Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2014.

Kohti uutta vuotta - kurkistus tähän vuoteen

Kuva
Vuosi vetelee viimeisiään. Tässä vaiheessa on usein tapana katsoa taakse päin ja kerrata, mitä on tullut tehneeksi. Kirjoitin kaksi novellia (yksi on kesken, aion saada valmiiksi huomenna), pari huonoa runoa, aloitin tuhoon tuomiton Nanowrimon ja hävisin sen ja editoin kahta vanhaa kässäriä, sekä editoin vimmatusti ensi vuonna julkaistavaa käsikirjoitusta (suurin kohokohta oli kustannussopimuksen saaminen, josta olen haaveillut vuosia). Kävin kirjamessuilla ja Finnconissa, jotka myös olivat vuoden kirjallisia kohokohtia ja tapasin kirjoittavia ystäviä.

Sain luettua 21 kirjaa (parhaillaan kesken on Routamieli ja Harry Potter ja salaisuuksien kammio, mutta joita en varmaan ehdi lukea ennen vuoden loppua). Ei siis mikään hurja vauhti, mutta enemmän kuin viime vuonna. Lisäksi tuli luettua novelleja ja tietokirjallisuutta jonkin verran, mutta ne eivät enimmäkseen ole tuossa listassa (ei tarkoituksella jätetty pois, en vain ole muistanut laittaa ylös), ja monia julkaisemattomia tekstejä. …

Lumihiutaleita ja sukellusveneitä

Kuva
Hyvää aaton aattoa kaikille blogin lukijoille ja niille jotka joulua jollain tavalla viettävät! :)


Tässä vielä muutama kuva viikonlopulta. Kävimme Tallinnassa ja siellä Merimuseossa. Se oli todella mielenkiintoinen paikka, vaikkakin järjestetty sillä tavalla, että useamman kerran minua meinasi huimata.

Museossa pääsi tutustumaan sukellusveneeseen. Olen aiemmin käynyt Suomenlinnassa Vesikko-sukellusveneessä ja se oli melkoisen klaustrofobinen paikka. Täällä museossa sukellusvene oli paljon suurempi ja siellä mahtuikin paremmin liikkumaan. Kirjoitan tällä hetkellä tarinaa, jossa esiintyy sukellusveneitä, joten sikälikin museo oli mielenkiintoinen, vaikka täytyy sanoa, että minua ei kyllä saisi oikeaan sukellusveneeseen veden alle mitenkään.


Eräästä putiikista löysin hauskan muistikirjan. Kannessa lukee Amazingly idiotic ideas ja takana kerrotaan, että sen sivut on käsintehty Virossa rakkaudella ja stressillä. Varsin rehellisesti markkinoitu! Vähän kuin kirjoittamisestakin voisi sanoa: n…

Kiri kiri Pekka Töpöhäntä

Kuva
Göstä Knutsson: Kiri kiri Pekka Töpöhäntä
113 sivua
Näköispainos vuoden 1947 painoksesta.
Gummerus 2000, suom. Terttu Liukko


Kaikkihan tuntevat Pekka Töpöhännän, tuon sympaattisen ja kiltin kissan, jolta rotta on purrut pentuna hännän poikki. Olen aina pitänyt kovasti Pekka Töpöhännästä, mutta en muista, olenko kamalasti lukenut varsinaisia kirjoja. Elokuvan olen nähnyt useamman kerran lapsena ja aikuisena.

Tämän Kiri kiri Pekka Töpöhännän löysin antikvariaatista. En voinut vastustaa hauskannäköistä vanhalla kuvituksella olevaa kansikuvaa ja pientä kokoa ja ostin kirjan. Kirja oli lukaistu yhdessä illassa ja se oli ihanan piristävä lukukokemus näin synkkänä iltana.

KM-kilpailut (eli Kissamestaruuskilpailut, ei esimerkiksi Kaikkein makein, kuten Arkadian Ulla arvelee, kun kissat yrittävät keksiä lyhenteen merkitystä) on kirjassa melko pienessä roolissa. Kirja koostuu pienistä tapahtumista ja tarinoista ja alkaa varsin merkillisesti: kirjan alussa kerrotaan ranskalaisesta Cri-Cri-tyt…

Yksi syötävä dalek ja editointia

Kuva
Tänään minulle iskeytyi idea päähäni matkalla töihin: keksin, miten saan järkeä SL:ään. Kässäri on lojunut viime nanosta asti melko rauhassa, vain muutama ensimmäinen luku on editoitu. Nyt kuitenkin tuntuu, että tiedän miten saan levällään olevasta rakenteesta järkevämmän. Se tietää hiukan taustatyötä, mutta pitkästä aikaa olen saanut kiinni editoinnin rytmistä. Aika on sujahtanut ohitse ihan huomaamatta tänä syksynä!

