Säätilan vaikutus kirjoittamiseen

Juhannus oli ja meni. Lueskelin vähän Jokapäiväistä elämäämme ja erästä koeluettavaa tekstiä, ja sain hiukkasen editoituakin. Luvussa kahdeksan mennään. Hyvin hitaasti, madellen. Juuri kun aloin päästä vauhtiin, loma loppuikin.

Ja mitä huomasinkaan tehneeni tekstille? Tekstissä vietettiin aiemmin helteistä kesäviikonloppua. Editoinnin jälkeen huomasin, että tekstissä vietetään kylmintä kesää vuosikausiin. Hytistään ja palellaan ja tarvitaan villasukkia, ja ulkona sataa räntää ja vettä. Onko kenellekään muulle käynyt näin, vai olenko poikkeuksellisen ympäristön vietävissä?

Nyt muuten putkahtelee kirjoituskilpailuja kuin sieniä sateella. Otavan nuortenromaanin kirjoituskilpailun dl on 1. syyskuuta. Nyt WSOY on julkaissut myös uuden romaanikirjoituskilpailun. Huutomerkin Muusa-kirjoituskilpailu on myös käynnistynyt. Jännää, että varsinkin romaanikilpailuja on viime aikoina ollut yllättävän paljon. Karistolla oli vastikaan lastenkirjakirjoituskilpailu (voittajat eivät vielä selvillä), Gummeruksella oli juuri Suuri romaanikilpailu, Otavalla oli lisäksi Pentti Saarikoski -kirjoituskilpailu pari vuotta sitten.

Näissä romaanikirjoituskilpailussa on harmittavaa, että osallistumisaika on yleensä aika lyhyt - puoli vuotta on minusta lyhyt aika kokonaan uuden tekstin kirjoittamiseen, jonkin pöytälaatikkotekstin hiomiseen se voi kyllä riittää. Tuossa WSOY:n kisassa aikaa on kyllä enemmän. Onko joku osallistumassa? Itselläni tekstit ovat enimmäkseen taipuneet lanun puolelle, joten osallistumisesta en haaveile, mutta monille tässä on varmasti hieno mahdollisuus - ja dl, joka saa kummasti vauhtia kirjoittamiseen.

Kommentit

  1. Tokihan osallistuminen aina houkuttelee. WSOY kutsuu nimenä jo noin muutenkin. En kuitenkaan usko kässäreitteni tyylin sopivan kyseiseen kilpailuun. En siis todennäköisesti tule osallistumaan "täysillä", mutta jos deadlineen mennessä joku kässäreistäni on tiptop-vaiheessa, niin mikä ettei. Ei siinä mitään häviäkään.

    Otavan nuortenromaanikisastakin päätin vetäytyä toukokuussa. Päätös taisi olla aika hyvä, koska en olisi mitenkään ehtinyt luoda kokonaista kässäriä annetussa ajassa. Olen kirjoittanut viimeisen kahden kuukauden aikana naurettavan vähän.

    Noista sääolosuhteista: itse olen huomannut, että pyrin kirjoittamaan tarinaani vuodenajasta, joka ikkunani takana vallitsee. Tämä käytäntö toimii useinmiten, koska kirjoitan kässärini ensimmäisen version niin nopeasti, ettei maisema ikkunani takana ehdi radikaalisti muuttua. Editointivaiheessa kässärin vuodenajalla ei ole enää niin suurta merkitystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei siinä tosiaan mitään häviäkään. Ja ainakin sitten kun kilpailu on ohi, tietää, menestyikö vai ei. Muuten kun kustantamot saattavat jättää vastaamatta kokonaan.

      Minulla on yksi pöytälaatikkokässäri, jota olen ajatellut tarjota. Se kaipaa kyllä vielä hiontaa. Mutta kokonaista uutta kässäriä en minäkään tässä ajassa olisi ehtinyt luoda. En ole mikään kovin nopea kirjoittaja nykyisin.

      Minäkin olen huomannut, että aloittaessani tekstin ikkunan takana oleva vuodenaika vaikuttaa. Tämän aloitin kai kuumana kesänä. Editoidessa yleensä en ole muuttanut olosuhteita, mutta nyt näin jotenkin pääsi käymään...

