Tilannekatsaus

On niin monta asiaa, joihin pitäisi tarttua. Tai voisi tarttua. Joihin haluaisi tarttua. Toistaiseksi kuitenkin kaikki mitä olen saanut aikaan on hölmö spin off eräästä tarinasta, jota minun piti korjailla, ei siis suinkaan kirjoittaa siihen mitään lisää.

Ehkä minun pitäisi suunnitella editoimistani, vaikka muuten en olekaan paras paperille suunnittelija. Huhtikuun campille en aio tehdä yhtään mitään. Sanotaan, ettei mikään kirjoittaminen hukkaan mene, mutta viime huhtikuu meni kyllä aika harakoille. Niinpä on parempi suunnata energia johonkin sellaiseen tekstiin, jolla on toivoa ja joka itseäni kiinnostaa. Tällaisia on paljon.

SK on käynyt nyt tänä keväänä kolmella koelukijalla. Yhden palautteen perusteella olen tekstiä korjaillut jo. Nyt pitäisi vielä

-korjailla epäloogisuuksia ja virheitä
-korjata autocorrectmokia (en enää ikinä vaihda henkilön nimiä autocorrectilla ilman että tarkistan ruksin "vaihda vain samankokoiset sanat". Ainakaan jos nimi on sellainen, että se voi esiintyä suomenkielisten sanojen sisällä)
-poistaa yksi luku (olen miettinyt poistaako voi ei, mutta kun kaksi kolmesta on sitä mieltä että se ei toimi enkä itsekään oikein pidä sitä täysin toimivana, menköön)
-panostaa kielen viilaukseen
-vähentää toistoa
-miettiä, selvennänkö erästä sivujuonta kirjoittamalla lisää tekstiä
-jotkut jutut ovat vanhentuneet ja kaipaavat nykyaikaistamista
-lisäksi teksti tarvitsee uuden nimen, koska joku on mennyt jo julkaisemaan samannimisen jutun

Teksti on vanha ja kokenut pari uusintakirjoituskierrosta, mutta viimeistely on jäänyt. Nyt se saa luvan valmistua kesään mennessä tai viimeistään kesällä. Haluan sen pois riivaamasta takaraivoani, jossa se nalkuttaa "editoi minut editoi!"

HK. Elättelin toiveita, että saisin tämän viilattua tänä keväänä viime syksyisen palautenivaskan perusteella. Olenko tehnyt asialle jotain? En. Teksti on ollut kesken vuodesta 2003. Hiljaa hyvä tulee... tai sitten ei koskaan valmista. Onhan tekstissä alku, keskikohta ja loppu, ja ehkä eniten juonta kaikista teksteistäni, mutta se kaipaisi muutamaa lisälukua ja viilaamista.

SL, viime vuoden nano. Tämän tekstin korjauslista on niin pitkä, että tämä saattaa valmistua vuonna 2019. (Minä en tosiaankaan ole kovin nopea kirjoittamaan.) Joka tapauksessa olen luvannut toimittaa tästä pätkän, kaksi tai kolme ekaa lukua, kirjoituspiiriimme. Niinpä suunnitelmana onkin, että editoin ne piakkoin, dl on parin viikon päästä. Ehkä minä tarvitsen deadlineja saadakseni itseni tekemään jotain. SL on oikeastaan juttu, josta olen kaikista eniten innoissani tällä hetkellä. Päähäni putkahtelee vähän väliä uusia ideoita tai parannusehdotuksia tekstiin. Tämä on jotain, jonka haluan saada valmiiksi vielä. Raakaversiohan on olemassa, mutta se kaipaa suurta uusiksi kirjoittamista. Nanossa syntyneet tekstinpätkät ovat sekavia, toisteisia ja juonettomia, vaikka jossain siellä ehkä onkin se tarinan ydin sisällä. Sen näkemiseen vain tarvitsee tällä hetkellä aika paljon mielikuvitusta ja suurennuslasia.

