“I don't believe in the kind of magic in my books. But I do believe something very magical can happen when you read a good book.” - J. K. Rowling

perjantai 29. elokuuta 2014

Jenna Kostet: Lautturi


Jenna Kostet: Lautturi
Robustos 2014
199 s.
Kansi: Johanna Lumme
Oma ostos*

"Kai ei ole kotoisin täältä.
Hän tietää miten sielut uivat virran mustassa vedessä.
Mutta hän ei tiedä mitä ylhäällä on.

Minusta tuntuu, että minun pitäisi selitellä tekemääni ratkaisua,
mutta mitä voisin sanoa? Minä lähdin koska kaipasin."

(Takakannesta.)


(*Olen ostanut tämän kappaleen itse, mutta täytyy huomauttaa, että olen saanut lukea kirjan sen ollessa varhaisessa käsikirjoitusvaiheessaan. Näin ollen voi olla, ettei arvioni ole täysin objektiivinen, mutta vakuutan, etten postaisi tästä kirjasta, ellen olisi aidosti pitänyt siitä.)

Turkulaisen Jenna Kostetin spekulatiivisesta fiktiosta ja suomalaisesta kansanperinteestä ammentava esikoisromaani Lautturi on kahden lukiolaisen, Kain ja Iran, tarina. Kai on kotoisin muualta, Ira meidän maailmastamme. He ovat päällisin puolin hyvin erilaisia, mutta jokin Irassa vetää Kaita puoleensa.

Kai on ulkopuolinen, Ira taas kuuluu joukkoon, suosittujen joukkoon. Niihin, jotka katsovat muita alaspäin. Se ei kuitenkaan tunnu tekevän häntä onnelliseksi. Kotioloissakin on ongelmansa, mutta Ira loistaa koulussa. Hän on hyvä sanoissa, kuten Kaikin. Sitten on Aaro, joka pitää Iraa kuin omanaan.

Aaro on hyvin kalsea henkilöhahmo. Kain setä, Eero, on myös omalla tavallaan erikoinen persoona. Iraakin on aluksi vaikea ymmärtää, kunnes hänen hahmonsa sisälle pääsee paremmin. Mitä kaikkea onkaan kovan kuoren takana?

Lautturin kieli on erittäin kaunista. Se ei ehkä ole perinteinen nuortenkirja tai rakkaustarina, mutta minä pidin kovasti siitä ja siitä, että se ei päästä lukijaansa helpolla. Se käsittelee vaikeita aiheita koulukiusaamisesta väkivaltaan tarjoamatta simsalabim-ratkaisuja tai turhaa sokerikuorrutusta. Rakkaustarinakin Lautturi on, persoonallinen sellainen. Kai ja Ira ovat eri maailmoista ja koko kirjan ajan jännite säilyy ja saa lukijan miettimään, voivatko heidän maailmansa kohdata. Voivatko he päätyä yhteen?

Kansanperinnettä on hyödynnetty kekseliäästi ja nykyaikaan sopivasti. Lautturi-tematiikka on kiehtonut itseäni aina. Kaikkea ei kirjassa kerrota, ja jotkut asiat jäivät Lautturin maailmassa mietityttämään. Olisin halunnut tietää enemmän monista asioista, mutta puhki selittäminen olisi varmasti latistanut kirjan herkkää tunnelmaa. Rankoista aiheistaan huolimatta kirjasta löytyi myös huumoria, ja välillä hihitinkin ääneen joissain kohdissa, kun luin kirjaa odottaessani lentokonetta. Kai oli hahmoista ehdoton suosikkini.

Plussaa annan vielä lopusta. Se oli yhtä aikaa avoin ja ei ollut.

Suosittelen kirjaa kaikille spekulatiivisesta fiktiosta pitäville, nuorille ja aikuisille.

perjantai 15. elokuuta 2014

Outoja sanoja

Minun piti kirjoittaa Helena Wariksen Vuoresta, mutta en ole saanut mielipidettä aikaan kirjasta, josta kyllä pidin.

Tyystin. Eikö siinä olekin outo sana? Se alkoi vaivata päätäni tänään, kun mietin, missä kaikissa yhteyksissä sitä voi käyttää. Se ei tunnu sopivan kaikkialle niin kuin täysin.