      Poista
  2. Oi, kiitos WSOY-vinkistä! En ollut siitä vielä kuullut! Otavan nuortenromaanikisaan olen osallistumassa ainakin näillä näkymin, riippuen tietenkin siitä, saanko käsikirjoituksen ajoissa valmiiksi. Voi olla, että pyrin nyt sitten WSOY:llekin jotain lähettämään, katsotaan, millaiseksi työtahtini muodostuu kesän ja syksyn edetessä! Kisadeadlinet tuntuvat tosiaan yleensä aika armottomilta, varsinkin, kun harvalla ihmisellä tuskin on aikaa kirjoittaa kokopäiväisesti, tai tuuria, että saa kuulla kilpailusta ajoissa...

    Minullakin ikkunantakainen sää vaikuttaa tekstiin, varsinkin tosiaan ilmapiirin suhteen. Olen huomaavinani jopa tendenssiä, että kirjoittaminen sujuisi sadekeleillä paremmin - en tiedä sitten, johtuuko moinen vain siitä, että aurinkoisella säällä sisällä ei haluaisi kykkiä, vai siitä, että moiset tunnelmat sopivat teksteihini noin yleensäkin paremmin. Muillakin on varmasti vastaavia preferenssejä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin sain vinkin muualta, pitihän se laittaa kiertämään. :) Niinpä, kisadeadlinet ovat armottomia. Toisaalta ne voivat myös saada kirjoittajaan vauhtia.

      Minä olen huomannut, että iltaisin ja öisin kirjoittaisin helpommin. Ehkä jonkinlainen hämäryys siis auttaa.

      Poista
  3. En muista että ihan noin voimakkaasti olisi säätila vaikuttanut kirjoittamiseen, mutta kyllä joskus tietyn säätilan vallassa saattaa tulla into kirjoittaa vastaavaan säähän sijoittuva kohtaus. Ja kun tuota M:n käsikirjoitusta olen hionut jo vuosia, niin kyllä aina siihen vuodenaikaan, johon tietty kohta sijoittuu, tulee mietittyä sääilmiöitä siltä kannalta. Tai sitä kukkiiko vielä se kukka jonka olin tiettyyn lukuun kirjoittanut kukkivaksi. :-P (Pahus kun on tullut siirreltyä tapahtumia aikajanalla!) Mutta kyllä minua usein silti haluttaa kirjoittaa samankaltaiseen säähän ja vuodenaikaan sijoittuvia juttuja kuin missä itse olen. Myös tällä hetkellä kirjoittamassani tarinassa jostain syystä kylmä sateinen yö ei ollutkaan keväällä tai syksyllä vaan alkukesästä. :-D

    En varmaan saa noihin romaanikilpailuihin osallistuttua juuri siitä syystä, että aika on turhan lyhyt eikä juuri sopivaa käsikirjoitusta ole pöytälaatikossa. Nuo mokomat vaativat aina jotain nykyaikaisuutta ja oman ajan kommentointia, ja joku täällä kirjoittaa lähinnä historiallisuutta. Minulla on tosin tuohon Otavan kilpailuun periaatteessa sopiva kässäri jota olen hiljakseen alkanut kirjoittaa, mutta vaikka nanoilisin sen kesällä valmiiksi niin tuskin saisin sitä lähetyskuntoon tuohon deadlineen mennessä. Muusan kirjoituskilpailuun voisi jotain yrittääkin, jos oma muusani joskus suostuisi kirjoittamaan jotain vain 5-sivuista... Linkkisi on muuten edellisen vuoden kirjoituskilpailukutsuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun huomautit, linkki korjattu!

      Tuo on hyvä, että jaksaa miettiä sääilmiöitä ja vuodenaikoja tekstissään - joskus kirjoissa kukkii kukkia ihan väärään aikaan tms. Minä olen kans siirrellyt tapahtumia aikajanalla, ja nyt pelkään että tekstissä on ihan vääriä asioita väärään aikaan. Mutta en ihmettelisi, jos tänä alkukesänä olisi syntynyt poikkeuksellisen sateisia tekstejä. :D

      Tosiaan tuossa wsoy:n kisassa oli tuo aiherajoitus. Minustakin tuntuu, että omat tekstit eivät usein sovi vaadittuihin raameihin... Ja puoli vuotta on lyhyt aika. Minä tarvitsen vähintään vuoden kokonaan uuden tekstin kasaan saamiseen. Tai ainakin kun ei kokopäiväisesti voi kirjoittaa.

      Minulla on sellainen mielikuva, että olen saattanut joskus tuohon Muusa-kirjoituskilpailuun osallistuttuakin. Novelleja vain kirjoitan aika harvakseltaan, mutta jos muusa jostain löytyy, niin miksei. :) Aihekin on ihan kiinnostava. Tiiviisti kirjoittaminen ei kyllä ole minunkaan vahvuuksia.