Lisäksi olen väkertänyt piparkakkutalon. Aloitin eilen ja tänään se valmistui. (Olen vähän hämmästynyt siitä, että se oikeasti valmistui.) Mitä pidätte? Eihän se mennyt vieläkään ihan niin kuin Strömsössä: sokeri meinasi jähmettyä ennen kuin ehdin liimaamaan kaikki osat ja tomusokeria päätyi vähän kaikkialle (eikä sitä kaulinta löytynyt vieläkään!), mutta ainakin se pysyy kasassa paremmin kuin viimevuotinen Tardis pysyi. Leipominen on muuten aika rentouttavaakin. Mietin hetken voisiko aikuinen ihminen käyttää aikansa paremminkin kuin tällaiseen, ja tulin siihen tulokseen…

Outsiders - Kolmen jengi

Kuva
Nuorena yksi kaikkein eniten minuun vaikuttaneista kirjoista oli S. E. Hintonin Me kolme ja jengi (1967). Sen luettuani hankin käsiini kaikki muutkin Hintonin nuortenkirjat, mutta en pitänyt muista yhtä paljon kuin tästä jengikuvauksesta. Ehkäpä se osittain vaikutti siihen, että tykästyin minäkertojaan ja veljeskuvauksiin. Hinton kirjoitti kirjan 19-vuotiaana ja kirja tuntuukin hyvin uskottavalta oman aikansa nuorisokuvaukselta.

Eilen sattumalta huomasin The Outsiders -leffan (1983) tulevan illalla tv:stä osana Teeman Coppola-painotteista viikonloppua, ja koska koskaan en ollut nähnyt kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa, totta kai päätin katsoa sen. Niin ikään Francis Ford Coppolan ohjaaman Taistelukalan (niin ikään Hintonin kirjan pohjalta tehty) olen nähnyt, enkä ihastunut leffaan täysin varauksetta, joten olin vähän epäluuloinen myös tätä kirjafilmatisointia kohtaan.

Elokuvassa on aikamoinen nuorten tähtien kattaus (mm. Matt Dillon, Tom Cruise ja Diane Lane). Pääroolissa on C. Thomas H…

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Kuva
Päivä on ollut sateinen ja pimeä. Onneksi valoa tuo kynttilät ja paperitähti. Kiireisen viikonlopun jälkeen on kiva käpertyä vilttiin, katsella vähän tv:tä ja lukea.

Päivitin blogiin vähän talvisempaa ilmettä, vaikka täällä Etelä-Suomessa lumesta ei ole tietoakaan. Toivottavasti kuitenkin sitä saataisiin. Pidän lumesta ja olen huomannut, että aika usein se luikertelee teksteihinikin.

Rauhaa ja rakkautta ja mukavaa viikonloppua!

Nanowrimo ohi ja hävitty

Kuva
Perinteisesti marraskuun vikana päivänä nanowrimon osallistuja voivat tuulettaa voittoaan, minä tuuletan tällä kertaa häviötä.

n. 20 000 sanaa. Outo tarina, jossa hyvä idea, mutta lässähtänyt toteutus. Ehkä se pitää siirtää ajassa ja avaruudessa johonkin toiseen paikkaan.

Häviö hiukan harmittaa, kun voittoputki katkesi, mutta ei nyt liian kovasti. Ehkä ensi vuonna uusi yritys! Onnea kaikille voittajille ja iloisille häviäjille. :)


ps. minut saattaa bongata jatkossa bloggaamassa myös täältä.

Lukutunnelmaa

Kuva
Illat ovat pimeitä, on aika kaivaa valot ja tuikut esiin. Niiden valossa on mukava lueskella. Minulla on tällä hetkellä paha tapa lukea useaa kirjaa ja tekstiä yhtä aikaa, joten kaikki etenevät vähän hitaasti, mutta tähän viikonloppuun sijoittui rauhallisia lukuhetkiä. Lisäksi olen siivonnut, ommellut, leiponut... Kirjoittamisesta ja editoimisesta olen pitänyt taukoa, mutta mielessä kutkuttaa yhtä sun toista. Jännittäviä hetkiä on luvassa!


Kadonneita sanoja

Jokin mörkö on syönyt sanojani. Ensin neljänsadan sanan edestä ja sitten kahdensadan sanan edestä. Ei ehkä kuulosta paljolta, mutta nanossa joka sana lasketaan. En ymmärrä, minne sanat menivät, kun olin tallennuksissa ekstrahuolellinen ekan katoamistapauksen jälkeen.

Mysteeri.

