Finnconia

Finnconin iloinen valaslogopinssi päätyi käsilaukkuuni.

Viikonloppu hurahti Finnconin parissa Jyväskylässä. Reissu sisälsi mielenkiintoista ohjelmaa ja kirjoittajakaverien tapaamista. Sää oli mahtava, aurinko paistoi eikä palella tarvinnut, majoituskin onneksi järjestyi kaverilta. Tässä seuraa lauantairaportti. Kävin katsomassa lauantaina seuraavia ohjelmia:

klo 10.30 Tarina joka ei mahtunut yhteen kirjaan
Klo 13.00 Tulevaisuuden kirja
Klo 14.00 Muumilaaksosta Suomenlahdelle
Klo 16.00 Faktan ja fiktion suhde


Sekavia mustiinpanoja


Muistiinpanoni ovat järkyttävän epäselviä. En tiedä mitä päässäni liikkui, kun otin tavallisesti käyttämäni muistikirjan sijaan mukaan kasan kopiopaperia ja paksun, ruskean tussin!

Tarina joka ei mahtunut yhteen kirjaan -paneelissa keskustelemassa olivat keskustelemassa Magdalena Hai, Anu Holopainen, Eija Lappalainen, J. S. Meresmaa ja Helena Waris. Kaikki heistä ovat kirjoittanutt s/f-sarjoja. He kertoivat sarjojensa synnystä ja paneelissa pohdittiin myös sarjan ja yksittäisen teoksen kirjoittamisen eroja. Monikaan ei tiennyt aluksi kirjoittavansa sarjaa. Holopainen kertoi, ettei tilauksesta kirjoittaminen hänelle onnistu. Sarjakaan siis tuskin tilauksesta syntyisi. Syysmaa-sarja oli hänen ensimmäinen alusta asti sarjaksi suunniteltu, ja se muodostui nopeasti tasa-arvoa käsitteleväksi. (Olen lukenut jonkun Syysmaan, tekisi kyllä mieli lukea loputkin.)

Meresmaa tiesi Mifongin perinnön valmistuttua, että tarina saa jatkoa, mutta ei vielä osaa sanoa monta osaa sarjaan tulee. Eija Lappalainen ja Anne Leinonen ovat kirjoittaneet pitkään yhdessä. Routasisarusta kirjoittaessaan he eivät aluksi tienneet tästä syntyvän trilogian; kustantamo näytti myöhemmin valoa jatko-osista tehdylle synopsikselle. Vaikka kirjailija olisi suunnitellut sarjan, kirjat pitää myydä kustantamolle kirja kerrallaan, kerrottiin paneelissa. Kustannussopimukset tehdään kirja kerrallaan. Tämä mahdollistaa senkin, että sarja voi jäädä kesken tai siirtyä kustantajalta toiselle, jos alkuperäinen kustantamo ei syystä tai toisesta jatkakaan kustantamista. Harrastetaankohan Suomessa lainkaan useamman kirjan kattavia kustannussopimuksia?

Sarjan kirjoittaminen voi olla myös kahle, Meresmaa totesi. Anu Holopainenkin kertoi tunteneensa ulkoista painetta sarjan kirjoittamiseen. Kustantamo kyseli jatkoa Syysmaalle ja itsenäiseksi teokseksi tarkoitetulle Molemmin jaloin -dystopialle on kärtetty usein jatkoa. Sellaista ei kuitenkaan mitä ilmeisemmin ole tulossa.