Sitten on tietysti S, josta mieleni ei ole päästänyt vieläkään oikein irti. Teksti on nyt lojunut pöytälaatikossa vuoden. Se on valmis eikä siinä ole enää oikein mitään, mitä kykenisin tekemään sen parantelemiseksi. Olen kuitenkin tässä jo pitemmän aikaa kypsytellyt mielessäni ajatusta sen julkaisusta omakustanteena. Minusta olisi hauska nähdä se kansissa, vaikka sitten vain omassa hyllyssäni. En kuitenkaan ole varma, onko minulla aikaa, rahaa tai energiaa ryhtyä minkäänlaiseen omakustanneprojektiin juuri nyt. Yksi kaverini ehdotti, että vaihtaisin tekstin genren. Kokeilin, mutta se tuntui aika tuskaiselta. Kokeilusta kuitenkin poiki yksi ihan uusi idea (johon ehkä joskus tartun). Leikittelin myös ajatuksella, että muuttaisin minäkertojan kolmanteen kertojaan ja ottaisin mukaan enemmän kertojia, laajentaisin tekstin. Tämäkin tuntui aika hankalalta. Aloin miettiä, että miksi ihmeessä minä toisaalta menisin sorkkimaan jo vuosi sitten valmistunutta tekstiä, joka toimii sellaisenaankin? Ei, parempi antaa tekstin olla tuollaisenaa, luulen.

Ehkä suurin ongelmani onkin, että en vain ole saanut kunnolla tartuttua toimeen ja aloitettua minkään projektin kunnostusta. Osasyy on tosin se, että tämä kevät on ollut hurjan kiireinen. Kohta pitäisi kuitenkin helpottaa. Olen rentoutunut lukemalla Tove Janssonin elämäkerran ohella Harry Potter ja viisasten -kivi kirjaa. Voi, kuinka mukavaa onkaan sukeltaa sen maailmaan! Ja osaisipa kirjoittaa niin kuin Rowling.

Kommentit

  1. Neljä kässäriä on tosiaan aikamoinen määrä, etenkin jos kaikki ovat lupaavia. En lähtisi tekemään S:lle mitään. Se on oikeasti hyvä tarina, joka ei yksinkertaisesti istu kustannusohjelmaan, vaikkei siinä ole suoranaisesti mitään vikaa. Minusta ajatus omakustanteesta voisi olla S:lle oikea ratkaisu.

    Mukavaa, että SL:n kanssa riittää yhä intoa ja visioita. Odotan uuden version lukemista kovasti!

    SK:n autocorrect-moka on tuttuakin tutumpi! Se on aivan hirveää, kun onnistuu luovimaan tekstistään editoidessaan entistäkin sekavamman, eikä missään ole mitään järkeä ennenkuin tajuaa korvanneensa sanojen sisälle mahtuvia sanoja. Hups. O.O

    HK:ta en olekaan lukenut. Mutta olen nähnyt JL:n kuvan siitä! En unohda sitä ikinä. XD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolmehan näistä on varsinaisesti sellaisia, joille mitään enää yritän tehdä, paitsi sitten tuo omakustannepohdinta... Jos siihen päädyn, haluan tehdä sen kunnolla, ettei lopputulos ole kämäisen näköinen... sitten minulla ainakin olisi kirja, jota voisin tyrkyttää kaikille halukkaille ja vähemmän halukkaille kavereille. xD

      Se on hirveää! Sanojen sisälle mahtuvat sanat ja niiden vahingossa korvaaminen! Minulla oli tässä sellainen nimi, joka ei sinänsä ole suomen kielen sana yksinään, mutta esiintyy esimerkiksi monissa taivutusmuodoissa... Hups tosiaankin!

      HK:n saat kyllä luettavaksi jos joskus olet luettavan tarpeessa. xD Mietin pitkään että kuka ihme on JL ja miten hän on voinut piirtää jotakin minun tarinastani, ennen kuin tajusin. :D

      Poista
    2. Jos otan HK:n lukuun sitten, kun se on taas aktiivisessa työstössä? Käsittääkseni fokus on sinulla nyt eri kässäreissä Otavan kisan takia.

      Ja en viitsinyt JL:ää kirjoittaa blogin puolelle auki, kun en halunnut "vuotaa" kässäriesi sisältöä. JL on aika hämärä tyyppi. O.o

      Poista
    3. Tehdään niin :)

      Joo, hyvä niin, en halua tekstieni sisältöä tai nimistöä blogiin. :) Hän on todella hämärä tyyppi, ja aika julma.