      Poista
    2. En kyllä ihmettele että julkaistuihinkin kirjoihin jää vääriin aikoihin kukkivia kukkia ja muuttavia lintuja, todella vaikea on pitää kaikki langat käsissään. Mutta joo, tämä alkukesä varmaan tuotta sateisia ja viileitä tekstejä! Paitsi jos jotkut haluavat paeta todellisuutta unelmiin lämmöstä...

      Joo, kyllä uuteen tekstiin tarvitsee ainakin vuoden. Eri juttu voisi olla, jos voisi kirjoittaa kokopäiväisesti, mutta kyllä uuden kässärin kirjoittamiseen menee aikaa, ja sitten sen pitäisi antaa vähän aikaa olla, jotta sitä voi katsoa uusin silmin, ja pitäisi ehtiä editoida. Koska eivät ne ekat versiot nyt vain yleensä ole vielä lähetyskelpoisia...

      Minäkin kirjoitan novelleja aika harvoin, tai aloitan niitä nykyään usein, mutta valmiiksi saan harvoin. Mutta kirjoituskilpailut ovat joskus hyvä innoittaja valmiiksi saamiseen. Viisi sivua on kuitenkin minulle tosi lyhyt...

      Poista
    3. Ja väärän pituisia päiviä! Joskus kirjoissa on valoisaa ihan vääriin aikoihin.

      Onhqn toki näitö, jotka kirjoittavat nopeasti, mutta omat tekstini eivät tosiaan synny kertalaakista. Ei ainakaan niin että olisin tyytyväinen niihin.

      Poista
    4. *pahoittelut kaikista typoista, joita en pääse nyt korjaamaan.

      Poista
    5. Tuli tästä mieleen Harry Potter -foorumeilla aikanaan käydyt keskustelut joissa osoitettiin, että silloin kun Azkabanin vangissa täysikuu nousee Hyvin Tärkeässä Kohtauksessa, ei itse asiassa ollut täysikuu. Se ei varsinaisesti häiritse lukunautintoani, mutta se on silti opettanut minulle, että jos kirjassa on kuu mainittuna, käytän netin hienoja hakutoimintoja ja selvitän, milloin sinä päivänä kuu nousi ja laski, ja mikä sen vaihe oli. Eipä ainakaan kukaan voi selvittää moista minun teksteistäni.

      Ainahan ei tietenkään ole mahdollista tietää tarkkaa päivää, mutta hyvä on silti muistaa, ettei kuu ole täysi milloin tahansa. Muistan Diana Wynne Jonesin A Tough Guide to Fantasyland -kirjasta, että kuu voi olla Fantasiamaassa täysi monta viikkoa. ;-)

      Poista
    6. Ja tuo on myös niin totta tuosta valosta. Jossain vaiheessa jäin taivastelemaan M:ssä tunnelmallista tähtiyötä keskellä suomalaista kesäkuuta. :-P Olen sen jälkeen kyllä muuttanut taivaan huomattavasti valoisammaksi siinä kohtauksessa.

      Poista
    7. Enpä ole koskaan tuota tullut ajatelleeksi! Mutta totta, Harry Pottereissakin on virheitä, vaikka Rowling on suunnitellut ne tarkkaan (joskus olen nähnyt netissä hänen suunnitelmiaan, ja niissä merkattu mitä tapahtuu minäkin päivänä tms.). Netistä onneksi on helppo nykyisin selvitellä kaikkea. Esimerkiksi milloin aurinko nousee ja laskee milläkin paikkakunnalla. Mutta kuu - itselläni harvoin on täysikuuta kirjoissa. Täysikuu monta viikkoa - mielenkiintoista. No, fantasiassa voi olla mitä vain. Vaikka kaksi kuuta! Tai ei välttämättä tarvitse olla edes fantasia, vaikka vain scifi. Jossa asutaan... Jupiterissa. (Ehkä se olisi enemmän fantasiaa sitten.)

      Mutta tuo valoasia on jännä juttu, ja sitä eivät ehkä monet tunnu ajattelevan. Olen lukenut kirjoja, joissa ollaan pohjoisessa ja on aika pimeää kesäyössä yms. Itsekin kyllä varmaan joskus taas olen kirjoittanut sitten etelämpään turhan valoisia öitä...

