Lomailua

Olin viikon Pohjois-Suomessa. (Varoitus, postaus sisältää luontokuvia!) Luin kaksi hyvää kirjaa, joista toinen oli Neljäntienristeys. Hehkutus sai epäilemään, että voisiko se olla niin hyvä, mutta kyllä se oli. Mitään omaa kirjallista juttua en tehnyt, mutta ensi viikolle onkin sitten hommia. Ja totta kai luonnossa samoilu lataa akkuja ja antaa inspiraatiota (vaikka sitten joutuisikin säikähtämään käärmettä!)

Joka tapauksessa. En voi saada tarpeekseni kallioista! Paradoksaalista kyllä, pelkään korkeita paikkoja (kuten useimmat tekstieni henkilötkin...) En uskalla mennä minkään reunalle, esimerkiksi parvekkeen reunalle. Jostain syystä täällä kallioilla minua ei niin huimannut. Parvekkeilla perkään kaiteiden sortuvan alta.


Erämaajärvi

Hurja pudotus alas.


Kauniiden maisemien ihailu päättyi siskoni huudettua käärmeestä, jolloin pakenimme hurjaa vauhtia paikalta. Niin luontoihminen en ole, että jäisin hengailemaan kyykäärmeiden luokse.


Puolukoita tuli myös poimittua. Poimimme myös sieniä, mutta koska emme tunnistaneet oikeastaan mitään, jätimme ne syömättä.
Syötäviä vai ei-syötäviä?
Hän on uhanalainen lapinlehmä.
Toivottavasti teilläkin on ollut mukava viikko. Kohta onkin viikonloppu. :)

Kommentit

  1. En ole tainnut koskaan olla tuollaisella kallio-kalliolla. Kun ajelimme Kangasalta Keuruulle katsomaan näytelmääni, ajattelin, että tuolla on ne kuuluisat maisemat. Niin kuin siinä laulussa. Olen nähnyt oikeastaan tosi vähän Suomen luontoa, vaikka olen ollut kuusi kertaa luontoleirilläkin ja meillä on mökki. Kyytäkään en ole nähnyt, vaskitsan vain (siellä luontoleirillä). No, ihan hyvä vain.

    Sienestys on yksi kivoimpia juttuja tehdä luonnossa. En koskaan jaksanut hankkia sienikirjaa, joten menin myös sillä periaatteella, että tunnistan myöhemmin kotona netistä. :-P Toki sitä jotkut oppi ajan myötä tunnistamaan muistista. Kuvaamiasi yksilöitäsi veikkaisin ei-syötäviksi. Täällä en ole uskaltanut poimia mitään.

    -Maija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas en ole koskaan ollut Kangasalalla tai Keuruulla. Minä pidän kyllä merestäkin, mutta kyllä mielestäni järvet ja kunnon kalliot ovat vielä kiehtovampia ja kauniimpia. En itse henkilökohtaisesti nähnyt tuota kyytä, kiirehdin niin kovaa vauhtia pois ilmoituksen jälkeen, etten jäänyt katselemaan sitä. Se kuulemma suhisi. Tiedän kyllä, etteivät ne kai mielellään pure, mutta kyllä ne silti pelottavat.

      Me tunnistimme varmasti vain yhden sienen, joka oli ennestään tuttu. Luulen että pitäisi olla joku sienitietäjä mukana, niin sillä tavalla oppisi parhaiten.

      Poista
  2. Minä pidän kans kallioista. Sellaisista karheista, joita luonto on muovannut. Mieli tekisi aina koskettaa, mikä menee jo vähän nolon puolelle, kun kalliota kumminkin Suomessa piisaa ihan tien vieruksista lähtien. O.o

    Tsemppiä loppukuun kirjallisiin juttuihin! Toivottavasti nyt on akut ladattuna. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä jotenkin pidän jylhistä ja karuista kallioista. Äkä nyt, se vain on kallioiden magneettista vetovoimaa!

      Vielä kun saisi itseään niskasta kiinni ja aloitettua. :)

      Poista
  3. Kauniita kuvia! Nuo sienet näyttävät vahvasti jonkin sortin seitikeiltä, joten hyvä kun jätitte syömättä :),

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En muista, poimimmeko näitä vai kuvasinko huvin vuoksi. Tatteja yritimme etsiä, kun ne kuulemma eivät ole myrkyllisiä, mutta ei löytynyt. Kotona netistä yritin tutkia saaliitamme, mutta huonommalla menestyksellä. :D

      Poista
  4. Hienoja kuvia! Ja lapinlehmä, en ole koskaan kuullutkaan sellaisista! :)

    Minäkin tykkään kallioista, mieluiten korkeista ja veden äärellä olevista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Se on laji, jonka pidosta saa kai jotain erityiskorvausta, koska niitä on niin vähän enää olemassa.

      Joo, ne on parhaita! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!