Olen hyvä jossain! haaste

Vaarna laittoi alulle kivan haasteen, jossa mietitään omia vahvuuksia. Omat heikkoudet on helpompi luetella, mutta vahvuuksia ei saisi unohtaa. Yritän keksiä viisi asiaa, joissa mielestäni olen hyvä (kirjoittamisessa).


1. Kärsivällisyys
Tämä on sama kohta kuin Vaarnallakin. Olen kärsivällinen, vaikka se ei aina siltä vaikuta. Halutessani kuitenkin osaan sitkeästi pureutua lauseen ytimeen ja viilata pilkkua. Kauhukseni olen kyllä todennut, että en enää ihan yhtä kärsivällisesti jaksa kirjoittaa kaikkea uusiksi, kuten ennen. Kuitenkin: ehkä se on merkki kehittymisestä, niin että kirjoitan vähän paremmin eikä ihan joka lausetta tarvitse kirjoittaa uusiksi. Jos otan jonkin tekstin asiakseni, saatan viihtyä sen parissa vuosia.

2. Tutkimisen halu
En ehkä mielelläni kahlaa paksuja tutkimusopuksia läpi tai perehdy vaikeisiin aiheisiin suurennuslasilla, mutta olen hyvin utelias vähän kaikkea kohtaan. Usein, kun etsin tietoa jostakin, löydän itseni usein loppujen lopuksi lukemasta Jupiterin kuista tai Henrik VIII:n vaimojen lapsuudesta tai jostakin muusta. Merkilliset asiat kiinnostavat minua, kuten se miksi mustekaloilla on kolme sydäntä tai miten joillakin otuksilla voi olla veressään jäähdytysnestettä pakkasnestettä (!). Jälkimmäisen tiedon kaivamisesta kiitos Lilalle. Tiesittekö muuten, että lemmikkikultakalojakin voidaan nukuttaa ja leikata eläinlääkärissä?

3. Dialogi
Olen saanut kuulla positiivista palautetta dialogeistani, ja tykkään itsekin niistä. Dialogia on mukava kirjoittaa ja sillä saa tekstin etenemään helposti.

4. Huumori
Koelukijat ovat usein kommentoineet teksteissäni olevan toimivaa huumoria, jotkut ovat jopa nauraneet ääneen. He eivät kyllä aina naura niille jutuille, mitä itse olen pitänyt hauskimpina, mutta se ei haittaa.

5. Beemäisyys
Tämä ei ole mikään sana, mutta uskon löytäneeni oman tyylini. Minulla on tietty tapa ja tyyli kirjoittaa, josta pidän. Haluan kyllä kokeilla joskus myös kirjoittaa mukavuusalueeni ulkopuolelta, mutta silloinkaan en varmasti lopu kaikista omista jutuistani. Periaatteeni on, etten kirjoita sellaista, mitä en haluaisi itsekin lukea.

--

Kannustan ihmisiä tarttumaan tähän haasteeseen. :) Se kohottaa kirjallista itsevarmuutta.

Olen muuten harkinnut Pintarestiin liittymistä. Se voisi olla kätevä paikka koota inspiroivia kuvia yhteen paikkaan. Päätin myös aikani kuluksi kaivaa esiin joskus aloittamani leikekirjan ja pistää siihen talteen inspiroivia kuvia, lehtijuttuja tai mitä vain mieleen pälkähtää.

Kommentit

  1. Heh, listasin juuri beemäisyyden yhdeksi syyksi lukea Ässä. Minusta se pitää sisällään hassua huumoria, vinksahtaneisuutta, omituisia tilanteita ja välillä jopa surrealismia lähentelevää tunnelmaa. ;)

    Niin ja eläimet! Tarinoissasi on usein ihania eläimiä.

    Minä liityin Pininterestiin alkukesästä. Se on loistava työkalu ns. inspiraatiokansioiden tekemiseen. Tein sellaisen mm. Portti-novellia varten ja minusta kuvien katselu auttoi kirjoittamisessa. Erityisesti yhdistän novellin nykyään mielessäni Akseli Gallen-Kallelan "Ad Astraan".

    Inspiraatioleikekirja tms. on kans hyvä idea! Tein sellaista aikanaan M:ää varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa. :) Pidän omituisista tilanteista ja surrealistisista tunnelmistakin välillä. Ja eläimistä! Portti-novellissani ei ihme kyllä ollut suuressa roolissa mikään eläin. Tyylini on kyllä muuttunut. Kun olen katsonut teininä kirjoittamiani juttuja, ne ovat olleet todella synkkiä. Kertovat varmaankin kirjoitushetken mielentiloista.

      Ad Astra, jännää! Se on varmasti ollut inspiroiva. Akseli Gallen-Kallelalla oli kyllä hienoja teoksia.

      Poista
    2. Mutta Portti-novellisi olento ei kyllä ollut mikään perinteinen ilmestyskään. ;)

      Ehkä vaan hyvä, että teiniangstit ovat jääneet taakse. Ne ovat usein niin synkkiä, että syövät hyvätkin ideat sisäänsä.

      Poista
    3. Hm, niin joo, sen kategoria on ehkä vähän epäselvä...;)

      Totta. Niihin tunkee usein pakostakin katkeruutta ja vihaa ym. negatiivista, ja koen sellaisen lukemisen raskaaksi, jos se on yleissävyssä.

      Poista
  2. Tuo Vaarnan kuvaus tiivistää beemäisyyden aika hyvin. ;)

    Ole täysin samaa mieltä vahvuuksistasi! Huumorisi on loistavaa ja dialogi ihanan elävää. :)

    Se oli pakkasnestettä eikä jäähdytysnestettä, ettei sammakkojen veri jäätyisi. ;) Mutta outoa silti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös lilamaisuuden reseptin saisi helposti määritettyä. ;)

      Kiva! Vahvuuksien määrittely ei ole mennyt siis ihan metsään.

      Hupsista, väärin meni. Jäähdytysnesteestä tuskin olisi apua. Outoa kyllä, hyvin outoa.

      Poista
    2. (Omassa kommentissani piti lukea "olen täysin samaa mieltä".

      Lilamainen resepti: angstisia ja traumatisoituneita henkilöitä, filosofointia suihkussa, kahvia ja lähellä majaileva kuolema? :D

      Poista
    3. (Oho, en edes huomannut typoa vaan oletin sinun olevan samaa mieltä. On tietenkin hyvä olla myös samaa mieltä itsensä kanssa. :D)

      Ja verta! Eikö?

      Poista
    4. Minäkin avasin kommenttilaatikon lisätäkseni reseptiin verta. ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!