      Poista
  4. Miljöötä olen joskus kirjoittanut pois itsestäni, mutta säätilasta en osaa sanoa. En varmaankaan. Pitäisi joskus lukea tekstejään ja miettiä asiaa.

    Otavan kisaan osallistun, juurikin sillä vaaleanpunaisella pöytälaatikkokässärillä, joka on kerännyt hylsyjä enemmän kuin laki sallii. Eilen muuten sitä editoidessani mietin, että onkohan Bee osallistumassa... :)

    WSOY:n skaban deadline taas on vasta ensi vuonna, joten silloin en enää saa osallistua. Eikä oikein olisi tekstiäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkohan se juuri se jota minäkin joskus aikanaan luin? Juu kyllä minä yritän osallistua. Tilaisuus on liian herkullinen. Harmi vain, että S, joka myöskin on kerännyt hylsyjä enemmän kuin laki sallii, sopisi mielestäni kilpailuun hyvin, ei ole sinne lähetyskelpoinen - minä kun olen jo tarjonnut sitä Otavalle. Tosin puolitoistavuotta sitten ja eivät koskaan vastanneet, mutta kuitenkin...

      Niin sinultahan on tulossa oma kirja, se on hieno juttu! :)

      Poista
    2. Juu, sama on.
      Olen minäkin tuon aikanaan Otavalle lähettänyt, tosin vissiin yleisen kaunon puolelle. Sieltä oletettavasti tuli geneerinen hylsy, joten kokeilen samalla uudestaan :P Ei tuo ota jos ei annakaan.

      Poista
  5. Ajattelin ensin viitata kintaalla WSOY:n kisalle, mutta nyt olen alkanut pohtia josko sittenkin yrittäisin osallistua. Deadline on vasta ensi vuoden maaliskuussa, joten aikaa saattaisi olla tarpeeksi.

    Suunnitelmissahan on osallistua Stepanin koodeksi-kisaan, sitten Porttiin ja sen jälkeen voisin katsoa onko aikaa fiiliksiä ja taipuisiko KK hyvällä omallatunnolla kisan teemaan. Se nimittäin "kuvaa ja kommentoi persoonallisella tavalla omaa aikaamme". Hyvin Persoonallisella tavalla, mutta silti... O.o'

    Minun on helpompi kirjoittaa säätila samanlaiseksi tarinaan kuin ulkona. Jos minä palelen, palelevat hahmonkin. Ja flow:n vallitessa katson ympäristöä aivan eri tavalla kuin muuten, jolloin huomioista tulee parempaa kuvausta kuin normaalisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannatan osallistumistasi! Vaikka KK:ta en olekaan lukenut. Ei kai siinä mitään menetäkään. Vaikka sinulla onkin kyllä nyt monta kisaa tulossa, niin romaanikisoja on harvemmin.

      Hrr, tuon tunnistan. Nyt esimerkiksi paleltaa, helpompi olisi sulahtaa palelevan henkilön hahmoihin.

      Poista
  6. Osallistuin lastenkirjakilpailuun, enkä edes voittanut. Damn. On minusta hyvä tarina. Kirjoitin sen tosin reilussa kahdessa viikossa, ja kirjoitin ekaa kertaa lapsille sopivaa tekstiä, mutta siihen nähden homma sujui minusta hyvin. Nyt olen siis katkera kuin kuu. =D Tuo nuortenkirjakisa ei sovi minulle, en pidä rajoittavasta aiheesta, enkä muutenkaan pidä oikein nuorille kirjoittamisesta. WSOY-kisa kiinnostaa hiukkasen, mutta ihan typerä aihe, tai typerän ympäripyöreä aihe. Antaisivat kunnon aiheen, jos sellainen pitää olla! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sinä osallistuit, harmi ettet sijoittunut, lukisin mielelläni Irenen lastenkirjan. :) Hm, ei kai nuortenkirjakisassa varsinaisesti ollut aihetta? Tai no taitaa siinä olla jotain että pitäisi kertoa nykypäivän nuorten elämästä. Mutta aiheista noin yleensä en pidä itsekään. Siksi lastenkirjakisaan jäi osallistumatta, kun "perhe on paras" ei inspiroinut.

