“I don't believe in the kind of magic in my books. But I do believe something very magical can happen when you read a good book.” - J. K. Rowling

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Syksyisiä maisemia

Pieni kärpässieni.
Syksy on saapunut. Illat ovat muuttuneet pimeiksi ja kylmiksi. Kengät kastuvat ulkona. Jostakin silti on tullut inspistä. Olen lukenut (J. K. Rowlingin Paikkaa vapaana!), koelukenut, ollut kirjoituskurssilla, naputellut innoissani omaa tekstiäni ja käynyt katselemassa syksyistä ympäristöä...

Syksyn inspiroivasta tunnelmasta pitää nauttia nyt, kyllä pimeys sitten taas aika pian alkaa kyllästyttää, pahoin pelkään. :)

Valtava puu!


Valtava hiidenkirnu!

lauantai 14. syyskuuta 2013

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat


Lisko Scamander ( J. K. Rowling): Ihmeotukset ja niiden olin olinpaikat
Tammi 2001.
(Fantastic Beasts and Where to Find Them by Newt Scamander)

Torstaina ilmoitettiin, että J. K. Rowling tekee käsikirjoittajadebuuttinsa: hänen käsikirjoituksensa pohjalta Warner Bros. tekee elokuvan Newt Scamanderista, Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -kirjasta tutusta velhosta.

Harry Potter -fanina olin tietysti iloinen uutisesta, jonka mukaan pääsemme taas nauttimaan J. K. Rowlingin luomasta taikamaailmasta, mutta samalla olen epäluuloinen: mieluimmin olisin ottanut kirjan kuin elokuvan, sillä Harry Potter -leffat eivät mielestäni olleet kovin onnistuneita (kirjathan ovat loistavia!), mutta sen näkee aikanaan, millainen toteutus tällä uudella leffalla on. Harry Potteria siinä ei tulla näkemään.

Innostuin kuitenkin etsimään Ihmeotukset ja niiden olinpaikat kirjahyllystäni ja luin sen tänään. Kirjassa esitellään monia taikaotuksia, joista moni on tuttu myös Harry Potter -kirjoista, niin kirskuristajat, fletkumadot kuin hevoskotkatkin. Sivuilla on "käsinkirjoitettuja" huomautuksia niin Harryltä, Ronilta kuin Hermioneltakin, onhan Ihmeotukset ja niiden olinpaikat tärkeä oppikirja Tylypahkassa.

Teos on enemmänkin vihkonen kuin kirja, mutta J. K. Rowlingin mielikuvitus välittyy joka sivulta. Kirjan tekijänpalkkiot Rowling on lahjottanut Comic Reliefille.

Harry Potter-faneille tästä kirjasesta on varmasti eniten iloa. Minä muistaakseni pakotin äitini ostamaan tämän minulle, kun tämä ilmestyi. Keräsin myös talteen kaikki lehtileikkeet Harry Potterista ja J. K. Rowlingista. Ne ovat vieläkin jossakin tallessa.

torstai 12. syyskuuta 2013

Sivullinen on vallannut tekstini!

Okei kyse ei ole ranskalaisesta kirjasta eikä ehkä oikeasti niin dramaattisesta asiasta, että se vaatisi huutomerkkiä, mutta jotain vakavaa on silti tapahtunut.

Sivuhenkilö on valloittanut syksykässärini.

Hän viis välittää alkuperäisestä juonesta, vaan vaatii, että koko teksti pyörii hänen ympärillään. Hän tunkee jokaiseen kohtaukseen.

Eikä edes sano sanaakaan.

Olen pyristellyt vastaan, mutta ei siitä tule mitään. Ehkä on aika antaa mennä.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Siilikirja ja pöllökirja

Minut tuntevat tietävät, että pidän kovasti siileistä ja pöllöistä. Niinpä esittelenkin nyt kaksi hienoa kirjaa. Mika Honkalinnan Suuren pöllön (2011) sain lahjaksi siskoltani.

Mika Honkalinna on arvostettu valokuvaaja ja kirja on todella upea. Se ei ole pelkästään valokuvakirja, vaan sisältää myös tekijän tarinoita pöllöjen kuvaamisesta. Eivätkö pöllöt olekin kauniita eläimiä? Vaikka petoja ovatkin. Suuri pöllö esittelee huuhkajien elämää metsässä ja kaupungissa ja sisältää paljon hienoja kuvia tästä komeasta linnusta. Jos kaikkea tekstiä ei jaksa lukea, kirjaa voi myös selailla sieltä täältä ja nauttia kuvista.

Itse en ole elävää huuhkajaa tavannut kuin eläintarhassa. Eläintarhat ahdistavat minua, varsinkin se, että häkkeihin vangitaan lintuja, joiden pitäisi päästä lentämään. Vieläpä sellaisia lintuja, jotka eivät ole edes uhanalaisia. Tiedän kyllä että osa tavallisista eläimistä on tullut sinne loukkaantuneina tms., mutta eläintarhoissa on muutenkin lähes aina liian pienet tilat eläimille, myös Korkeasaaressa, mielestäni.


Eurooppalaisen siilin suojelu ja hoito (Tuula Nyström & Tiina Kinnunen, Sammakko2009) on myöskin erittäin hieno ja tarpeellinen kirja. Kirjassa kerrotaan siilien oikeasta hoidosta ja auttamisesta ja otetaan kantaa siileihin liittyviin myytteihin, kuten siiliin käärmeentappajana. Siili voi kyllä syödä käärmeen, mutta aktiivisesti se jahtaa lähinnä matoja. Siili on esiintynyt kirjan mukaan ainakin 22 suomalaisessa lasten- tai nuortenkirjassa, mutta vielä 2000-luvullakin näissä on vääriä faktoja, kuten että siiliä pitäisi ruokkia maidolla tai piimällä, mikä on siilille kovin haitallista, niillä nimittäin on laktoosi-intoleranssi. Otetaanpa kirjassa kantaa jopa Ultra Bran Siiliin: vaikka laulussa edistyksellisesti kerrotaan, etteivät siilit juo maitoa, siinä kehotetaan siiliä menemään takaisin metsään. Siili viihtyy paremmin kaupungissa tai sen laidoilla kuin varsinaisesti metsässä.

Toisin kuin huuhkajaan, siiliin olen törmännyt pari kertaa, kun se on kaukaa kipittänyt tien yli.

En juurikaan lue tietokirjoja, mutta näihin kahteen kirjaan olen ihastunut. Suosittelen niitä kaikille eläinten ystäville!