Viikko takana


Nanoa on takana viikko. Välillä teksti on edennyt todella tahmeasti, välillä taas on tullut äkillisiä inspiraatioita, jotka ovat vieneet tekstiä toiseen suuntaan kuin oli tarkoitus. Kaiken kaikkiaan päivittäisten sanamäärien kasaan raapiminen on ollut helpompaa kuin viime vuonna. Ehkä se, että takana on jo yksi nano, auttaa.

Silti kuvaan ovat astuneet tyypilliset nanotekstin oireet: sivukaupalla ylimääräistä jaarittelua ja kesken kaiken tekstiin hyppääviä outoja kutsumattomia henkilöitä, jotka tekevät itsestään numeron. Tai no, minulle nämä ovat ainakin tyypillisiä, kun sanoja on pakko saada kasaan, tulee kirjoittua vähän hölynpölyäkin. Suuruudenhulluuskin on vähän iskenyt: haluaisin saada nanon valmiiksi etuajassa, mutta en tiedä onnistuuko se.

En kyllä tiedä mitä tästä tulee. Hyvän alun jälkeen juoni näyttää levinneen sinne sun tänne ja teksti on levinnyt käsiin. Mahtaakohan tätä minkään maailman editointikaan pelastaa? No, sen näkee sitten. Nyt pitäisi jatkaa vain naputtelua...

Kommentit

  1. Minulla käy nanojen kanssa aina niin, että tarina levähtää enemmän tai vähemmän. Se varmaan kuuluu asiaan, luulisin. Tänä vuonna tosin kirjoittaminen on ollut nihkeämpää kuin yhtenäkään aiempana vuonna (jos viime vuoden luovuttamista ei lasketa), ja olen jäljessä hyvin paljon. Tarkoitus on kuitenkin viikonlopun aikana kiriä, tällä kertaa en aio luovuttaa!

    Jos aikaa riittää, nano on kyllä mahdollista saada etuajassa valmiiksi. Itse kirjoitin toissa vuonna nanoni (jossa oli lopulta n. 60 000 sanaa) reilussa parissa viikossa. En tosin kyllä sitä tahtia enää toista kertaa tahtoisi kokeilla. Eräs ystäväni kirjoitti samaisena vuonna tuplananon enkä ymmärrä, miten hän siinä onnistui, kun itselleni tuo tahti parin viikon ajan teki jo tiukkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin yritän kiriä viikonloppuna, samassa veneessä ollaan. :) Minäkin tunnen näitä tuplananoihmisiä, en tajua miten he pystyvät siihen! Tänään on sujunut huonosti, en ehtinyt juurikaan kirjoittaa. Ainakaan mitään järkevää...

      Poista
  2. Mulle on käynyt niin, että suunnittelemattomuuteni takia tarina on hyvin kliseinen. Kun en ole etukäteen miettinyt asioita, joudun tekemään tosi nopeita päätöksiä. Sivuhahmoille on tullut jänniä nimiä kun ne ovat vain marssineet mukaan ja ne on pitänyt äkkiä nimetä :D
    Tsemppiä nanon jatkumiseen! Itse sain sanamäärän täyteen päivän etuajassa viime vuonna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minullakin varmaan suunnittelemattomuuden takia tarina vähän levinnyt käsiin ja kliseitäkin on pujahtanut mukaan. Sama täällä, sivuhahmoja on putkahdellut mukaan ja tullut nimettyä vähän erikoisesti. :D Tsemppiä sinnekin!

      Poista
  3. Minusta tuntuu että tarina on hädin tuskin päässyt alkuun 12 000 sanani aikana. Olen muutenkin vuolassanainen ja ensimmäisillä luonnoksillani on tapana ottaa jonkin aikaa "vauhtia", ja varsinkin nyt kun varsinainen suunnitteluaika jäi lyhyeksi. Ja NaNo kannustaa siihen, että jos pohtii "Kannattaakohan tätä kirjoittaa tähän nyt?" niin sen kirjoittaa vaikka tietäisi jo kirjoittaessaan, että se on hirveää jaarittelua. :-D Mutta ehkä pääasia on, että tulee kirjoitettua eikä liika itsekritiikki estä niiden hyvien ideoiden tulemistakin siinä jaarittelun seassa. Eikä tässä vaiheessa kannata liikaa pysähtyä pohtimaan, mikä on hyvää, koska ei sitä nyt osaa kuitenkaan arvioida. ;-)

