Siilikirja ja pöllökirja

Minut tuntevat tietävät, että pidän kovasti siileistä ja pöllöistä. Niinpä esittelenkin nyt kaksi hienoa kirjaa. Mika Honkalinnan Suuren pöllön (2011) sain lahjaksi siskoltani.

Mika Honkalinna on arvostettu valokuvaaja ja kirja on todella upea. Se ei ole pelkästään valokuvakirja, vaan sisältää myös tekijän tarinoita pöllöjen kuvaamisesta. Eivätkö pöllöt olekin kauniita eläimiä? Vaikka petoja ovatkin. Suuri pöllö esittelee huuhkajien elämää metsässä ja kaupungissa ja sisältää paljon hienoja kuvia tästä komeasta linnusta. Jos kaikkea tekstiä ei jaksa lukea, kirjaa voi myös selailla sieltä täältä ja nauttia kuvista.

Itse en ole elävää huuhkajaa tavannut kuin eläintarhassa. Eläintarhat ahdistavat minua, varsinkin se, että häkkeihin vangitaan lintuja, joiden pitäisi päästä lentämään. Vieläpä sellaisia lintuja, jotka eivät ole edes uhanalaisia. Tiedän kyllä että osa tavallisista eläimistä on tullut sinne loukkaantuneina tms., mutta eläintarhoissa on muutenkin lähes aina liian pienet tilat eläimille, myös Korkeasaaressa, mielestäni.


Eurooppalaisen siilin suojelu ja hoito (Tuula Nyström & Tiina Kinnunen, Sammakko2009) on myöskin erittäin hieno ja tarpeellinen kirja. Kirjassa kerrotaan siilien oikeasta hoidosta ja auttamisesta ja otetaan kantaa siileihin liittyviin myytteihin, kuten siiliin käärmeentappajana. Siili voi kyllä syödä käärmeen, mutta aktiivisesti se jahtaa lähinnä matoja. Siili on esiintynyt kirjan mukaan ainakin 22 suomalaisessa lasten- tai nuortenkirjassa, mutta vielä 2000-luvullakin näissä on vääriä faktoja, kuten että siiliä pitäisi ruokkia maidolla tai piimällä, mikä on siilille kovin haitallista, niillä nimittäin on laktoosi-intoleranssi. Otetaanpa kirjassa kantaa jopa Ultra Bran Siiliin: vaikka laulussa edistyksellisesti kerrotaan, etteivät siilit juo maitoa, siinä kehotetaan siiliä menemään takaisin metsään. Siili viihtyy paremmin kaupungissa tai sen laidoilla kuin varsinaisesti metsässä.

Toisin kuin huuhkajaan, siiliin olen törmännyt pari kertaa, kun se on kaukaa kipittänyt tien yli.

En juurikaan lue tietokirjoja, mutta näihin kahteen kirjaan olen ihastunut. Suosittelen niitä kaikille eläinten ystäville!

Kommentit

  1. Oletko ajatellut koskaan ottaa lemmikkisiiliä? Kaverillani on sellainen ja se on todella lutuinen otus. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En itse asiassa ole. Pidän siileistä enemmän, kun ne ovat vapaita. :) Tosin lutuisia varmasti ovat. Tiedän että lemmikkeinä pidettävät siilit ovat eri lajia kuin nämä kotimaiset siilit. Esim. afrikkalaiset siilit eivät kai horrosta (käsittääkseni?) ja sopeutuvat siksi paremmin lemmikiksi (eihän tavallista siiliä edes saisi ottaa lemmikiksi). Mutta jos minä jonkin lemmikin otan, niin se on kissa. Olen myös harkinnut kilpikonnaa, mutta siinäkin on vähän se pulma, että miten sille järjestäisi luonnonmukaiset olot...

      Poista
  2. "Minun eläimeni" ovat norsu ja koala, niiden näkeminen eri yhteyksissä aiheuttaa aina oih! ja tuitui! -reaktion :D Siilitkin ovat söpöjä ja pöllökiinnostus on alkanut nousta. Monenlaisia mukavia elukoita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norsut ovat ihan omat lukunsa, minulla on niitä kai yli viisikymmentä erilaisina pehmo- ja koristenorsuina. :) Koalat ovat myös söpöjä! Elämiä on monenlaisia mukavia tosiaan. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!

Viime aikojen suosituimmat postaukset

Tunnelmia kirjamessuilta

Kirjamessuja kohti

Tuula Kallioniemi: Risteys