Tämä nano näytti menevän nyt näin, että voiton suhteen luovutin. Jos olisin ollut todella ahkera, olisin voinut kuroa sanamäärän kiinni, mutta energia ja into eivät nyt kohdanneet. Nollapäiviä tuli yllättävän paljon, lähinnä ehkä siksi, että olen ollut kaikki viikonloput menossa. Toisaalta olen sitä mieltä, että jos kirjoittamiselle tahtoo aikaa, sitä pitää vain järjestää, mutta tälle tarinalle en tahtonut tarpeeksi paljon. Pidän edelleen ideastani, mutta miljöövalinta, jonne sen sijoitin, oli pöhkö (minulle). Ei tästä pienoisromaaniksikaan ole, koska sanoja on melkein 20k mutta juuri mitään ei ole tapahtunut.

Lähinnä tarinassa on hengailtu tuhansien sanojen edestä lattialla.

(Pidän lattioista.)

Seuraavan kerran…

Perjantaipalloilua

Kuva
Viime viikolla julkaistiin Finlandia junior -ehdokkaat ja tänään Finlandia-ehdokkaat. FJ-listalta en ollut lukenut ainuttakaan kirjaa, mutta kaikki ovat varmasti jollain tapaa ansiokkaita. (Tosin sillä olikin vain kaksi nuortenkirjaa. Kuvakirjoja tulisi luettua varmasti, jos lapsia olisi, nyt ei tule luettua.) Maresin tahdon kyllä lukea joskus, sillä olen kuullut siitä pelkästään hyvää ja kirja kuulostaa kiinnostavalta.

Tänä vuonna tuli mieleen, kuten aina, että miksi FJ-ehdokkuuksista kilpailevat ihan kaikki genret. Tietokirjat, runot, lastenkirjat, nuortenkirjat, sarjakuvat. Eikö olisi reilumpaa, ettei näin erilaisia kirjoja tarvitsisi vertailla keskenään? Eihän "aikuisten oikeastakaan" Finlandia-palkinnosta kilpaile kaikki mahdolliset genret, vaan Tieto-Finlandia on erikseen.

Finlandia-ehdokkaista olen lukenut vain Neljäntienristeyksen. Arvasin sen olevan ehdokkaana (jos ei olisi ollut, olisin syönyt hattuni). Toivon sille lämpimästi voittoa. Muista ehdokkaista en tieten…

Jos joku ehtii ensin eli laumamieli

Törmäsin vähän aikaa sitten kirjaan, jossa käsitellään samoja teemoja ja aiheita kuin omassa kirjassani, joka on ilmestymässä ensi keväänä. Ensimmäinen ajatukseni oli kääk, ei kai tämä vain ole ihan samanlainen! Onneksi sain todeta, että vaikka samantapaisissa aihepiireissä liikutaan, toteutus ja lähestymistapa on kuitenkin erilainen. Jokaisella kirjoittajalla on oma tyylinsä ja äänensä. Samoista aiheista ja teemoista kirjoitetaan aina. Olisi hölmöä ajatella, että oma aihe on uniikki (ellei aihe ole todella mielikuvituksellinen) tai että jostain sellaisesta, mistä jo on jo kirjoitettu, ei voisi kirjoittaa. Silloin maailmassa olisi hyvin vähän kirjoja!

Ideat ja aiheet ovat vapaata riistaa, eihän kirjoittamisesta tulisi muuten mitään. Ei silti olisi ideaalia, että samaan aikaan julkaistaisiin kaksi täsmälleen samaa aihetta käsittelevää kirjaa. Jos tulee, kirjat on joka tapauksessa jo kirjoitettu. Sattumille ei voi mitään. Samoina vuosina tuntuu ilmestyvän samoja teemoja käsitteleviä kir…

Kirjoittajan sisustusta

Kuva
Nanoa on takana runsas viikko ja sanani laahaavat jäljessä. Innostus tekstiin vaihtelee: välillä se tuntuu hyvältä, mutta enimmäkseen idea tuntuu paremmalta kuin toteutus, johon kykenen. Kirottu nano, joka vuosi sama juttu!
Monissa blogeissa on esitelty viime aikoina kirjoituspöytien sisältöjä, muun muassa Vaarna on esitellyt kirjoittamiseen liittyviä asioita täällä, mistä sainkin inspiraation tehdä samantapaisen postauksen. :)
Lisäksi tarvitsin syyn kuvata uudella kamerallani. Olen pitkään haaveillut järjestelmäkamerasta ja eilen sen lopulta hankin. Se on ihana kapine (eikä vähiten siksi, että se on muuten pinkki!). Vielä en ole päässyt käsiksi kaikkiin asetusten salaisuuksiin, mutta kuvaaminen tuntuu paljon paremmalta kuin vanhalla pokkarilla.