Tai sana totta kai. Kun sitä alkaa miettiä tarkemmin, siinä ei oikein ole mitään järkeä. Totta kai, totta ehkä... Tai jäkälä. Pumpuli on myös yksi omituisimman kuuloisista sanoista. Pum.

Sanat ja nimet ovat kiehtovia. Niitä tulee kirjoittaessa mietittyä aina silloin tällöin - ihan koko aikaa ei voi jokaista sanaa pysähtyä miettimään. Joskus bloggasin sanojen harmoniasta ja siitä kuinka joitakin sanoja ei mielestäni voi käyttää yhdessä, kuten virnuilla ja surullisesti. Ne vain jotenkin riitelevät keskenään.

Minulla on jotenkin sellainen olo, että en ole saanut aikaan mitään, vaikka olen koko ajan ollut tekevinäni jotain.

Eilen sain tehtyä viimeistelykierroksen SK:lle. Se kaipaisi edelleen uutta nimeä, koska sen niminen kirja on jo julkaistu, enkä halua vaikuttaa siltä, että olen pöllinyt nimen. SK on pölyttynyt niin kauan pöytälaatikossa, että ehkä sen olisi aika koittaa onneaan kilpailussa. Onneksi se on nyt valmis.

Portti-novelli on kirjoitettu, mutta se on editoimatta.

Olen tehnyt taustatyötä SL:ää varten ja tullut siihen tulokseen, että minulla on liikaa keskeneräisiä projekteja, joiden välillä loikin kuin päättämätön heinäsirkka.

Kuitenkaan mitään hirveän konkreettisia edistysaskeleita ei ole tapahtunut. Haluaisin saada jotain näkyvää aikaan. Kai tämä on sitä saavuttamisen kaipuuta.

Syksy tuoksuu ilmassa. Pimenevät illat ja kynttilät, teekupposet. Niissä on kyllä jotain, vaikka kesää on jo ikävä.

lauantai 2. elokuuta 2014

Tähtiin kirjoitettu virhe


John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe
(The Fault in Our Stars, 2012)
WSOY 2013
Suom. Helene Bützow 340 s.


Talvi lähestyi loppuaan, olin kuudentoista, ja äiti tuli siihen tulokseen, että olin varmasti masentunut. Se johtui ilmeisesti siitä, että pysyin etupäässä neljän seinän sisällä, viihdyin sängyssä, luin samaa kirjaa kerran toisensa jälkeen, söin epäsäännöllisesti ja vietin valtaosan runsaasta vapaa-ajastani ajattelemalla kuolemaa.
     Kaikissa syöpäkirjoissa ja nettisivuilla sanotaan, että syövän sivuvaikutuksiin kuuluu muun muassa masennus. Tosiasiassa masennus ei ole syövän sivuvaikutus. Masennus on kuolemisen sivuvaikutus. (s. 11)

En oikein tiedä, mitä sanoisin tästä kirjasta. Luulen että olen liian liikuttunut, jotta voin muodostaa täysin objektiivista mielipidettä. Joka tapauksessa tässä on hyvin pitkästä aikaa kirja, jonka voin nimetä parhaaksi tänä vuonna tähän mennessä lukemakseni kirjaksi.

Kaikki alkoi siitä, että sain päähäni, että haluan lukea tämän kirjan, josta kaikki puhuvat, ja nähdä leffan. Kirjaan oli kuitenkin monta sataa varausta, enkä osta yleensä kirjoja, ellen ole tarpeeksi vakuuttunut. Leffan tahdoin kuitenkin nähdä elokuvateatterissa, sillä se vaikutti kiinnostavalta, joten menin katsomaan sen siskoni kanssa. Katsoin elokuvan siis ennen kuin olin lukenut kirjan. (Se oli kerta kaikkisen kamalaa, koska minun teki mieli itkeä elokuvan alusta asti - kaikissa iloisissakin kohdissa.)

