Lukuja XI (9961)

Meinasin laittaa tämän otsikoksi "perjantaita taas", koska en keksinyt mitään otsikkoa. Sitten muistin, että on lauantai. Ensi viikolla on jo pääsiäinen. En ole muistanut kasvattaa pääsiäisruohoa. Mutta sehän kasvaa nopeasti, ehkä vielä ehdin?

Kaikkien kesken olevien kirjojen lisäksi kirjaston poistolaarista tarttui pinoani lisäämään tällä viikolla yhä vain uutta luettavaa, mm. Vera Valan Kuolema sypressin varjossa ja Ennuskiven mahti. Flavia Bujorin kirjasta muistan lukeneeni aikoinaan uutisia ja olleeni kateellinen, kun joku on julkaissut esikoisteoksensa jo kolmetoistavuotiaana! (Vai oliko hän peräti kaksitoista?) Kirjaa kehuttiin kovasti, joten lukupinoon se pääsee.

Camp-tarinani sanat ovat yhden päivän jäljessä. Kirjoittaminen on ollut viihdyttävää, mutta toisaalta hankalaa, koska minusta tuntuu, etten itsekään tiedä mistä tarinani kertoo. Kaiken lisäksi huomasin liukuneeni yhtäkkiä imperfektistä preesensiin. Ennen kirjoitin paljon preesensissä. Preesens on mukava aikamuoto. Sitten kuitenkin siirryin imperfektiin, koska se tuntui jotenkin kätevämmältä ja käytännöllisemmältä monissa tapauksissa. Se myös jotenkin etäännyttää tekstiä, preesens on enemmän iholla. (Mikä ei tietenkään ole huono asia sinänsä.) Nyt camp-tarinastani on sitten puolet kirjoitettu imperfektissä ja puolet preesensissä. En voi pysähtyä editoimaan, koska muutenkin campin tilastojen mukaan minun vauhdillani valmistun vasta kesäkuussa.


Pienen piilopaikan Kristiina heitti minua Blogigalluppihaasteella. Kiitoksia! Yritän vastailla vähän soveltaen.


Säännöt: 
1. Kerro keneltä sait haasteen.
2. Ensimmäinen kuva on tärkein tai pieni kollaasi blogistasi.
3. Haasta ne, jotka mainitset haasteessa.
Yleistä:

Milloin perustit blogisi? 2011.
Mistä blogin nimi tulee? Väänsin lukutoukasta lukuhoukan, minkä sanaleikin varmaan tosin joku muukin on ennen minua keksinyt. Lisäksi blogini alkuaikoina minulla oli suht säännöllisesti tapana kertoa monta sanaa kulloinkin työstämässäni tekstintekeleessä oli jo kasassa ja otsikoida nämä postaukset kaavalla lukuja + roomalainen numero kertomaan monesko sanamääriä käsittelevä postaus oli menossa. Jossain vaiheessa sekosin laskuissa, ja unohdin koko kiviäkin kiinnostavan postaussarjani. Mutta hei, aina voi alkaa laskea alusta! :)
Mikä on nimimerkkisi tarina? En keksinyt muutakaan.

Arkisto:

Näytä jokin vanhoista bannereistasi.


Tässä on yksi, josta pidän. Tykkään vaihdella blogin banneria vuodenaikojen mukaan, joten olen tehnyt kollaaseja ottamistani valokuvista.

Viimeisin kommentti, joka sai sinut hymyilemään. En muista, niitä on ollut niin paljon! Yleisesti ottaen jokainen kommentti ilahduttaa. :) Paitsi roskapostit. Onneksi ne ovat jääneet bloggerin roskakoriin.
Muutama kuva sinusta vuosien varrelta. En laita kuvia itsestäni blogiin, joten tämän kohdan hyppään yli.

Postaus: 

Postaus, josta olet erityisen ylpeä? Kääk, en osaa sanoa. Olen tyytyväinen niihin harvoihin postauksiin, jotka olen jotenkin järkevästi jäsennellyt ja ajatellut etukäteen. 
Postaus, joka oli kuukauden suosituin? Päivä se oli tämäkin ja annetut aiheet
Postaus, jonka haluat kaikkien näkevän. Apua, en osaa vastata. Yleisesti ottaen minua hämmentää aina kun tajuan, että joku ihminen oikeasti saattaa lukea blogiani, jossa kirjoitan sitä sun tätä.