Periaatteessa kirjoittamiseen ei tarvitse kuin aivot, kynän ja paperin, mutta koska eletään 2000-luvulla, tarvitaan vähän muutakin. Itselleni työpöytä on välttämätön, koska minulla on pöytäkone.
Työpöytäni on kammottava pölyä keräävä tapaus. …

Sunnuntai

Kuva
Takana on mukava viikonloppu. Näin pitkästä aikaa erästä vanhaa ystävääni ja oli hauskaa. Katsoimme Halloweenin kunniaksi Veren vangit ja uuden Dracula-sarjan avausjakson. Reissun takia nano ei edistynyt, mutta siitä viis, sillä on hyvä nähdä kavereitakin eikä vain nyhjöttää kotona kirjoittamassa (vaikka höpisinkin yhteisöllisyydestä edellisessä postauksessani, niin kyllähän kirjoittaminen on sellainen harrastus, joka ei edistä välttämättä ulkoilua...).

Söimme japanilaista ruokaa (ensimmäinen kerta minulle) ja ihanaa jälkiruokaa. Muumit Rivierallakin tuli tsekattua, eikä se ollut minusta lainkaan niin huono kuin kaikki pelottelivat etukäteen.


Paluumatkalla bussissa yritin vähän nanota, mutta heiluvassa ja pimeässä bussissa se oli turhan hankalaa. Kotona sain kirjoitettua vähän päälle tonnin sanoja. Saa riittää tältä päivältä. Vähän laahataan vieläkin jäljessä, mutta ainakin innostus on vielä säilynyt. Tiedän mistä tarina lähtee liikkeelle ja mihin se päättyy, mutta mitä siinä välillä …

Teknolla tarinoimaan aka Nanowrimo

Kuva
Naapurilla on halloweenbileet, minä kuuntelen teknoa. Tai jotain. Koska sitä kuuluu tähän aikaan radiosta aina perjantaisin. (Tai ehkä se on dancea?)


Tunti ja kymmenen minuuttia aikaa ennen kuin jokavuotinen Nanowrimo-perinne alkaa. En ole vielä keksinyt henkilöilleni nimiä enkä oikeastaan mitään muutakaan. Nano on jotain, jota tarvitsen nollaamaan pääni juuri nyt. Yritän hoitaa sen ja muut velvollisuuteni siinä sivussa. Pääni on ollut koetuksella, kun tämä viikko on mennyt mitä hirvittävimpään paperisotaan.

En tee koskaan enää keikkatyötä. En!

(Paitsi jos maksetaan hyvin. Eikä ole muuta. Järki vain lähtee, jos yhtäkkiä saa vaatimuksen toimittaa kaikenmaailman todistukset kahden päivän pituisesta työjutusta seitsemän vuoden takaa.)

Koska pääni siis joka tapauksessa on jo enimmäkseen irti tämän viikon kaikkien outojen sattumusten takia, olen hyvässä mielentilassa aloittamassa nanoa. Keskiyöllä. Sitten minä sen aloitan. Vaikka odotukseni eivät olekaan korkealla, uskon, että tästä tulee …

Pöllöilyä kirjamessuilla

Kuva
Tänäkin vuonna tuli kirjamessuiltua. Takana on sen verran intensiivinen viikonloppu, että mitään varsinaista raporttia en jaksa nyt raapustaa, mutta yritän myöhemmin kasata ajatuksiani. Olin messuilla perjantaina, lauantaina olin töissä ja tänään sitten taas messuilla. Tähän kun lisää sen, etten ole ollut tällä viikolla yhtenäkään iltana ennen kahdeksaa kotona töiden tai harrastusten takia, olin sunnuntaina jo aika sekaisin ja vain höpötin jotain aivan pöllöjä seuralaisilleni, vaikka tavallisesti en koe messuilua mitenkään raskaana. Onnistuin myös muun muassa ostamaan vahingossa kahvia (en juo kahvia) teen sijaan ja eksymään matkalla messualueelta ulos. Olen tehnyt sen kerran aiemminkin. Törmäsin kyllä muihinkin eksyneisiin, joten en ollut ainut suuntavaistoton.


Kävin kuuntelemassa perjantaina muutamia paneeleja Vaarnan kanssa, tänään ei tullut niin montaa paneelia seurattua. Tänään olin seuraamassa Jenna Kostetin haastattelua ja paneelia paranormaalista romanssista sekä Magdalena Ha…

Pyykkilankoja

Kuva
Olen ollut tänään hyvin innoissani kirjoittamisesta, vaikka en ole kirjoittanut sanaakaan. Päässäni pyörii kuitenkin kaikenlaista. Ideoita olisi yhtäkkiä niin paljon, että niitä voisi ripustaa pyykkinaruille tuulettumaan.


