltainen.

    Pidän Kingin kirjoista, Clive Barkerista ja Marko Hautalasta. Haluaisin kyllä lukea enemmän kauhua naisilta.

    En pidä kauhusta, joka on realistista. Kauhun on oltava yliluonnollista tai sisällettävä mahdollisuus yliluonnolliseen, jotta saan sen tarpeeksi kauas todellisuudesta. Olen tosin saattanut potkaista kuumessa avopuolisoani naamaan, koska hän näytti alienilta kumartuessaan pimeässä vuoteeni ylle... O.o'

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole tainnut nähdä kuin tämän (tai muut ei ole jääneet mieleen), joten ihastuin tähännkovasti. Plus se taitaa olla ensimmäinen tähän tyyliin tehty Doctor Who -jakso. En tiedä onko tehty budjettisyistä vai siitä syystä että se on kuvattu yhtä aikaa toisen jakson kanssa.

      The Thing ei ole tuttu, eikä Piru irti, mutta Twin Peaksia olen katsonut jonkun verran, koskaan pääsemättä kärryille. Siinä on kyllä kiehtova tunnelma.

      Minä pidän scifistä, ja jostain yliluonnollisistakin. Realistinen kauhu on kaikkein kauheinta.

      Voi ei! Noinkin voi käydä.

      Poista
    2. Miten unohdin The Thingin! Se oli hyvä. Ja pelottava.

      Yliluonnollinen kauhu on parasta, mutta realistinenkin voi olla hyvää, kunhan sen "kauhu" ei ole pelkkää verta ja väkivaltaa.

      Poista
    3. Katsoin jakson. Se oli kyllä tiivistunnelmainen ja pelottava. Ensimmäienn dr. Who, jonka olen katsonut! (Nyt sinä johdatat minut pahoille teille, Bee!) :D

      Poista
    4. Hih. XD Se ei ehkä ole universaalisti parhaaksi Doctor Whon jaksoksi rankattu, mutta minun lemppareita on. (Olet myös johdattanut minut pahoille teille - ostin tänään energiajuomaa - jiten ehkä tämä on vain tasapuolista.)

      Poista
  5. Korjasin parin häiritsevän typon tuosta edellisestä viestistäni...
    Eli tuo Doctor Whon jakso kuulostaa pelottavalta. Kirjoitit sen sen verran hyvin, että mielenkiintoni jaksoa kohtaan heräsi heti.
    Itse olen katsonut aika paljon kauhua, ja kaikki uudet kauhuelokuvat kiinnostavat edelleen (vaikka floppeihin törmää harmittavan usein). Kauhuelokuvissa/kirjoissa pahinta on odottaminen. Se, kun ei tiedä mitä on tulossa ja mikä uhkaa. Vain harva erikoistehoste-kauhuolento on oikesti pelottava enää siinä vaiheessa, kun hahmo näytetään katsojalle.
    Mielestäni yksi parhaista kauhuelokuvista on edelleenkin The Blair Witch Project. Siinä metsän noitaa ei koskaan näytetä, vaan katsojaa säikytellään pitkälti äänitehostein ja hyvin näyttelijäsuorituksin - aivan kuten Paranormal Activitssäkin. Blair Witchiä voisin suositella kenelle tahansa. Mutta kuten Paranormal Activitykin, Blair Witch pitää katsoa äänet kovalla ja tarkkaan keskittyen. Olen kuullut joidenkin moittivan Blair Witchiä tylsäksi todennäköisesti juuri sen vuoksi, ettei tässä elokuvassa ole tyypillisiä säikkypomppukohtauksia.
    Muita hyviä kauhuelokuvia mielestäni ovat mm. The Ring ja Emily Rosen Riivaaja. Emily Rose on mielettömän piinaava edelleenkin ja se kuuluu yksiin harvoista elokuvista, joiden katsomisen jätin ensimmäisellä kerralla kesken. En yksinkertaisesti voinut katsoa sitä yksin kotona keskellä yötä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua se ainakin pelotti, kaikkiin se ei tietysti tee mitään vaikutusta, mutta minua karmi.

      Kauhu menee ehkä helposti epäuskottavuuden puolelle. Enkä tajua, miksi ihmiset menee niissä aina yksin johonkin pimeään kellariin, vaikka ne tietää, että siellä voi vaania joku!

      The Blair Witch Project ei ole tuttu, mutta kuulostaa kiinnostavalta, voisin katsoa. Tosin jos se on yhtä pelottava kuin Paranormal Activity, voi olla että ainakaan illalla en uskalla. :D Myös tässä Doctor Whon jaksossa kauhu perustuu lähinnä hyviin näyttelijäsuorituksiin ja yksinkertaisiin äänitehosteisiin.

      Ringistä olen nähnyt japanilaisen version ainakin, se oli hyvä. Emily Rosea en ole nähnyt, mutta kuulostaa hyytävältä. :D

      Poista
    2. Katso Youtubesta joitain pätkiä elokuvasta niin saat vähän vihiä siitä millaisesta kauhusta on kyse. Blair Witch on kyllä ihan mieletön, haluaisin oikein usuttaa sinut katsomaan sen, jos et ole aiemmin nähnyt! Mielestäni se toimii paremmin kuin Paranormal Activity.

      Poista
    3. Katson leffan, jos se jostain löytyy, kirjastosta sitä ei ainakaan näytä olevan saatavilla, mutta vaikuttaa kiinnostavalta. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!

Viime aikojen suosituimmat postaukset

Tunnelmia kirjamessuilta

Tuula Kallioniemi: Risteys

Motiiveista