      Poista
    2. Hihii, minua rajoittaa jo se "nykypäivä" siinä. =D Ja sitten ne nuoret. Juu, olisihan sekin varsinainen nuortenkirja, jossa ei olisi nuoria ollenkaan. =D

      Poista
    3. Minua myös nykypäivä rajoittaa, en ole kovin hyvä nykypäivässä. Tosin Otavan kisaan minulla peräti olisi kässäri-idea, jos deadline olisi vasta ensi vuonna. :-P

      Minua yleisesti ärsyttää aiheet, sitten sitä pitää aina miettiä, saisiko jonkin väen vängällä ympättyä siihen teemaan ja mitenhän ahtaasti tai laajasti se ymmärretään, tai keksisikö jotain uutta ideaa joka sopisi siihen teemaan, ja yleensä molempiin vastaus on ei. Ja jos oikeasti alan kirjoittaa uutta tarinaa sillä idealla että sen pitäisi sopia tiettyyn aiheeseen, lopputulos on helposti jotain todella väkinäistä, koska en normaalisti kirjoittaessani lähde ikinä liikkeelle aiheesta, vaan hahmoista ja tilanteista.

      Poista
    4. Joo, minäkään en normaalisti lähde liikkeelle aiheesta. Aihe edellä kirjoittaessa minua alkaa ahdistaa ja tekstistä tulee yleensä väkinäinen. Olen kyllä kokeillut, mutta pieleen on mennyt, varsinkin jos aihekin on hankala. Jostain abstraktista aiheesta voi olla helpomoi kirjoittaa, tai monitulkintaisesta aiheesta....

      Ei kyllä ole reilua, että tosiaan historiallisilla romaaneilla ei näihin pysty osallistumaan. Ts. tuo nykypäiväisyys rajaa. Ellei sitten jos olisi jotain ajassahyppelyä? Mutta ehkä näillä aihe- ja genrerajoituksilla yritetään hillitä käsikirjoitustulvaa.

      Poista
    5. Monessa aikakaudessa kulkevat tekstit ne vasta suunnittelua vaativatkin (näin olettaisin), joten en kyllä sellaista ainakaan ryhdy kilpailua varten tekemään. Jäävät siis kilpailut osallistumatta, toivottavasti kustantajat huomioivat niiden ulkopuolellakin lähetetyt kässärit! Siis sitten joskus kun pääsen sen omani lähettämään...

      Poista
  7. Mielestäni sää ulkona ei vaikuta teksteihini, vaikka varma asiasta en ole. Kirjani tuntuvat usein tapahtuvan syksystä (tai loppukesästä) kevääseen, eli loppukevättä/kesää on vähiten. Kirjoitan ne marraskuussa ja suunnittelen yksityiskohtaisemmin pari kuukautta sitä ennen.

    Kesä on minusta kirjoittamisen kannalta "tylsin" vuodenaika, esim. minulla on kesältä vähemmän haikurunoja kuin muilta vuodenajoilta. Toisaalta englanninkielisen leffakäsikseni sijoitin Floridaan/Kaliforniaan, kun juonen kannalta on helpointa, että on koko ajan lämmintä ja voidaan esim. juosta rannalla ja istuttaa kasveja. :-P

    Romaaneissani ei yleensä olla hirveän paljon ulkona, mutta tässä uusimmassa ollaan vähän enemmän ja ajetaan jonkin verran autolla, minkä takia säätä on saanut miettiä enemmän. Plus muita tilanteita, joihin sää vaikuttaa, oli enemmän, kuten kerrostalosta omakotitaloon muutto keskellä kylmintä talvea, onhan se vähän eri juttu kuin tehdä se kesällä.

    Seuraava romaani sijoittuukin sitten sen verran tulevaisuuteen, että saa jo miettiä, että millainen sää Suomessa edes on silloin yhtään mihinkään vuodenaikaan...

    Marian ilmestyskirjan piti aikoinaan (keväällä 2010) mennä johonkin romaanikilpailuun. Olisiko ollut Kariston? Mutta se ei ehtinyt järkevästi valmiiksi, tuskin olisi siihen muutenkaan sopinut.

    -Maija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse pidän kovasti kesään tekstien sijoittamisesta, ehkä koska monissa teksteissäni on nuoria päähenkilöitä, ja silloin nämä voi laittaa tekemään jotain muuta kuin olemaan koulussa... ja koska kesä muutenkin on lempivuodenaikojani. Eri vuodenajoista kirjoittaessa tulee tosiaan ottaa monta seikkaa huomioon.

      Tulevaisuuden sään miettiminen onkin sitten varmasti ihan oma juttunsa. Toisaalta siinä voinee käyttää mielikuvitustaan, kun vaikea ennustaa millainen ilmasto sitten on. Riippuu tietenkin kuinka kaukaisesta tulevaisuudesta on kyse.