Voiko nykyään kirjoittaa yksittäisen fantasiakirjan? Panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että kyllä voi. Hai kritisoi pakkosarjoitusta, jota esiintyy ainakin jenkkisarjoissa. Trilogia tuntuu olevan oletusmitta scifi/fantasiasarjoissa tänä päivänä (en ole tutkinut, onko näin ollut aina). Olen itse pohtinut paljon aihetta. Suurin osa kirjoituksistani on viime vuosina ollut realistisia tai ainakin sen sävyisiä, ja kahdesta spefikässäristäni molemmat koostuvat yhdestä osasta. Olen onneton jatko-osien kanssa. Pidän kyllä niiden lukemisesta - tiettyyn pisteeseen asti - ja niiden suunnittelu on kivaa, mutta kaikki jatko-osaviritelmäni ovat kariutuneet täysin ja hautautuneet jonnekin. Sarjojen kanssa helpottava tekijä on varmasti se, ettei henkilöitä tai maailmaa tarvitse keksiä uudelleen joka tekstissä, mutta silti sarjan kirjoittaminen varmasti on haastavaa. Miten saada lukijat pysymään kiinnostuneena, miten saada henkilöt kehittymään ja juonenpätkät pysymään kasassa? Miten välttää kakkososan väliinputoajamaisuus? Sarjojen aloitusosia tunnutaan markkinoitavan aina enemmän kuin muita osia ja muutenkin niille tulee enemmän huomiota.

Yhteenvetona paneelista: Joskus tarina ei vain mahdu yhteen kirjaan vaan vaatii jatkoa. Kustantamot on vakuutettava sarjan osista kirja kerrallaan. Paneeli oli kiinnostava, mutta 1,5 h tuntia oli liian pitkä, varsinkin kun osallistujat olivat kirjoittaneet aika samanlaisia sarjoja (paljon ya-s/f-sarjoja).


Lisää pinssiostoksia. Kill your darlings.

Tulevaisuuden kirja -paneelissa keskustelivat Kanerva Eskola (Atenan kustannustoimittaja), Kimmo Lehtonen (tuottaja), J. S. Meresmaa, Markku Soikkeli (kriitikko) ja Kimmo Kallio (Poesia). E-kirjamullistusta on luvattu pitkään, mutta sähkökirjan myynti on edelleen marginaalista. Syitä on monia: alv, fyysisen kirjan intuitiivinen käyttöliittymä vs. sähkökirjojen ostamisen/lataamisen/lukemisen mahdollinen monimutkaisuus ja se että ihmiset haluavat lukea painettuja kirjoja.

En muista kuka, mutta joku paneelissa totesi jotakin seuraavaa, että nykynuoriso ja lapset eivät halua enää jonottaa kirjoja kirjastosta, kirjat on saatava heti, joten varausjonoissa ei tulevaisuudessa enää ole kukaan. Tähän minun on pistettävä väliin oma kommenttini kirjastoalalla työskentelevänä. Tämä voi yllätys monille: sähkökirjat eivät poista varausjonoja. Vaikka kirjoja periaatteessa mahtuisi sähköiseen kirjastoon yllinkyllin, ei kirjastoilla ole varaa hankkia kirjoja äärettömiä määriä. Ainakin toistaiseksi ekirjat ostetaan kappale kerrallaan kuten fyysisetkin kirjat. Jos kirja on lainassa ekirjastossa, se pitää varata tai odottaa, että se palautuu sähköiseen kirjastoon. Katsokaa vaikka täältä: https://www.ellibslibrary.com/collection

En tiedä onko näin kaikissa kirjastoissa tai kaikkialla maailmassa, mutta onhan se ihan ymmärrettävää, etteivät kustantamot tai kirjakaupat tahdo myydä yhden kirjan hinnalla tuhatta kirjaa. (Toki kirjastoilla voi olla joihinkin kirjoihin erilaisia oikeuksia. Esim. Helmetissä on paljon matkaoppaita, joiden käyttöön ei ole käyttäjärajoituksia.) Joten jos rahaa ei ole ostaa omaa kirjaa, kirjaa voi yhä tuleivauudessakin joutua jonottamaan. Varsinkin, kun sähkökirjaa ei voi edes lainata kaverille! (Vai voiko?)