Sekalaista: 

Oletko tehnyt teemaviikkoa? En muistaakseni. Nanon ja campien aikana blogi on toki ollut painottunut näihin aiheisiin.
Onko sinulla yhteistyökumppaneita? Ei. Blogini on harrastukseni, ja haluan päättää itse mistä kirjoitan ja milloin ja millä tavalla. Kaksi arvostelukappaletta olen saanut elämäni aikana, näistäkin toinen tuli pyytämättä.
Oletko koskaan ollut blogitapahtumassa? En varsinaisessa blogitapahtumassa, mutta olen kyllä ollut bloggarimiiteissä.

Tilastot: 

Sivunkatselumääräsi tällä hetkellä? 57917. Puolet näistä ovat takuulla omiani, vaikka pidänkin ruksittuna sitä, ettei tilasto seuraisi omia katselujani...
Lukijamääräsi tällä hetkellä? En tiedä mikä on oikea määrä, mutta liittyneitä lukijoita on 88, mikä ilahduttaa ja hämmästyttää. Se on hyvä määrä. Jos kahdeksikon laittaa lappeelleen, siitä tulee ääretön.
Päivän sivunkatselumääräsi tällä hetkellä? 57

Lukuluettelo:

Blogi, jonka postauksia odotat eniten? En osaa valita vain yhtä. On joitain blogeja, joita käyn säännöllisesti kurkkimassa ja lukemassa, joitakin sitten en välttämättä niin usein, koska kaikkea ei ehdi lukea. Sivupalkissani olevia kirjoittajablogeja seuraan aktiivisesti, kirjablogeista ehkä useimmiten käyn kurkkaamassa Vinttikamaria. Hyviä blogeja on kamalasti! Ei kirjallisuusaiheisista blogeista voisin suositella vaikka Pientä Piilopaikkaa ja Kirpparikeijua. :)

Blogit, jotka ovat luettelon ensimmäinen ja viimeinen? Ajatusviivallatanssia ja Vinttikamarissa.
Blogi, johon liityit viimeksi lukijaksi? En yhtään muista! Johonkin minä liityin viime viikolla, ehkä? En myöskään monestikaan muista mihin olen kommentoinut, enkä löydä takaisin katsomaan postauksen mahdollisia uusia kommentteja.

Kuvia:  
Näytä kolme tärkeää kuvaa blogistasi: Olen laiska ja laitan vain yhden.

Blogini eka kuva. Lukulamppu on edelleen tallessa, samoin pöytäliina, mutta minne ihmeeseen olen laittanut nuo verhot?

En jaa haastetta erityisesti eteenpäin, mutta napatkoon mukaan kaikki joita kiinnostaa vastailla gallupeihin. :)

Kommentit

  1. Varmaan voit vain jatkaa kirjoittamista aikamuodoista piittaamatta ja editoida sitten myöhemmin. Voisin kuvitella, että tuollaista vaihtelua ekoissa versioissa voi tapahtua muutenkin kuin camp-olosuhteissa, ja uskoisin myös, että voi olla hyvä kirjoittaa vain eka versio loppuun ja katsoa kumpi kirjoittamisen aikana osoittautuu luontevammaksi.

    Itse tunnustaudun tosin olevani usein hirveän ennakkoluuloinen preesenskerrontaa kohtaan. Sillä on jotain tekemistä sen kanssa, että erittäin pitkään aikaan en lukenut juuri mitään kovin uutta, ja sitten kun aloin tutustua taas uudempaan kirjallisuuteen, yhtäkkiä preesens-kerrontaa oli joka paikassa kun se oli aikaisemmin ollut paljon harvinaisempi kerrontaratkaisu. Tuntuu että se on jonkinlainen muoti-ilmiö nykyään ja minä olen hyvin allerginen muoti-ilmiöille, joten sitten olin nopeasti siinä tilanteessa, etten suostunut lukemaan yhtään mitään preesensissä kirjoitettua - se että sitä tuntui olevan joka toisessa kirjassa ja novellissa, sai minut ärsyyntymään siihen niin, etten halunnut lukea sitä yhtään missään. Mutta ihan viimeisen vuoden aikana olen jonkin verran lukenut sellaisia preesens-tekstejä joissa aikamuoto toimii ja puolustaa paikkaansa, ja nyt olen tottunut siihen ja suostun hyväksymään sen tapauskohtaisesti ilman valituksia. En silti itse halua kirjoittaa sitä paitsi jossain unenomaisissa tai muuten normaalin kerronnan logiikasta poikkeavissa jutuissa...