Elokuvaa seuraavana päivänä riensin kirjakauppaan, ostin kirjan (niitä oli vain leffakansilla) ja luin sen päivässä. Kirja ei itkettänyt jostain syystä yhtä paljon kuin elokuva, mutta kyllä sekin sai surulliseksi varsinkin loppua kohden. Ehkä se johtui siitä, että aidosti pidin Hazelin ja Gusin hahmoista ja olisin kovasti toivonut heille enemmän aikaa yhdessä. Kirja ei glorifioi nuorena kuolemista, eihän siinä ole mitään glorifioimista, eikä anna kuvaa, että kärsimys jotenkin jalostaisi. Ei se toisaalta myöskään yksityiskohtaisesti kuvaile fyysistä kärsimystä. Se ei ole pääosassa. Siinä on pääosassa kaksi teiniä, jotka elävät arkielämäänsä niissä rajoitteissa mitä heille on annettu. Kirjassa on huumoria, keveyttä ja kipua sopivassa suhteessa.

Tähtiin kirjoitettu virhe on rakkaustarina. Se on Hazelin tarina. Hän on tarinan minäkertoja. Hän tietää kuolevansa ja tuntuu jo sopeutuneen ajatukseen - vaikeinta tuntuu olevan ajatus siitä, millaista kipua hän aiheuttaa kuolemallaan vanhemilleen. Hazel on kuusitoista eikä odota elämältä enää sen kummempia, hän on saanut kokeellisen lääkkeen avulla muutaman lisävuoden, mutta se ei paranna häntä lopullisesti. Sitten hän tapaa syöpää sairastavien nuorten vertaistukiryhmässä Augustus Watersin. Augustus on hurmaava (tämän lukijankin mielestä!) ja hänen ja Hazelin sarkastista ja nokkelaa sanailua oli hauska seurata. Hazel saa Augustuksen lukemaan lempikirjansa Viistoa valoa (joka on Greenin mielikuvituksen tuotetta sekin). Nuoret saavat yhteyden Viiston valon kirjailijaan Van Houteniin ja matkaavat Amsterdamiin etsimään vastauksia kysymyksiin. Niitä he eivät ehkä löydä, mutta he kokevat jotain muuta.

Vaikka kirja on kielellisesti ihan mukavaa luettavaa ja eikä sitä ollut helppo laskea käsistään, sitä vaivasi välillä ehkä jonkinlainen tönkköys, jonka olen diagnosoinut johtuvan eräänlaisesta jutustelevasta suomennoskielestä. Se on sanavalintoja, jotka ovat periaatteessa oikein mutta joita harvemmin oikeasti käytetään, kuten ketku, kätönen ja satumaisen harvinainen. (Vai sanooko joku oikeasti satumaisen harvinainen?) Tämä on ehkä kirjan ainoita heikkouksia (ehkä pitäisi lukea tämä myös englanniksi), jonka senkin annan anteeksi siksi, että kirjailija käyttää kapiteeleja. Jos kirja on nuorten aikuisten kirja ja siinä on kapiteeleja, todennäköisesti pidän sen tyylistä. Toinen heikkous on se, että kirja on jotenkin... lyhyt. Vaikka siinä onkin 340 sivua. Joistakin arvosteluista luin kritiikkiä, että Hazelin ja Augustuksen keskustelut ovat liian kypsiä ja että teinit eivät voisi puhua niin älykkäitä. Itse olen eri mieltä: nuorena jos milloin sitä tulee pohdittua syvällisiä asioita, vaikka sitten hiukan ylikin.

 "Tämä ei riitä sinulle. Mutta enempää et saa. Saat minut, perheesi ja tämän maailman. Se on sinun elämäsi." (s. 262)

perjantai 1. elokuuta 2014

Katsaus syksyn (minua) kiinnostaviin kirjoihin



Päätin tehdä katsauksen kustantamojen uutuuskirjoihin katalogien perusteella. Ehkä olen vähän myöhään liikkeellä - osahan näistä toki on jo julkaistu. En poiminut listalle kovin montaa kirjaa, koska en halua olla ylioptimistinen lukuvauhtini suhteen, mutta tässä on kirjoja, joiden lukeminen kiinnostaisi.