Sähköisten kirjojen julkaisu on nykyään niin helppoa, että omakustanteita ilmestyy hyvin paljon. Eskola ei koe tämän uhkaavan omaa työpaikkaansa, vaan uskoi, että kustannustoimittajia ja kustantajia tarvitaan jatkossakin. Jossain vaiheessa myös pohdittiin sitä, katoavatko sähkökirjat. Jos jokin katastrofi iskee ja kehitys romahtaa, toki se on mahdollista. Itse uskon että ongelmaksi voi myös muodostua teknologian epäekologisuus. Sähkökirjoja pidetään ekologisena, mutta onko ajateltu kaikkea sitä metallien ja muiden uusiutumattomien luonnonvarojen määrää, joka kuluu tietokoneitten ja lukulaitteitten valmistamiseen? Kaikki on rajallista. Puuta sentään voi kasvattaa lisää.


Niin, mitähän?

Muumilaaksosta Suomenlahdelle -ohjelmasta ajattelin tehdä oman postauksensa, sillä esitys oli hyvin kiinnostava ja kiehtova ja heti kotiin tultuani aloin lukea Muumipapan urotyöt -teosta. Faktan ja fiktion suhde -paneelista muistiinpanoni ovat hyvin olemattomat. Jotkut kirjailijat tekevät kyllä hurjan määrän taustatutkimusta teoksiaan varten! Itseäni kummalliset tieteelliset faktat kyllä kiinnostavat ja tiedeuutiset voivat olla hyvin inspiroivia, mutta en tiedä olisiko minusta vuosikausien tutkimiseen ja taustatiedon keräämiseen. Pidän pienistä, kummallisista asioista ja niihin perehtymisestä. Kovista luonnontieteistä en ymmärrä mitään enkä näe matemaattisissa kaavoissa kauneutta, olen humanisti, siitä ei pääse mihinkään. Yhteenveto: tiede voi olla taidetta ja taide tiedettä.

Sunnuntain paneeleista teen yhteenvetoa seuraavassa postauksessa.

Tämmöisenkin hairahdin ostamaan. o.O Kuvaa siitä oli lähes mahdoton ottaa.

Kommentit

  1. Vou, perusteellinen raportti ja kivoja kuvia!

    Eipä ole tuohon paljoa lisättävää noista paneeleista, joissa itsekin olin...

    Kunnioitan suuresti kirjailijoita, jotka jaksavat tehdä pitkällistä taustatyötä, itsellä yleensä on niin kiire kirjoittamaan, että taustatyö tehdään netin avustuksella silloin, kun ongelmakohtia tulee eteen. Toisaalta mielenkiintoisiin asioihin saatan perehtyä enemmänkin, sitten käytän tietoja myöhemmin hyödyksi tai en.... apua, minulla on tästä paljon sanottavaa! Ehkä väsään oman postauksen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääni tuntuu kyllä aika hyvin tyhjentyneen virallisesta ohjelmasta, mutta onneksi jotain muistiinpanoja oli. :D Vaarnan blogista löytynee kattavampi postaus paneeleista.

      Minäkin kunnioitan. Arvostan taustatyötä ja pidän siitä, että kirjoissa on faktat kohdillaan. Asiat kannattaa mielummin kiertää kuin mennä mututuntumalla kirjoittamaan jotakin faktaa vähän sinne päin. Netin avulla tehtävää taustatyötä minäkin harrastan, joitakin kirjoja olen kyllä hankkinut taustatutkimusmielessä mutta toistaiseksi olen kirjoittanut asioista, jotka eivät ole niin valtavaa taustatutkimusta vaatineet.

      Minulla on tapana myös hankkia tietoa täysin turhista asioista (jos asiat voivat olla turhia). Kiinnostun jutuista, joita en välttämättä käytä mitenkään hyödykseni. Saatan upota muuten vain tuntikausiksi lukemaan jostakin, jos se kiehtoo. Esim. kummituseläimistä...

      Väsää ihmeessä. :)

      Poista
    2. Joo, totta! Kiertäminen on myös hyvä keino, kunhan se ei mene överiksi, niin että rivien välistä paistaa "en nyt oikeasti tiedä mitään tästä, joten jätetäänpä tähän tällainen tyhjä aukko". :D

      Poista
    3. Totta, silloin se ei vaikuta hyvältä. :) Esim. ehkä päähenkilöksi ei kannata laittaa jotakuta, jonka ammatista ei ymmärrä mitään, sivuosassa se tuskin haittaisi niin paljon.