      Poista
  2. Tsemppiä kirjoittamispuuhiin! Se on rankkaa työtä, vaikka saattaa ulospäin näyttää iisiltä. "Tuo vaan tuossa istuu ja miettii, uuh, tosi rankkaa..." =D Itse tsemppasin huhtikuussa lähes sata sivua tekstiä, en mitään nanoja (en ymmärrä niistä mitään) vaan käsikirjoitusta, jonka aloitin joskus viime syksynä muistaakseni, kirjoitin sitä ehkä kymmenen sivua, sitten se jäi kuukausien tauolle, sitten jatkoin sitä tämän vuoden alussa, välillä oli taas hiljaisempaa, kunnes taas tsemppasin, ja nyt vedän hetken henkeä ennen kuin naputtelen sen kesän korvalla päätökseen. Hui, minä en voisi edes kuvitella työstäväni jotain, mitä olen kirjoittanut kymmenen vuotta sitten, my god, olin silloin ihan raakile ja muutenkin kirjoitin ihan väärää tyyliä noihin aikoihin. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tsemppiä sinnekin! Se on hyvin rankkaa, ajattelu on rankkaa. Tämä on aivoille rankkaa. Ne menevät solmuun, kun yrittää pohtia juonenkäänteitä ja miten tekstiin saisi järkeä... Sata sivua kuussa on hyvin! Hienoa että sellainen kirjoitusinto on iskenyt. Minullakin on käynyt noin, että on ollut välillä pitkiä taukoja. HK:n tauko kyllä venähti hyvin pitkäksi. Aloitin sen 2003 ja jatkoin monen vuoden päästä. Toki tarina on pitänyt kirjoittaa kokonaan ihan uusiksi, en kirjoittanut 2003 kovin hyvin, mutta olen aina pitänyt ideasta...

      Poista
    2. Myös minä jäin tuijottamaan tuota vuotta 2003 ja mietin hetken onkohan sinulla nyt sattunut typo. :D Minä olin vuonna 2003 13-vuotias, joten ymmärrettävästikin kymmenen vuoden takaiset tekstit tuntuvat kovin kaukaisilta. Edes idean tasolla kässärini eivät yltäneet kovin korkealle. Tietysti nuo kaikki raakiletekstit ajoivat omaa tarkoitustaan ja kehittivät minua kirjoittajana, mutta nykyään katson mieluiten eteenpäin. Toki minullakin on vuosien varsilla kehittynyt tarinoita, jotka ovat idealtaan hyvin potentiaalisia, mutta mielenkiintoni ei jaksa pysyä valmiiksi luodussa tekstissä pitkään. Minun nautintoni on se, että saan luoda kokonaan jotain uutta. Arkki tekee tähän poikkeuksen: kirjoitin kyseisen kässärin ensimmäisen osan vuonna 2009, mutta hylkäsin sen pian. Vasta näin viiden vuoden jälkeen olen palannut takaisin Arkkiin ja innostunut siitä uudelleen. Toki kaikki täytyy kirjoittaa uusiksi, mutta idea on edelleen sama kuin vuonna 2009.

      Poista
    3. Ei ollut typo. xD Minä olin silloin viisitoista, luulen kyllä että tekstin idea on paljon vanhempi. En kuitenkaan saanut tekstiä koskaan valmiiksi. Kaiken lisäksi kirjoitin sitä käsin, koska meillä ei ollut tietokonetta. Vuosien varrella taisin kirjoittaa siihen pätkiä ja 2011 lopun. Sitten viime syksynä otin sen mukaan eräälle käaikirjoituskurssille. Palaute rohkaisi minua ajattelan, että käsikirjoitusus kannattaa vielä viilata loppuun. Se on vain aina vähän jäänyt, ihan vähän olen sitä editoinut. Muut noin kaukaiset tekstini tuntuvat... kaukaisilta ja saavat sellaisina pysyäkin. Minä en ole kovin nopea saamaan tekstejäni valmiiksi, kiinnyn yleensä yhteen tekstiin kerrallaan ja aherran sen parissa pitkään. Mutta myönnän että yli kymmenen vuotta on jo ehkä liian pitkään. :D

      Poista
  3. Vau, paljon kaikkea projektia työn alla. Minunkin tekisi mieli tehdä tällainen listaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ja HK erityisesti vaatisi kamalasti, kun siihen pitäisi piirtää lisää asioita... Tee. :) Listat on kivoja!