Viime kevään idean puutteeseen verrattuna ideoita tuntuu nyt suorastaan pursuilevan. Olen keksinyt nanoidean (sen trillerin, josta voi tulla kaikkea muuta kuin trilleri...), lisäksi olen keksinyt viime vuoden nanolleni "spin offin" joka tekisi kauheasti mieli kirjoittaa ihan vain omaksi huvituksekseni. Niin ja se viime vuoden nano, kaikki ne 80 000 sanaa, jota sitä taitaa olla nykyisin olemassa, sen haluaisin kirjoittaa uusiksi kokonaan. Se on vaihtoehtohistoriaa ja keksin joka päivä lisää asioita, jotka minun tekisi kamalasti mieli kirjoittaa uusiksi tästä maailmasta. Liiallisuuksiin ei ehkä kuitenkaan kannattaisi mennä. Se tosin voi olla jo myöhäistä. Haluaisin laittaa tekstiin kaiken. Ihan kaiken! Haluaisin että tämä olisi eeppinen the romaani, joka seli…

Turun tuulista

Kuva
Viikonloppuna kipaisin käymässä Turun kirjamessuilla. Matkustin ensimmäistä kertaa halpabussilla, jonka pysäkki ei ollut keskustassa, mutta onneksi sain kaverilta opastsen messualueelle.


Ihan hirveän montaa ohjelmanumeroa ei tullut seurattua, mutta jotakin kuitenkin. Olin messuilla lauantain ja sunnuntain. Sinänsä ihmisvilinässä päivän viettäminen ei rasita, koska sitä tapahtuu niin harvoin, mutta tungos on vähän ahdistavaa, kun ihmisvirrassa on niin vaikea päästä eteenpäin. Sitä lukuun ottamatta messuilla oli oikein kivaa.

Lauantain aloitimme Suden ja Lilan kanssa menemällä kuuntelemaan keskustelua venäläisestä kirjailijuudesta ja kirjallisuudesta, mutta lähdimme kesken pois. Paneeli oli varmasti asiantunteva ja mielenkiintoinen niille, jotka entuudestaan jotakin aiheesta tiesivät. Venäläinen kirjallisuus ei itselleni ole erityisen läheistä. Olen kyllä ajatellut, että edes joku klassikko pitäisi lukea loppuun asti.

Seuraavana vuorossa oli Väkivallan kuvaus kirjallisuudessa -paneeli, …

Sopimus

Kuva
Lentävä elefantti on aika epätodennäköinen asia. Kuitenkin aina joskus sellaiseen saattaa törmätä.

Paljastan nyt jotain, josta en ole blogissa uskaltanut hiiskuakaan ennen kuin olen nähnyt mustaa valkoisella, koska en itsekään uskonut ennen sitä. Vieläkin tuntuu vähän epäuskoiselta, mutta totta se on.

Projekti S on löytänyt kustantajan. Ensi keväänä sen pitäisi nähdä päivänvalo.


Nyt täytyy vain odottaa. Toisaalta S:n tie oli niin mutkikas, että pieni odotus vielä ei tunnu missään. S seikkaili maailmalla hyvin pitkään. Aina kun meinasin luopua toivosta sen kanssa, jostakin tulikin positiivista palautetta ja korjausehdotuksia ja "ehkä"-vastauksia. Ja ei-vastauksia. Viime keväänä sitten sain puhelun, jossa keskustelin käsikirjoituksesta kustannustoimittajan kanssa. Käsikirjoitus ei mennyt tuolloin läpi, mutta sain korjausehdotuksia.

Puursin niiden parissa kesän ja lähetin tekstin uudelleen kustantamoon. Vielä odotusta, kunnes lopulta sain puhelun. S oli hyväksytty. Kustantamo …

Pelottavin vihollinen on näkymätön vihollinen

Kuva
Eksyin tänään erään antikvariaatin loppuunmyyntiin. Löysin sieltä Mustan myllyn mestarin - kirjan, josta olen monta kertaa ajatellut tehdä postauksen, mutta jonka lukemisesta on liian kauan aikaa. Muistan, että kirja oli pelottava.

Harva kirja on varsinaisesti pelottanut minua, vaikka joskus öisin tai iltaisin niin on käynyt. Selkäpiitä karmivia elokuvia sen sijaan on tullut nähtyä useampia, ja joskus olen laittanut television kesken kaiken kiinni, koska jännitys on käynyt liian raskaaksi.

