Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2014.

Sopimus

Kuva
Lentävä elefantti on aika epätodennäköinen asia. Kuitenkin aina joskus sellaiseen saattaa törmätä.

Paljastan nyt jotain, josta en ole blogissa uskaltanut hiiskuakaan ennen kuin olen nähnyt mustaa valkoisella, koska en itsekään uskonut ennen sitä. Vieläkin tuntuu vähän epäuskoiselta, mutta totta se on.

Projekti S on löytänyt kustantajan. Ensi keväänä sen pitäisi nähdä päivänvalo.


Nyt täytyy vain odottaa. Toisaalta S:n tie oli niin mutkikas, että pieni odotus vielä ei tunnu missään. S seikkaili maailmalla hyvin pitkään. Aina kun meinasin luopua toivosta sen kanssa, jostakin tulikin positiivista palautetta ja korjausehdotuksia ja "ehkä"-vastauksia. Ja ei-vastauksia. Viime keväänä sitten sain puhelun, jossa keskustelin käsikirjoituksesta kustannustoimittajan kanssa. Käsikirjoitus ei mennyt tuolloin läpi, mutta sain korjausehdotuksia.

Puursin niiden parissa kesän ja lähetin tekstin uudelleen kustantamoon. Vielä odotusta, kunnes lopulta sain puhelun. S oli hyväksytty. Kustantamo …

Pelottavin vihollinen on näkymätön vihollinen

Kuva
Eksyin tänään erään antikvariaatin loppuunmyyntiin. Löysin sieltä Mustan myllyn mestarin - kirjan, josta olen monta kertaa ajatellut tehdä postauksen, mutta jonka lukemisesta on liian kauan aikaa. Muistan, että kirja oli pelottava.

Harva kirja on varsinaisesti pelottanut minua, vaikka joskus öisin tai iltaisin niin on käynyt. Selkäpiitä karmivia elokuvia sen sijaan on tullut nähtyä useampia, ja joskus olen laittanut television kesken kaiken kiinni, koska jännitys on käynyt liian raskaaksi.

Nyt ajattelin tarkastella Midnightia (2008), koska mielestäni se on malliesimerkki siitä, miten luodaan hyvä kauhutarina. Midnight  (Huviretki helvettiin) on Doctor Whon 200. jakso. Sen tunnelma muodostuu seuraavista asioista:

1. Otetaan ensiksi suljettu tila. 2. Laitetaan sinne ihmisiä niin, etteivät he pääse pois. 3. Mukaan tulee vihollinen, jota ei näytetä, mutta joka on joukossamme. Joka näyttää siltä, että hän voisi olla kuka tahansa meistä.

Jaksossa ei ole hienoja erikoistehosteita tai hirviöi…

Mustetahrainen viikonloppu

Kuva
Minulla oli kiva viikonloppu. Se sisälsi paljon mustetta ja paljon uusia juttuja.


Olin opiskelemassa tussien käyttöä. Olen aina nauttinut piirtämisestä, mutta olen piirtänyt vain kynillä. Viikonloppuna osallistuin tussikurssille, jossa minulle avautui aivan uusi maailma. Miksen ole aiemmin perehtynyt oikeisiin tusseihin ja tussiteriin? Ala-asteen kuvistunneilta monet varmaan muistavat surullisen kuuluisat ohjeet "koko paperi on väritettävä", "laveeratkaa nurkasta nurkkaan" ja "ei saa käyttää mustaa". Oikeasti mikään ei ole kiellettyä.


Kurssilla käytin vain mustaa mustetta, kotona innostuin testaamaan sinistä. Siitä tuli kaunis sävy. Opin myös, että punaviiniä ja kahvia voi käyttää musteena. Harmi vain, että punaviini haisee (ja maistuu) niin hirveälle, että tuskin tulen käyttämään sitä. Kahvista sen sijaan tulee kaunis sävy.


Erityisesti innostuin tussiterän käytön lisäksi hammasharjataktiikasta. Tämä kuva ei ole mistään työstä - käytin sitä vain suojapape…

Kuinka vältellä kirjoittamista

Kuinka vältellä kirjoittamista tai editoimista?

