Kirjamessuilua

Eilen herätyskello pirisi kuudelta aamulla. Äkkiä vaatteet niskaan ja jotakin aamiaisen kaltaista suuhun ja matkaan kohti linja-autoasemaa. Sieltä Turkuun menevän bussin kyytiin ja unisena ihailemaan maisemia - ne nimittäin olivat uskomattoman usvaiset! Runsaan kahden tunnin kuluttua olin perillä Turussa.

Kirjamessuperjantai oli oikein kiva kokemus, vaikka ihmistungoksessa puikkelehtiminen onkin aina vähän ahdistavaa, niin mielenkiintoinen ohjelma kuitenkin korvasi sen. Köyhdyin vain yhden kirjan verran, vaikka enemmänkin olisi tehnyt mieli ostaa, mutta ehkä sitten seuraavilta messuilta. Erityiskiitos Sudelle ja Ahmulle kivasta seurasta!

Ensimmäiseksi kävimme kuuntelemassa Suomen nuorisokirjailijoiden osastolla Fiilaten ja höyläten -aiheista keskustelua, jossa osallisina olivat Anu Holopainen ja Kirsti Kuronen. Kirsti Kuroselta olinkin vähän aikaa sitten sattunut lukemaan hänen uusimman nuortenkirjansa, joten oli kiinnostavaa kuulla kirjoitusprosessista. Mieleen jäi se, kun Kuronen kertoi, että kirjoittaa yleensä kirjoistaan vähintään yli kymmenen versiota. Myös metsää kehuttiin inspiroivana paikkana.

Tämän jälkeen vuorossa oli YA-keskustelu, jossa haastateltiin Annukka Salamaa, Elina Rouhiaista ja Siiri Enorantaa. Olin ällistynyt siitä miten paljon ja millaista palautetta he ovat saaneet, ja ajattelin jo, että en olisi uskonut, että suomalaisilla kirjailijoilla voi olla niin omistautuneita faneja, vaikka kirjat olisivat kuinka hyviä, mutta kun myöhemmin Vinski-lavalle saapui haastateltavaksi Siri Kolu, selvisi, että olen tosiaankin aliarvioinut lasten ja nuorten innokkuuden! Hän oli saanut palautetta muun muassa Me Rosvolat -kirjassa esiintyvien reseptien toimivuudesta (saavat kuulemma jopa vihanneksia välttelevät lapset syömään niitä!) ja lisäksi hän oli eräältä koululuokalta saanut kasan fanficiä, miten yhtä hänen hahmoistaan pitäisi oikeasti kohdella. Kolun esiintyminen oli muutenkin niin innostava, että hain jo tänään yhden Me Rosvolat -kirjan kirjastosta. (Olisin ollut valmis ostamaankin sen, mutta en löytänyt sitä messuilta; ehkä se oli siellä, mutta koska olimme jo lähdössä, en ehtinyt joka paikasta etsimään, mutta ainakaan sitä ei missään ollut kovin esillä).

Ehkä mielenkiintoisin keskustelu oli "Amerikkalainen ja suomalainen fantasiakirjallisuus napit vasttakkain" paneeli, jossa Siiri Enoranta ja Sari Peltoniemi ja kaksi koululaista keskustelivat Anu Holopaisen johdolla. Valkeavuoren koululaiset olivat oikein fiksuja ja heillä oli hyviä kommentteja. Paneelissa pohdittiin muun muassa sitä, miksi kotimainen fantasia koetaan usein "junttina". Ainakaan amerikkalaista fantasiakirjallisuutta matkivaa kirjallisuutta nuoret eivät pitäneet hyvänä juttuna, mutta toisaalta esimerkiksi suomalaisesta kansanperinteestä ammentavalta kirjalta toivotaan jonkinlaista modernia otetta aiheeseen, ei niin että kirjoitetaan vain joku vanha satu uudestaan. Itse olen lukenut paljon hyvää kotimaista lanufantasiaa, mutta välillä ehkä näkee jonkinlaista amerikkalaisen kirjallisuuden jäljittelyä, esimerkiksi jonkinlaista high school -meiningin luomista, ja se ei vain jotenkin istu minusta suomalaiseen maisemaan ja lukiokulttuuriin, vaikka kyse olisikin spefistä.

Vielä paria keskustelua kävimme seuraamassa, mutta ne menivät vähän ohi nälän ja väsymyksen takia. Kaiken kaikkiaan Turun kirjamessut olivat oikein positiivinen kokemus! Ikävä kyllä en saanut yhtään järkevää kuvaa otettua, jotta olisin voinut kuvittaa tämän postauksen.

Kommentit

  1. harmitti, etten itse päässyt kirjamessuille, joten mukava lukea jonkun toisen raporttia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä mietin, että onko hölmöä lähteä sinne vain yhden päivän takia, mutta sitten päätin, että ei ole, sen verran kiinnostavalta se kuulosti, ja lisäksi samalla tavasi kavereita. Ei tämä nyt ihan kaikenkattava raportti ollut, mutta kiva jos oli mukava lukea. :)

      Poista
  2. Yhyy missasin, mutta kiitos raportista! ^^

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!

Viime aikojen suosituimmat postaukset

Tunnelmia kirjamessuilta

Kirjamessuja kohti

Tuula Kallioniemi: Risteys