Jenna Kostet: Lautturi


Jenna Kostet: Lautturi
Robustos 2014
199 s.
Kansi: Johanna Lumme
Oma ostos*

"Kai ei ole kotoisin täältä.
Hän tietää miten sielut uivat virran mustassa vedessä.
Mutta hän ei tiedä mitä ylhäällä on.

Minusta tuntuu, että minun pitäisi selitellä tekemääni ratkaisua,
mutta mitä voisin sanoa? Minä lähdin koska kaipasin."

(Takakannesta.)


(*Olen ostanut tämän kappaleen itse, mutta täytyy huomauttaa, että olen saanut lukea kirjan sen ollessa varhaisessa käsikirjoitusvaiheessaan. Näin ollen voi olla, ettei arvioni ole täysin objektiivinen, mutta vakuutan, etten postaisi tästä kirjasta, ellen olisi aidosti pitänyt siitä.)

Turkulaisen Jenna Kostetin spekulatiivisesta fiktiosta ja suomalaisesta kansanperinteestä ammentava esikoisromaani Lautturi on kahden lukiolaisen, Kain ja Iran, tarina. Kai on kotoisin muualta, Ira meidän maailmastamme. He ovat päällisin puolin hyvin erilaisia, mutta jokin Irassa vetää Kaita puoleensa.

Kai on ulkopuolinen, Ira taas kuuluu joukkoon, suosittujen joukkoon. Niihin, jotka katsovat muita alaspäin. Se ei kuitenkaan tunnu tekevän häntä onnelliseksi. Kotioloissakin on ongelmansa, mutta Ira loistaa koulussa. Hän on hyvä sanoissa, kuten Kaikin. Sitten on Aaro, joka pitää Iraa kuin omanaan.

Aaro on hyvin kalsea henkilöhahmo. Kain setä, Eero, on myös omalla tavallaan erikoinen persoona. Iraakin on aluksi vaikea ymmärtää, kunnes hänen hahmonsa sisälle pääsee paremmin. Mitä kaikkea onkaan kovan kuoren takana?

Lautturin kieli on erittäin kaunista. Se ei ehkä ole perinteinen nuortenkirja tai rakkaustarina, mutta minä pidin kovasti siitä ja siitä, että se ei päästä lukijaansa helpolla. Se käsittelee vaikeita aiheita koulukiusaamisesta väkivaltaan tarjoamatta simsalabim-ratkaisuja tai turhaa sokerikuorrutusta. Rakkaustarinakin Lautturi on, persoonallinen sellainen. Kai ja Ira ovat eri maailmoista ja koko kirjan ajan jännite säilyy ja saa lukijan miettimään, voivatko heidän maailmansa kohdata. Voivatko he päätyä yhteen?

Kansanperinnettä on hyödynnetty kekseliäästi ja nykyaikaan sopivasti. Lautturi-tematiikka on kiehtonut itseäni aina. Kaikkea ei kirjassa kerrota, ja jotkut asiat jäivät Lautturin maailmassa mietityttämään. Olisin halunnut tietää enemmän monista asioista, mutta puhki selittäminen olisi varmasti latistanut kirjan herkkää tunnelmaa. Rankoista aiheistaan huolimatta kirjasta löytyi myös huumoria, ja välillä hihitinkin ääneen joissain kohdissa, kun luin kirjaa odottaessani lentokonetta. Kai oli hahmoista ehdoton suosikkini.

Plussaa annan vielä lopusta. Se oli yhtä aikaa avoin ja ei ollut.

Suosittelen kirjaa kaikille spekulatiivisesta fiktiosta pitäville, nuorille ja aikuisille.

Kommentit

  1. Bee, hyvä kun teit tämän postauksen - sait minut havahtumaan että nyt on jo syksy. Se syksy kun julkaistaan paljon hyviä kirjoja ;-)
    Laitoin kirjan tilaukseen, tämä täytyy löytyä omasta hyllystä. Olen samaa mieltä kielen kauneudesta, jo pelkästään sen takia tämän lukisi uudestaan. Tosin itse tarinakin kietoo lukijan lumoukseensa eikä hellitä ennen viimeistä lausetta. Monivivahteisuutensa ansiosta se kestää useamman lukukerran. Upea kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tänä syksynä tulee paljon hyviä kirjoja. ;) Laitoin muuten sinulle juuri mailia, Rina, käy kurkkaamassa. :)

      Ihan samaa mieltä, hieno kirja ja hieno tarina,

      Poista
  2. Oi, odotan itsekin tämän lukemista! Kuulostaa kirjalta, josta tulen pitämään kovasti.

    VastaaPoista
  3. Sain juuri luettua tämän kauniin kirjan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!