Taiteiden yötä

Eilen oli Helsingissä Taiteiden yö. Jostain syystä minua olisi kovasti kiinnostanut päästä vilkaisemaan pääministerin virka-asuntoa Kesärantaa, mutta päätin kuitenkin mennä katsastamaan kirjallisuuteen liittyvää tarjontaa. Bongasin, että Villa Kivessä olisivat paikalla Salla Simukka ja Siri Kolu, ja koska nuortenkirjallisuus kiinnostaa, päätin mennä kuuntelemaan. Kaduin sitä kyllä suurin piirtein heti astuttua sisään, kun huomasin, että kaikki muut vaikuttivat tuntevansa toisensa ja olevan kirja-alan ihmisiä. Tunsin oloni sen verran eksyneeksi, että minun piti tarkistaa, että kai olen oikeassa paikassa enkä esimerkiksi tunkeutunut vahingossa johonkin yksityistilaisuuteen. (Suuntavaistollani se ei olisi mahdotonta.) Onneksi sali täyttyi vähitellen. Teemana oli tänä vuonna kansainvälistyminen.

Ennen nuortenkirjailijoita oli paneelikeskustelu kääntämisestä. Paneelikeskustelu oli niin merkillinen, että en osaa edes kuvailla sitä, mutta nuortenkirjapaneeli oli todella mielenkiintoinen. Sain kuulla, että Salla Simukan Lumikki-trilogia on myyty jo 33 maahan ja Siri Kolun Me Rosvolat käännettiin ensimmäiseksi eteläkoreaksi! Itseäni hämmensi tieto siitä, että muualla maailmassa on yleistä, että kääntäjät editoivat käännettävää tekstiä rankastikin, Suomessa käännetään se mitä paperilla lukee. Tämä koskee aikuisten kirjoja, kyllähän lastenkirjoja muokataan Suomessakin käsittääkseni jonkin verran (esim. nimiä muutetaan jne.). Silti Siri Kolun kertomat tarinat kirjansa ranskantamisesta kuulostivat uskomattomilta! Esimerkiksi salmiakki oli täytynyt vaihtaa, koska ranskalaiset eivät syö salmiakkia, ja tilalle oli ehdotettu useaa kymmentä karkkia, jotka Kolun perhe oli saanut koemaistaa. Ranskannokseen olikin mennyt kaksi vuotta, jos oikein muistan.

Myös suomenkielen hän-sana (joka on mielestäni loistava!) on kääntäjien painajainen, kääntäjät ottavat yhteyttä ja kyselevät yhdenkin kerran teoksessa esiintyvän nimeämättömän sivuhenkilön sukupuolta. Minäkään en tiedä kaikkien sivuhenkilöiden sukupuolta, koska yleensä esim. vaikkapa kaupan kassa ei ole teoksessa niin merkittävässä roolissa, että tämä nimettäisiin tai mainittaisiin muuten kuin kassana. Miten tällainen sitten käännettäisiin, kun kielessä ei ole neutraalia hän-pronominia? Asian kiertäminen ammattinimikkeelläkään ei aina onnistu, kun joissain kielissä nämäkin ovat sukupuolitettuja termejä. Ja jos kielioppi rakentuu tällaisten jaotteluiden varaan, ei sitä oikein voi muuttaakaan. Onneksi suomenkielisillä kirjoittajilla ei tarvitse pohtia kirjoittaessaan jokaisen hahmon sukupuolta.

Mitäs muuta? En ole ehtinyt kirjoittaa koko viikolla, mikä on lievä katastrofi, tilaamani Doctor Who -dvd saapui ja verkkokirjoituskurssia on ollut noin viikko. Kurssilla ei ole aikatauluja, vaan juttuja saa tehdä omaan tahtiinsa, mikä sopii minulle oikein hyvin. Toistaiseksi olen ollut oikein tyytyväinen.