    Tämä nyt on vain henkilökohtanen mielipide, mutta itse en koe että preesens toisi tekstin erityisesti lähemmäksi. Jos se ei todella hyvin tunnu istuvan tarinaan, se enemmänkin etäännyttää minut lukijana. Ehkä siksi että alan sitten kiinnittää huomiota kerrontaratkaisuun sen sijaan että tarina vain veisi minut mukanaan. Mutta jos se toimii, silloin se ei häiritse. Ja toivottavasti en näillä höpinöilläni hankaloita kirjoittamistasi jos alat pohtia kerrontamuotoja, tuli vain näitä ajatuksia mieleen kun preesenskerronta tuli esille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, paahdan vain eteenpäin, editoin sitten myöhemmin, Tosin nyt yritän sitten pysyä lopputekstin preesensissä. Aikamuotoeditoiminen on kyllä editoinneista viheliäisintä; silloin joutuu kirjoittamaan uusiksi suurin piirtein jokaikisen lauseen.

      Vaihtelua voi tosiaan tapahtua muutenkin. Jos olen kirjoittanut pitkään imperfektissä, ja haluankin kirjoittaa jonkin pätkän preesensissä, aikamuoto karkaa helposti huomaamatta siihen mitä on viimeksi käyttänyt... Ainakin minulla. Siksi olenkin kai viime vuodet tyytynyt kirjoittamaan imperfektissä. Ja kai minäkin jollain tavalla vierastan preesensiä, kun olen yleensä preesenstekstini editointivaiheessa muuttanut imperfektiksi...

      Preesenskerrontaa tosiaan oli yhteen aikaan kaikkialla! Muistan vähän kyllästyneeni siihen ilmiöön. Jotenkin kuitenkin tuntuu, ettei se enää olisi niin muotia? Tai sitten en vain ole lukenut tarpeeksi kirjoja, ainut kirja jonka muistan olleen preesensissä ja jonka olen viimeksi lukenut, on Nälkäpeli. Tai ei kun itse asiassa luen nyt Jukka-Pekka Palviaisen Perjantai on hyvä päivä lähteä, ja sekin on preesensissä... kyllä näitä varmasti on.

      Totta, ei se varmaan aina tuokaan. Ehkä itselläni ajatuksena oli jokin sellainen, että preesensissä kaikki tapahtuu "hetkessä" ja siten tapahtumat olisivat jotenkin lähempänä, mutta ei se kyllä aina pidä paikkaansa. Jos aikamuotoon kiinnittää lukiessaan huomiota, silloin se ei minusta toimi kirjassa. Tarinan pitäisi viedä sen verran mukanaan, ettei ole aikaa jäädä pohtimaan aikamuotoja. :D Et hankaloittanut, on mukava kuulla muiden mielipiteitä aikamuodoista! Meinasin kirjoittaa aiheesta kokonaan oman postauksenkin, mutta en saanut sitten aikaan.

      Poista
  2. Minäkin olin aikoinani hurjan kateellinen Flavia Bujorille moisesta saavutuksesta! Hän ei tosin ole tainnut julkaista mitään muuta tuon esikoisensa lisäksi? Olisi mielenkiintoista päästä vertailemaan Ennuskivien mahtia uudempaan tuotantoon, vaikka kirjasta itsestään en kyllä muista juuri mitään.

    Minustakin tuntuu, että preesensin käyttö oli jossakin vaiheessa muoti-ilmiö, etenkin nuorten aikuisten kirjallisuudessa - liekö Nälkäpelin vaikutusta sitten? Lukijana olen siihen jo melko lailla tottunut alun ennakkoluulojen jälkeen, mutta koetan itse suosia silti imperfektiä. Vaikka kyllähän molemmissa on puolensa, se riippuu niin paljon tekstistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti ei ole, etsin hänestä netistä tietoa, wikipedia sanoo että hän kirjoittaisi toista romaaniaan, mutta en tiedä kuinka vanha tieto on ja pitääkö se enää paikkansa...

      Oli sitä mielestäni ennen Nälkäpeliäkin, mutta ehkä se taas lisäsi sen suosiota? Totta, riippuu paljon tekstistä.

      Poista
  3. Kirjoitan kans mielummin imperfektiä kuin preesensiä, mutten oikein osaa sanoa miksi. Preesens on jotenkin todella iholla, kun taas imperfekti antaa mukavan etäisyyden tapahtumiin... luinpa päivityksesi huolella, kun toistelen tismalleen samoja sanoja. Ah, aivot valuvat! O.O'

    Minulla ei selvästi ole mitään järkevää sanottavaa...

    VastaaPoista
  4. Aivoilla on sellainen ominaisuus...


    Älä huoli, ei tarvitse olla, ei minullakaan ole.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!

Viime aikojen suosituimmat postaukset

Tunnelmia kirjamessuilta

Tuula Kallioniemi: Risteys

Motiiveista