      Poista
  2. Ihanat kynnet! Ihana Tardis! Minä sain siskoltani Lontoon tuliaisina Tardis-muistikirjan, se on mun suosikkitavarani tällä hetkellä! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänks. :) Siitä kyllä puuttuu puhelin, mutta muuten se on hieno ja kimalteleva. Tardis-muistikirjan minäkin ehkä olisin muistanut ottaa matkalaukkuun! Kynsiä innostuimme kaveriporukalla väsäämään. En muistanutkaan että lakkaaminen voi olla niin hauskaa.

      Poista
  3. Muumilaaksopostaus kiinnostaa kyllä. Sitä dodotellessa! :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...tarkoitukseni oli ehkä kirjoittaa "odotellessa" O.o'

      Poista
    2. No, itse asiassa Muumipapan urotöissä esiintyy yksi dodo! :)

      Poista
  4. Vau! Nuo pinssit ovat ihania! Ostiko kukaan teistä sitä Kummallisen kirjoittajat -opasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisimme ostaa sen kaikki? Ainakin minä ja Lila. Selailun perusteella vaikuttaa oikein pätevältä. :)

      Poista
    2. Olisin voinut kahmia enemmänkin pinssejä. :) Minä en ostanut sitä opasta, kun piti ajatella rahankäyttöä, muuten olisin kyllä ostanut. Se vaikutti oppaalta jonka minäkin voisin jaksaa lukea.

      Poista
    3. Joo, olen nyt lukenut jkv ja siellä on ihan hyviä juttuja ja paljon mielenkiintoisia esimerkkejä (ja myös kirjoista, jotka minä olen lukenut!!!).

      Poista
    4. Ajattelin lainata sen kirjastosta. Omaksikin olisi kiva saada, mutta ehkä varmistan ensin. Vaikka vaikutti kyllä hyvältä!

      Poista
  5. Itse tykkään tiettyyn rajaan saakka taustatyön tekemisestä historiallista romaania varten, koska olen hyvin kiinnostunut historiasta - muuten en ikimaailmassa saisikaan kirjoitettua historiallista. Kirjoitin aiheesta lisääkin kommentoidessani Lilan blogiin. :-) Mutta scifi-kirjailijaa minusta ei ikimaailmassa saisi, sillä vaikka olenkin kiinnostunut luonnontieteistä, en taida osata paneutua niihin tarpeeksi, jotta pystyisin kirjoittamaan uskottavaa scifiä, jossa se scifistisyys on oikeasti muutakin kuin yleisen futuristiset puitteet tms.

    Tuo lukulaitteiden epäekologisuus on muuten yksi syy, miksi en ole kauhean innokas siirtymään sähkökirja-aikaan. Tämä saattaa olla ihan hatusta temmattua, mutta muistelen jostan lukeneeni että yhteen lukulaitteeseen menisi yhtä paljon luonnonvaroja kuin 400 kirjaan. Saatan kyllä omistaakin 400 kirjaa, mutta ne on kerätty koko elämän aikana ja monet ovat käytettyjä... Syitä on muitakin, kuten etten halua lukea kauheasti elektronisilta laitteilta vaikka olisivatkin silmäystävällisempiä kuin tietokoneen näytöt, ja etten halua joutua stressaamaan siitä meneekö lukulaitteeseen hiekkaa kun luen ulkona tai menetänkö puolet kirjastostani jos joku varastaa sen tai unohdan sen bussiin. :-P Ja minusta vain konkreettiset paperikirjat ovat kauniimpia esineitä ja niin mukavia lukea, etten osaa kuvitella lukulaitteen tuovan siihen parannusta. Poikkeuksena ehkä tiiliskiviromaanit tai liian pienellä präntätyt pokkarit. Jotenkin minä en vain halua sitä, että joka ikinen asia elämässäni tapahtuisi elektronisten laitteiden avulla. Lukeminen on sentään toistaiseksi vapaa niistä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taustatyön tekeminen lienee pakollista historiallisen romaanin ollessa kyseessä. Nostan kyllä hattua tekemällenne taustatyölle; olen itse jossain määrin kiinnostunyt historiasta, mutta enemmän ehkä nykyisyydestä, tai sitten hyvin kaukaisista ajoista (dinosaurukset!).