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla taas tarinat alkavat yleensä vauhdikkaasti, mutta ensimmäisen luvun jälkeen tulee monen tuhannen sanan osuus, jossa ei tunnu tapahtuvan mitään; niin nytkin. Mutta sitä ei auta kuin jälkikäteen sitten tiivistää tai laittaa siinä tapahtumaan jotain. 12000 ei kuulosta minusta vielä pahalta alkuunpääsyltä. :) Joo, tässä ei voi kyllä pysähtyä liikaan itsekritiikkiin, tai jää päivätavoitteesta jäljeen.

      Samoin! :)

      Poista
  4. Toisaalta pidän hirveästi Nanon omituisista pikaideoista ja tavasta pakottaa teksti ulos. Nano on ollut ainakin minulle korvaamaton tapa opetella säännöllistä kirjoittamista ja kriitikon kurista- hiljentämistä...

    Sitten vakaakupissa painaa se, että minua ärsyttää suunnattomasti Nanolle tyypillinen juonen karkailu, joka yleensä aiheuttaa sen, ettei mikään editointi pelasta kässäriä. Toivottavasti lieveilmiöt ovat siellä edes hallittavassa muodossa!

    Ja onnea ekan viikon saldosta! :D Sanasodat ovat ilmeisesti auttaneet (vai ovatko?) ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä ovatko lieveilmiöt hallittavissa muodoissa vai ei, mutta suunnitelmana on kyllä nitistää ne. :D

      Sinulla onkin varmasti jo paljon kokemusta nanosta, minulle tämä on vasta on toinen (ellei campeja lasketa), mutta kyllä tässä on jo havaittavissa jotain rutiinia.

      Sanasodat ovat kyllä auttaneet sanamäärän kanssa, sisällön kanssa ei niinkään. ;) Ja ensimmäisen viikon saldo ei ole ihan niin hyvä kun olisin tahtonut sen olevan, mutta ainakaan jälkeen en jäänyt.

      Poista
  5. Mahtavaa! ^^ Minulla ensimmäisestä nanosta tuli "iso ja mahtava", tarinaa vain riitti ja riitti. Haluaisin edelleen palata siihen ja tehdä siitä hyvän, mutta saa nähdä. Tällä hetkellä olen pystynyt pitämään tarinan yllättävän hyvin kasassa: Ylimääräisiä henkilöitä tai asioita ei vielä ole tullut (mutta vastahan ensimmäinen kymppitonni on ylitetty). Tiedän, että heitä tulee enemmän, koska tarinan juoni vaatii.
    Onnea matkaan! Älä anna sivupolkujen johtaa umpikujaan. :>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kuulostaa sinun nanosi siis edenneen! Sivupolut saattavat viedä minut harhaan, mutta täydelliseen umpikujaan en ole vielä onneksi päätynyt. :)

      Monesti sanotaan, että vanhat jutut pitäisi jättää taakseen, mutta minä olen sitä mieltä, että jos on joku tarina, jonka pariin tekee mieli palata, niin siitä vaan! ^^

      Poista
  6. Tsemppiä kirjoittamisurakkaasi! Voi harmi, kun en muistanut Nanoa. Se olisi nyt hyvin sopinut marraskuuhuni ja kaamosajan selättämiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nano tosiaan on oiva tapa selättää pimeä marraskuu, aika melkein hujahtaa ohi! Harmi ettet tällä kertaa muistanut tulla mukaan. Ehkä ensi vuonna? :) Sitä ennen on campnanowrimoja varmaankin vielä, joihin voi osallistua, jos ei malta odottaa marraskuuta.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!

Viime aikojen suosituimmat postaukset

Tunnelmia kirjamessuilta

Kirjamessuja kohti

Tuula Kallioniemi: Risteys