Nyt ajattelin tarkastella Midnightia (2008), koska mielestäni se on malliesimerkki siitä, miten luodaan hyvä kauhutarina. Midnight  (Huviretki helvettiin) on Doctor Whon 200. jakso. Sen tunnelma muodostuu seuraavista asioista:

1. Otetaan ensiksi suljettu tila. 2. Laitetaan sinne ihmisiä niin, etteivät he pääse pois. 3. Mukaan tulee vihollinen, jota ei näytetä, mutta joka on joukossamme. Joka näyttää siltä, että hän voisi olla kuka tahansa meistä.

Jaksossa ei ole hienoja erikoistehosteita tai hirviöi…

Mustetahrainen viikonloppu

Kuva
Minulla oli kiva viikonloppu. Se sisälsi paljon mustetta ja paljon uusia juttuja.


Olin opiskelemassa tussien käyttöä. Olen aina nauttinut piirtämisestä, mutta olen piirtänyt vain kynillä. Viikonloppuna osallistuin tussikurssille, jossa minulle avautui aivan uusi maailma. Miksen ole aiemmin perehtynyt oikeisiin tusseihin ja tussiteriin? Ala-asteen kuvistunneilta monet varmaan muistavat surullisen kuuluisat ohjeet "koko paperi on väritettävä", "laveeratkaa nurkasta nurkkaan" ja "ei saa käyttää mustaa". Oikeasti mikään ei ole kiellettyä.


Kurssilla käytin vain mustaa mustetta, kotona innostuin testaamaan sinistä. Siitä tuli kaunis sävy. Opin myös, että punaviiniä ja kahvia voi käyttää musteena. Harmi vain, että punaviini haisee (ja maistuu) niin hirveälle, että tuskin tulen käyttämään sitä. Kahvista sen sijaan tulee kaunis sävy.


Erityisesti innostuin tussiterän käytön lisäksi hammasharjataktiikasta. Tämä kuva ei ole mistään työstä - käytin sitä vain suojapape…

Kuinka vältellä kirjoittamista

Kuinka vältellä kirjoittamista tai editoimista?

Voi esimerkiksi liittyä Pinterestiin ja kuluttaa illan etsimällä kuvia söpöistä, oudoista tai vaaleanpunaisista eläimistä. Ja lohikäärmeistä.

Toinen tapa on jumittua lukemaan Doctor Who -keskusteluja. (En pidä uudesta Tohtorista. Eikä se johdu iästä! Olen katsonut 60-luvun jaksoja ja ne ovat olleet vallan... viihdyttäviä.)

Miten te välttelette kirjoittamista?

Välttelyni ei johdu blokista, vaan silkasta laiskuudesta ja ehkä hieman stressistä. Noin muuten minulla on yllättävän selkeät suunnitelmat syksyn kirjoittamisille: editoin yhden dl-jutun tämän kuun loppuun mennessä, sen jälkeen käyn ikuisuusprojekti HK:n kimppuun (sain siitä uutta innostavaa palautetta). Tällä kertaa oikeasti aion editoida sen ennen joulua. Ja luovun toivottoman onnettomasta lopusta, jota viime vuonna niin kovasti puolustin. Aika on saanut minut tajuamaan, että onnettomassa lopussakin voi mennä liiallisuuksiin, ainakin HK:n tapauksessa.

Ja jossain välissä ehkä yritä…

Olen hyvä jossain! haaste

Kuva
Vaarna laittoi alulle kivan haasteen, jossa mietitään omia vahvuuksia. Omat heikkoudet on helpompi luetella, mutta vahvuuksia ei saisi unohtaa. Yritän keksiä viisi asiaa, joissa mielestäni olen hyvä (kirjoittamisessa).


1. Kärsivällisyys
Tämä on sama kohta kuin Vaarnallakin. Olen kärsivällinen, vaikka se ei aina siltä vaikuta. Halutessani kuitenkin osaan sitkeästi pureutua lauseen ytimeen ja viilata pilkkua. Kauhukseni olen kyllä todennut, että en enää ihan yhtä kärsivällisesti jaksa kirjoittaa kaikkea uusiksi, kuten ennen. Kuitenkin: ehkä se on merkki kehittymisestä, niin että kirjoitan vähän paremmin eikä ihan joka lausetta tarvitse kirjoittaa uusiksi. Jos otan jonkin tekstin asiakseni, saatan viihtyä sen parissa vuosia.

2. Tutkimisen halu
En ehkä mielelläni kahlaa paksuja tutkimusopuksia läpi tai perehdy vaikeisiin aiheisiin suurennuslasilla, mutta olen hyvin utelias vähän kaikkea kohtaan. Usein, kun etsin tietoa jostakin, löydän itseni usein loppujen lopuksi lukemasta Jupiterin kuist…

Lomailua

Kuva
Olin viikon Pohjois-Suomessa. (Varoitus, postaus sisältää luontokuvia!) Luin kaksi hyvää kirjaa, joista toinen oli Neljäntienristeys. Hehkutus sai epäilemään, että voisiko se olla niin hyvä, mutta kyllä se oli. Mitään omaa kirjallista juttua en tehnyt, mutta ensi viikolle onkin sitten hommia. Ja totta kai luonnossa samoilu lataa akkuja ja antaa inspiraatiota (vaikka sitten joutuisikin säikähtämään käärmettä!)