Voi esimerkiksi liittyä Pinterestiin ja kuluttaa illan etsimällä kuvia söpöistä, oudoista tai vaaleanpunaisista eläimistä. Ja lohikäärmeistä.

Toinen tapa on jumittua lukemaan Doctor Who -keskusteluja. (En pidä uudesta Tohtorista. Eikä se johdu iästä! Olen katsonut 60-luvun jaksoja ja ne ovat olleet vallan... viihdyttäviä.)

Miten te välttelette kirjoittamista?

Välttelyni ei johdu blokista, vaan silkasta laiskuudesta ja ehkä hieman stressistä. Noin muuten minulla on yllättävän selkeät suunnitelmat syksyn kirjoittamisille: editoin yhden dl-jutun tämän kuun loppuun mennessä, sen jälkeen käyn ikuisuusprojekti HK:n kimppuun (sain siitä uutta innostavaa palautetta). Tällä kertaa oikeasti aion editoida sen ennen joulua. Ja luovun toivottoman onnettomasta lopusta, jota viime vuonna niin kovasti puolustin. Aika on saanut minut tajuamaan, että onnettomassa lopussakin voi mennä liiallisuuksiin, ainakin HK:n tapauksessa.

Ja jossain välissä ehkä yritä…

Olen hyvä jossain! haaste

Kuva
Vaarna laittoi alulle kivan haasteen, jossa mietitään omia vahvuuksia. Omat heikkoudet on helpompi luetella, mutta vahvuuksia ei saisi unohtaa. Yritän keksiä viisi asiaa, joissa mielestäni olen hyvä (kirjoittamisessa).


1. Kärsivällisyys
Tämä on sama kohta kuin Vaarnallakin. Olen kärsivällinen, vaikka se ei aina siltä vaikuta. Halutessani kuitenkin osaan sitkeästi pureutua lauseen ytimeen ja viilata pilkkua. Kauhukseni olen kyllä todennut, että en enää ihan yhtä kärsivällisesti jaksa kirjoittaa kaikkea uusiksi, kuten ennen. Kuitenkin: ehkä se on merkki kehittymisestä, niin että kirjoitan vähän paremmin eikä ihan joka lausetta tarvitse kirjoittaa uusiksi. Jos otan jonkin tekstin asiakseni, saatan viihtyä sen parissa vuosia.

2. Tutkimisen halu
En ehkä mielelläni kahlaa paksuja tutkimusopuksia läpi tai perehdy vaikeisiin aiheisiin suurennuslasilla, mutta olen hyvin utelias vähän kaikkea kohtaan. Usein, kun etsin tietoa jostakin, löydän itseni usein loppujen lopuksi lukemasta Jupiterin kuist…

Lomailua

Kuva
Olin viikon Pohjois-Suomessa. (Varoitus, postaus sisältää luontokuvia!) Luin kaksi hyvää kirjaa, joista toinen oli Neljäntienristeys. Hehkutus sai epäilemään, että voisiko se olla niin hyvä, mutta kyllä se oli. Mitään omaa kirjallista juttua en tehnyt, mutta ensi viikolle onkin sitten hommia. Ja totta kai luonnossa samoilu lataa akkuja ja antaa inspiraatiota (vaikka sitten joutuisikin säikähtämään käärmettä!)

Joka tapauksessa. En voi saada tarpeekseni kallioista! Paradoksaalista kyllä, pelkään korkeita paikkoja (kuten useimmat tekstieni henkilötkin...) En uskalla mennä minkään reunalle, esimerkiksi parvekkeen reunalle. Jostain syystä täällä kallioilla minua ei niin huimannut. Parvekkeilla perkään kaiteiden sortuvan alta.





Kauniiden maisemien ihailu päättyi siskoni huudettua käärmeestä, jolloin pakenimme hurjaa vauhtia paikalta. Niin luontoihminen en ole, että jäisin hengailemaan kyykäärmeiden luokse.


Puolukoita tuli myös poimittua. Poimimme myös sieniä, mutta koska emme tunnistaneet oi…