      Poista
    2. Lastenkirjoissa kesä tuntuu jotenkin loogisemmalta. Lasten kuvakirjassani on kesä, ei se tarina oikein muuhun vuodenaikaan sopisikaan, ehkä kevääseen. Kesä on tavallaan "default", sitä ei tarvitse tuoda osaksi tarinaa, se vain on.

      Myös ensimmäinen romaanikäsikirjoitukseni vuonna 1998 alkoi siitä, kun yläasteikäinen päähenkilö oli juuri jäänyt kesälomalle. Aikuisilla taas kesäloma tuntuu enemmän häiritsevän juonta.

      -Maija

      Poista
  8. Hih, aika jänskä tuo tekstiesi muutos. :D Minulla ei ehkä käy noin, mutta F:n koko idea lähti eräästä kylmästä talvipäivästä, kun kävelin rautatieasemalta kotiin ja katselin, kun tuuli riepotti kevyttä pakkaslunta.

    Kirjoituskisoja on ihan liikaa. Luulisi kustantamojen saavan niistä ihan tarpeeksi materiaalia, joten miten käy ei-kisoihin-osallistuville käsiksille? (Okei, jos vaan on tosi hyvä ja oikeassa saumassa, voi hyvin päästä läpi.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella tuon tapahtuman vaikutuksen, se on nähtävissä F:ssä. :)

      En tiedä, mietin kyllä ehtivitäkö kustantamot tutustua enää muihin ollenkaan ollenkaan kilpailutekstien ohella. Niihin kun kuitenkin tulee valtavasti käsikirjoituksia. Tosin onhan näissä varmasti esiraati käytössä yleensä.

      Poista
  9. Minä en muista että olisin koskaan osallistunut romaanikisaan. Deadlinet kyllä motivoivat mutta olen aika epäkilpailuhenkinen tällaisissa asioissa. Ja nyt olen huomannut että yllättävän moneen kisaan ei voi osallistua, jos on julkaissut! Se on mälsää. Porttia harkitsen vakavasti.

    Kyllä! Sää vaikuttaa kirjoittamiseeni! Kuvailen paljon ympäristöä, joten sää on olennainen osa. Varsinkin ääriolosuhteet hiipivät vaivihkaa teksteihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen osallistunu kerran, siitä on vuosia. Toisaalta ymmärrän tuon rajoituksen: paremmat mahdollisuudet uusilla kirjoittajilla, kun ei tarvitse kilpailla jo julkaisseitten kanssa. Toisaalta ymmärrän kyllä että se on mälsää. Onneksi kuitenkin joihinkin saavat osallistua kaikki. Eikö Siri Kolukin osallistunut Me rosvoloilla kilpailuun, vaikka olikin jo julkaissut? Yllätys olikin kustantamolle suuri, kun voittajaksi paljastui oman talon kirjailija.

      Joo, ääriolosuhteet! Niitä huomaan itsekin kirjoittaneeni. Sinun teksteissäsi tosiaan sään voi aistia.

      Poista
  10. Hauska postaus! Mainiota, miten tuo sää ujuttautuu tarinoihin. Minulla vaikutus kyllä näkyy myös, mutta päinvastoin. Kun ulkona on hellettä ja aurinkoa, kirjoitan syysmyrskyistä ja nyt koleiden viikkojen aikana teksteissäni aurinko hehkuu. Mutta minähän kirjailenkin pääsääntöisesti todellisuuspakoa, teen sen näemmä systemaattisesti tälläkin saralla ;-)

    WSOY:n kisaan olisin halunnut osallistua Aavistuksella, mutta säännöt taitavat estää. Kisat ovat hyviä kirittäjiä, jos pöytälaatikon pohjilla lojuilee puolivalmis teos. Pitelen sinulle peukkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaminenhan on mitä parhainta todellisuuspakoa. Voi kirjoittaa sään mieleisekseen. :) Tai sitten paeta johonkin aivan kummalliseen säähän, vaikkapa sumuun tai tiheään lumimyrskyyn.

      Hölmöä, että tuossa kisassa omakustanteetkin ovat este. Yleensähän ne eivät ole. Kiitos, ja hauskaa kun sinustakin kuuluu. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!

Viime aikojen suosituimmat postaukset

Tunnelmia kirjamessuilta

Kirjamessuja kohti

Tuula Kallioniemi: Risteys