      Poista
  4. Tsemppiä projekteihin!

    Ja ajatus tuohon viimeistä koskeviin pohdintoihin: koelukijoiden kommentteja ja ideoita kannattaa toki kuunnella, jos huomaa että hei, tuohan onkin hyvä idea joka toimii, mutta jos se ei tunnu itselle oikealta ratkaisulta, ei kannata ottaa siitä painetta. Luin vähän aikaa sitten ison kasan "oikeiden" kirjailijoiden neuvoja ja ajatuksia kirjoittamisesta, ja joku - ehkä Neil Gaiman, ehkä joku muu - sanoi, että kun koelukija kertoo, että jokin kohta tekstissäsi ei toimi, he ovat lähes aina oikeassa, mutta kun he antavat konkreettisia ehdotuksia siitä, miten se pitäisi korjata, he ovat lähes aina väärässä. Eli ei toinen aina tiedä millä tavalla sinun tekstiäsi pitäisi muuttaa jotta se toimisi, vaikka hän osaakin osoittaa missä se ei toimi. Itse kuuntelen vähän liian tarkkaan koelukijoiden kommentteja (onneksi he ovat joissain asioissa täysin ristiriidassa keskenään ja joudun päättämään itse!) joten tuo oli minusta todella helpottava neuvo lukea...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on ollut ihania koelukijoita, joiden konkreettisistakin neuvoista on ollut joskus hyötyä. Mutta kaikki ehdotukset eivät tosiaan toimi, ja varmasti itsekin olen antanut muille ehdotuksia, joita kirjoittaja ei ole kokenut järkeviksi.

      Tuo on kyllä ihan totta, että vaikka joku osaisikin sanoa, mikä ei toimi, ei hän välttämättä tiedä miten sen saisi toimimaan. Ja kirjoittajan on kirjoitettava itse tekstinsä loppujen lopuksi. Minä olen toisaalta myös hyvin omistushaluinen teksteistäni. Vaikka rakastankin palautteen saamista ja ilahdun kommenteista, teksti on kuitenkin minun, ja minun se on kirjoitettava, ja tehtävä se sillä tavalla mihin itsekin uskon.

      Poista
    2. Joo, en tarkoita yhtään epäillä koelukijoidesi kykyä, ja olen itsekin saanut hyviä neuvoja niiltä, jotka ovat tekstejäni lukeneet! Tarkoitin vain, että silti ei aina toinen ihminen osaa toisen tekstistä sanoa miten sen pitäisi mennä, ja toisen antamat ideat voivat toimia tai olla toimimatta. Itse jossain vaiheessa kuuntelin niitä vähän liian tarkkaan, mutta onneksi ne alkoivat mennä keskenään ristiriitaisiksi. :-P

      Poista
    3. En sitä epäillytkään, että epäilisit. :) Gaimanin mielipde vain on aika jyrkkä. Joo, liikaa ei saa kuunnella, siinä voi käydä hullusti!

      Poista
    4. Luulen että Gaiman myös tykkää kärjistämisestä saadakseen pointin perille. Voi myös olla että muistini kärjistää hänen sanojaan entisestään. :-D

      En tiedä oletko lukenut Alcottin Pikku naisia, mutta sen jatko-osassa on loistava kuvaus siitä miten käy, kun kirjoittaja yrittää miellyttää kaikkia koelukijoita yhtä aikaa (paljastus: ei hyvin, etenkään tekstiparan kannalta, varsinkaan kun koelukijat ovat kaikki ihan eri mieltä). :-)

      Poista
    5. Tai sitten luin huonosti; jos Gaiman sanoi että he ovat lähes aina väärässä, niin ei se ole niin kärjistettyä - onnistuin kai lukemaan että hän sanoisi että he ovat aina väärässä. :D

      Olen kyllä lukenut Pikku naisia, mutta muistikuvat ovat kehnonlaiset, enkä muista tuota asiaa. Mutta kaikkia ei voi aina miellyttää, ei monissa muissakaan asioissa, muuten lopputuloksena voi olla jotain joka ei miellytä ketään, ja pahinta kaikista, jotain sellaista joka ei itseä miellytä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!

Viime aikojen suosituimmat postaukset

Tunnelmia kirjamessuilta

Kirjamessuja kohti

Tuula Kallioniemi: Risteys