      Seuraavana päivänä olimme avaruussodankäyntipaneelissa, josta en tajunnut tuon taivaallista. Sicifistiä minustakaan ei taida tulla.

      Minua itse asiassa ärsyttää se, että sähkökirjoja ja kaikkea sähköistä pidetään niin kovin ekologisena. Tietokoneet (myös lukulaitteet) eivät ole kovinkaan ekologisia, niiden valmistus kuluttaa luonnonvaroja ja niiden valmistukseen käytetään myrkkyjä. Lisäksi erilaisten malmien kaivaminen ym. ovat suuri ihmisoikeusongelma. Toki paperikirjojenkin valmistus kuluttaa luonnonvaroja. Tämä asia tuppaa ahdistamaan, sen verran paljon olen teknologiariippuvainen kuiteskin. Töissäkin joutuu ruudun edessä istumaan, joten totta on, että kirjaan uppoutuminen on rentouttavaa näyttöpäätteen tuijottelun jälkeen. :)

      Minäkin pidän kirjoista kauniina esineinä, ja on niissä monta muutakin hyvää puolta. Kuten se että niitä voi lukea missä vain, vaikka mökillä, ilman sähköä. (Paitsi tietysti pimeällä...) Niitä voi myös lahjoittaa tai lainata kavereille. :)

      Poista
    2. Tuosta tietokoneiden, lukulaitteiden ym. epäekologisuudesta ja materiaalien hankintaan liittyvästä eettisistä ongelmista puhutaan enimmäkseen aivan liian vähän, kun sähkökirjaa ja muita elektronisia laitteita hehkutetaan. Muun muassa sen takia en oikein tahdo olla keräämässä kaikkia näitä tabletteja ja älypuhelimia ja lukulaitteita ja ties mitä, joita nykyään joka ihmisellä oletetaan olevan. Käytän ainakin mieluummin nyt nämä vanhat laitteet loppuun (taidan kyllä joutua hankkimaan uuden tietokoneen seuraavan vuoden aikana, saa nähdä) vaikka olenkin sitten tosi jäljessä ja ihan dinosaurus. No, dinosaurukset ovat sympaattisia...

      Tunnustan myös, että ärsyynnyn aina vähän sähkökirjauskovaisten asenteesta, joka on usein lajia "sähkökirja on tulevaisuus ja tulevaisuus on nyt, ja jos et niihin siirry niin olet kyllä mahdoton jäärä". Jos jonkun mielestä sähkökirjat ovat ihan mahdottoman hieno juttu ja parannus aikaisempaan, niin ei kaikkien tarvitse kokea niin. Ei kukaan voi määrätä minun lukukokemustani.

      Poista
    3. Totta, niistä puhutaan vähän. En itsekään tajunnut aiemmin, kuinka paljon ongelmia elektronisten laitteitten valmistamiseen liittyy: lapsityövoima, alhainen palkka, luontoa saastuttavat kaivokset, uusiutumattomien luonnonvarojen tuhlaaminen... Kierrätyksestä pitäisi tehdä helpompaa. Edellisessä asuinpaikassani kierrätyskeskukseen ei saanut tuoda rikkinäistä elektroniikkaa, vaan ne olisi pitänyt toimittaa jonnekin, jonne oli vaikea autottomana päästä.

      No, kirjat tuskin maailmasta loppuvat. :) Itse olen lukenut kyllä sähkökirjojakin, mutta nautin paperikirjoista. Onneksi niitä on vielä lukemattomat määrät.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!

Viime aikojen suosituimmat postaukset

Tunnelmia kirjamessuilta

Kirjamessuja kohti

Tuula Kallioniemi: Risteys