Karisto:

Jessica Schiefauer: Pojat

Kirja on palkittu parhaan lasten- ja nuortenkirjan August-palkinnolla ja ollut ehdolla Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnolle. Esittelyn mukaan sekoittaa fantasiaa ja realismia. Luin tästä jonkun blogiarvioinnin joskus, ja kirjaa kehuttiin kovasti ja se kuulosti kiinnostavalta. Ikävä kyllä sitä ei ollut vielä silloin suomennettu ja vaikka pidänkin ruotsin kielestä, en ehkä mielelläni lue sillä kokonaista romaania. Nyt kirja ilmestyy suomeksi.


Otava:

Otavan katalogi oli lähes lukukelvoton issuu-lehti, joita inhoan, joten en jaksanut juurikaan yrittää päästä selaamalla eteenpäin. Joka tapauksessa seuraavat Otavan uutuudet pistin merkille:

Helena Waris: Vuori - pistin tämän jo kirjastossa varaukseen. Luin kirjasta hyviä arvosteluja ja lisäksi sitä suositeltiin minulle. Kirjassa on myös kiinnostava, puoleensa vetävä kansi.

Terhi Rannela: Läpi yön  Olen lukenut Terhi Rannelan kirjoja, ja vaikka ihan kaikki eivät ole iskeneetkään, Rannela uskaltaa kirjoittaa vaikeista aiheista. Läpi yön kuulostaa sekä kiinnostavalta että masentavalta - "Itsemurhayrityksestä esikoisromaanin ilmestymiseen - matkalla kirjailijaksi kympin tyttö sukeltaa euforiasta pohjamutiin" esittelytekstissä lukee.

Robustos:

Jenna Kostet: Lautturi "Kai ja Ira ovat eri maailmoista ja siksi todellisuus vie heitä eri suuntiin. Silti kaikki olisi kuitenkin mahdollista. Vai olisiko?" Lautturi on spekulatiivista fiktiota ja Jenna Kostetin esikoisromaani. Olen saanut seurata Lautturin matkaa kansien väliin. Kirjassa nykyaikaan yhdistyy mielenkiintoisella tavalla suomalaista kansanperinnettä, joka on itseäni aina kiehtonut.

Tapani Kinnunen: Noustiin kellareista Listan toinen nuortenkirja, jossa päähenkilö haaveilee kirjailijan urasta. Onko tämä sitä kirjoittajien kollektiivista tajuntaa?

Tammi:

Elina Rouhiainen: Susiraja 3
Luulin Susirajan olevan trilogian, ja koska olen lukenut aiemmat osat, olin kiinnostunut näkemään, miten tarina päättyy. Kuitenkin luin kirjailijan blogista, että Susirajaan on tulossa neljäskin osa, mikä hieman hämmensi. Trilogia on ehkä niin vahva ennakko-oletus nuorten fantasiasarjoista nykyisin.

Torni:

Silja Susi: Routamieli
"Routamieli sijoittuu Pohjolaan, menneeseen aikaan. Se on tarina pojasta, joka ei halunnut olla sankari, mutta josta tuli sankari. Romaanissa yhdistyy fiktiivisyys, historia, mielikuvitusmaailma ja jännitys." (Kirjan esittelystä.) Routamieli on myös teos, jonka matkaa kirjaksi olen päässyt seuraamaan sivusta. Siinä on kaksi itseäni kovasti kiehtovaa elementtiä: pidän pohjoisesta ja henkilöistä, jotka eivät halua olla sankareita.

WSOY:

Sisko Latvus: Kaksi sateenkaarta
Tarina sijoittuu lähihistoriaan, Neuvostoliiton hajoamisen jälkeiseen aikaan. 15-vuotiaan Innan maailma romahtaa, kun perheen täytyy muuttaa Pietarista takaisin Helsinkiin.

Jani Saxell: Sotilasrajan unet 

Listani on aika lanupainotteinen, koska yksinkertaisesti pidän lanusta. Sitä paitsi minulla on tällä hetkellä niin monta aikuisten kirjaa kesken, että en uskalla juuri listata uusia, ennen kuin olen selvittänyt entisen pinon. Mutta tässä siis omiin silmiini sattuneet mielenkiintoiset uutuudet tai ilmestymässä olevat teokset.