Joka tapauksessa. En voi saada tarpeekseni kallioista! Paradoksaalista kyllä, pelkään korkeita paikkoja (kuten useimmat tekstieni henkilötkin...) En uskalla mennä minkään reunalle, esimerkiksi parvekkeen reunalle. Jostain syystä täällä kallioilla minua ei niin huimannut. Parvekkeilla perkään kaiteiden sortuvan alta.





Kauniiden maisemien ihailu päättyi siskoni huudettua käärmeestä, jolloin pakenimme hurjaa vauhtia paikalta. Niin luontoihminen en ole, että jäisin hengailemaan kyykäärmeiden luokse.


Puolukoita tuli myös poimittua. Poimimme myös sieniä, mutta koska emme tunnistaneet oi…

Jenna Kostet: Lautturi

Kuva
Jenna Kostet: Lautturi
Robustos 2014
199 s.
Kansi: Johanna Lumme
Oma ostos*

"Kai ei ole kotoisin täältä.
Hän tietää miten sielut uivat virran mustassa vedessä.
Mutta hän ei tiedä mitä ylhäällä on.

Minusta tuntuu, että minun pitäisi selitellä tekemääni ratkaisua,
mutta mitä voisin sanoa? Minä lähdin koska kaipasin."

(Takakannesta.)

(*Olen ostanut tämän kappaleen itse, mutta täytyy huomauttaa, että olen saanut lukea kirjan sen ollessa varhaisessa käsikirjoitusvaiheessaan. Näin ollen voi olla, ettei arvioni ole täysin objektiivinen, mutta vakuutan, etten postaisi tästä kirjasta, ellen olisi aidosti pitänyt siitä.)

Turkulaisen Jenna Kostetin spekulatiivisesta fiktiosta ja suomalaisesta kansanperinteestä ammentava esikoisromaani Lautturi on kahden lukiolaisen, Kain ja Iran, tarina. Kai on kotoisin muualta, Ira meidän maailmastamme. He ovat päällisin puolin hyvin erilaisia, mutta jokin Irassa vetää Kaita puoleensa.

Kai on ulkopuolinen, Ira taas kuuluu joukkoon, suosittujen joukkoo…

Outoja sanoja

Minun piti kirjoittaa Helena Wariksen Vuoresta, mutta en ole saanut mielipidettä aikaan kirjasta, josta kyllä pidin.

Tyystin. Eikö siinä olekin outo sana? Se alkoi vaivata päätäni tänään, kun mietin, missä kaikissa yhteyksissä sitä voi käyttää. Se ei tunnu sopivan kaikkialle niin kuin täysin.

Tai sana totta kai. Kun sitä alkaa miettiä tarkemmin, siinä ei oikein ole mitään järkeä. Totta kai, totta ehkä... Tai jäkälä. Pumpuli on myös yksi omituisimman kuuloisista sanoista. Pum.

Sanat ja nimet ovat kiehtovia. Niitä tulee kirjoittaessa mietittyä aina silloin tällöin - ihan koko aikaa ei voi jokaista sanaa pysähtyä miettimään. Joskus bloggasin sanojen harmoniasta ja siitä kuinka joitakin sanoja ei mielestäni voi käyttää yhdessä, kuten virnuilla ja surullisesti. Ne vain jotenkin riitelevät keskenään.

Minulla on jotenkin sellainen olo, että en ole saanut aikaan mitään, vaikka olen koko ajan ollut tekevinäni jotain.

Eilen sain tehtyä viimeistelykierroksen SK:lle. Se kaipaisi edelleen uutta n…

Tähtiin kirjoitettu virhe

Kuva
John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe
(The Fault in Our Stars, 2012)
WSOY 2013
Suom. Helene Bützow 340 s.


Talvi lähestyi loppuaan, olin kuudentoista, ja äiti tuli siihen tulokseen, että olin varmasti masentunut. Se johtui ilmeisesti siitä, että pysyin etupäässä neljän seinän sisällä, viihdyin sängyssä, luin samaa kirjaa kerran toisensa jälkeen, söin epäsäännöllisesti ja vietin valtaosan runsaasta vapaa-ajastani ajattelemalla kuolemaa.
     Kaikissa syöpäkirjoissa ja nettisivuilla sanotaan, että syövän sivuvaikutuksiin kuuluu muun muassa masennus. Tosiasiassa masennus ei ole syövän sivuvaikutus. Masennus on kuolemisen sivuvaikutus. (s. 11)
En oikein tiedä, mitä sanoisin tästä kirjasta. Luulen että olen liian liikuttunut, jotta voin muodostaa täysin objektiivista mielipidettä. Joka tapauksessa tässä on hyvin pitkästä aikaa kirja, jonka voin nimetä parhaaksi tänä vuonna tähän mennessä lukemakseni kirjaksi.

Kaikki alkoi siitä, että sain päähäni, että haluan lukea tämän kirjan, josta kaik…

Katsaus syksyn (minua) kiinnostaviin kirjoihin

Kuva
Päätin tehdä katsauksen kustantamojen uutuuskirjoihin katalogien perusteella. Ehkä olen vähän myöhään liikkeellä - osahan näistä toki on jo julkaistu. En poiminut listalle kovin montaa kirjaa, koska en halua olla ylioptimistinen lukuvauhtini suhteen, mutta tässä on kirjoja, joiden lukeminen kiinnostaisi.

Karisto:

Jessica Schiefauer: Pojat

Kirja on palkittu parhaan lasten- ja nuortenkirjan August-palkinnolla ja ollut ehdolla Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnolle. Esittelyn mukaan sekoittaa fantasiaa ja realismia. Luin tästä jonkun blogiarvioinnin joskus, ja kirjaa kehuttiin kovasti ja se kuulosti kiinnostavalta. Ikävä kyllä sitä ei ollut vielä silloin suomennettu ja vaikka pidänkin ruotsin kielestä, en ehkä mielelläni lue sillä kokonaista romaania. Nyt kirja ilmestyy suomeksi.


Otava:

Otavan katalogi oli lähes lukukelvoton issuu-lehti, joita inhoan, joten en jaksanut juurikaan yrittää päästä selaamalla eteenpäin. Joka tapauksessa seuraavat Otavan uutuudet pistin merkill…

Muumeja ja karttoja

Kuva
Sain vähän aikaa sitten luettua Tove Janssonin Muumipapan urotyöt (1950/2010 WSOY, suom. Päivi Kivelä ja Laila Järvinen). Muumipapan kertomukset lapsuudestaan ja nuoruudestaan tempaisivat mukaansa. Innostus lukemiseen lähti siitä, kun olin Finnconissa kuuntelemassa Anni Nupposen Muumikarttojen kertomaa -luentoa ja muistin, että minullahan on kotona tämä yksi lukematon muumikirja pokkarina. Aiemmin olen lukenut Muumilaakson marraskuun ja ehkä Muumipeikon ja pyrstötähden, mutta tästä minulla on vain hämäriä muistikuvia. Sarjakuvia olen lukenyt myös, mutta kaikkien muumikirjojen lukeminen on vielä keskeneräinen projekti.

Joka tapauksessa olen aina arvostanut suuresti Janssonin kuvituksia. Minusta ne ovat kerta kaikkiaan ihastuttavia. Mustavalkoiset, pikkutarkat piirrokset ovat kiehtovia ja inspiroineet minua. Aiemmin tänä vuonna kävin katsomassa Tove Jansson näyttelyn Ateneumissa. Se kannattaa tsekata, jos on tilaisuus päästä käymään siellä ja kuvataide ja Tove Jansson kiinnostaa.


Ja ent…

Finnconia II

Kuva
Edellisessä postauksessa käsittelin lauantain paneeleita. Nyt on sunnuntain vuoro.

Lauantain Finnconin jälkeisten juhlinnan jälkeen seuraavana aamuna pääsimme kuin pääsimmekin kuitenkin suhteellisen ajoissa paikalle uudestaan. Kävin vain kolmessa paneelissa:

klo 11 Avaruussodankäynti
klo 13 How women are treated in publishing
klo 14 LGBT in SciFi and Fantasy

Kaverini houkutteli minut kuuntelemaan avaruussodankäyntiaiheista luentoa. (Okei, ei minua tarvinnut kauheasti suostutella, sillä olin varovaisen kiinnostunut aiheesta.)Antti Eronen on sicifkirjailija (jonka kirjat tosin eivät ole itselleni tuttuja) ja hän selvästi tietää paljon aiheestaan. Minulle suurin osa jutuista meni yli ymmärrykseni. Linnunradan käsikirja liftareille on lempiscifikirjani, ja eikä sen ole tarkoituskaan olla tieteellisesti uskottavaa scifiä. Muuten olen lukenut lähinnä dystopioita ja nuorempana ahmin Jules Vernen; avaruuteen sijoittuvia juttuja on tullut luettua vähemmän. Kymmenen vuotta sitten aloin kirjoittaa …