Kommentit

  1. Kiitos kiinnostavasta raportista, vaikka jäi tuo merkillinenkin osuus kiinnostamaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päällimmäisenä ekasta paneelista jäi mieleen se, että suomalaiset osaavat luokattoman huonosti englantia (tai tällainen väite), kääntämisellä ei elä, ja elitistinen ajatus siitä, että viihdekirjoja ei voi edes laskea kirjoiksi... ja yksi yleisön edustaja, jolta panelistit eivät meinanneet saada suunvuoroa, se oli aika kiusallista. Joka tapauksessa olin vähän pettynyt tällaiseen vastakkainasetteluun. Onneksi tosiaan nuortenkirjailijoiden paneeli oli mahtava!

      Poista
  2. Vaikuttaa tosi kiinnostavalta paneelilta! Olisin mielelläni varmasti istunut siellä. Sukupuolineutraali pronomini on siunaus ja kirous, mutta silti tykkään, että suomen kielessä on neutraali. Jotkut kielet ovat yrittäneet ottaa käyttään neutraalia kolmatta pronominia ja enkussa käytetään "they" pronominia joskus, mutta en tiedä kuinka yleistä se on kirjallisuudessa.

    Joskus kun Potter-buumi oli pahimmillaan, luin jotain uutisia siitä, kuinka joidenkin maiden fanit ovat vaatineet kääntäjien vaihtamista, koska kirjat käännettiin huonosti (esim lyhennellen ja outoja sanavalintoja käyttäen)

    Ymmärrän kyllä, miksi joskus pitää vähän muuttaa käännöstä. Ymmärrän esim, miksi Viisikoissa George käännettiin aikoinaan Pauliksi. Silloin kansainvälistyminen ei ollut niin kova sana, joten suomalaiset lapset olisivat voineet hämmentyä kummasta nimetä, joka on vaikea lausua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli! Ilmeisesti tämä järjestetään joka vuosi eri teemalla. Sukupuolineutraali pronomini on hyvin positiivinen asia - kääntämisen kannalta tosin hankala, ja sitten se, että henkilöt täytyy nimetä ehkä useammin, muuten voi tulla sekaannuksia, että kuka puhuu. Theypronominia olen kuullut käytettävän henkilöistä, jotka eivätkoe olevansa naisia tai miehiä, siinä vain hämmentää itseäni, että se on monikko... Englanniksi en ole lukenut älyttömästi, mutta ei se varmaan hirveän yleinen ole.

      Itse asiassa minä en pidä siitä, että potterien suomennoksissa on käännetty nimiä. Muuten suomennokset ovat erinomaisia, mutta nimien suomentaminen tuo tekstiin tarpeetobta lapsellisuutta.

      Ja minä taas hämmennyin Viisikoita lukiessani siitä, miksi englantilaisilla lapsilla on suomenkielisiä nimiä! Mutta ymmärrän kyllä että lastenkirjoissa hankalia nimiä on käännetty, ja että niitä vähän sovelletaan, ainakin pienimmille tarkoitettuja. Mutta salmiakki-tapausta en ihan ymmärrä. Ehkä kirjat eivät sitten myy, jos ne ovat liian suomalaisia?

      Poista
    2. Minusta Pottereissa on aika hyvä harmonia suomennettujen ja jätettyjen nimien kanssa - olisi hassua jos Neville olisikin Neville Pitkäperä ja McGonagallin sanaleikki voisi joiltain jäädä huomaamatta jos sitä ei olisi käännetty jne - mutta joitain olisi voinut jättää kääntämättä varsinkin viimeisestä kirjasta, esimerkiksi Siuntio Sulosäie.

      Luin viisikoita 10-vuotiaana, joten en nimiasiaan lainkaan kiinnittänyt huomiota.

      Jotkut eivät halua liian vieraskulttuurista kirjaa luettavakseen? EN tiedä. Minä nimenomaa haluan tutustua erilaisiin asioihin kirjojen kautta, mutta ehkä jollekin Salmiakki on liian vaikea karkki sulateltavaksi.

      Poista
    3. Minuakin hämmensi they ennen mutta ei kai siinä muutakaan vaihtoehtoa ole. Ei me voida käyttää it-sanaakaan... Minä olen hyvin kiitollinen hän-pronominista. Kun voi verrata venäjään, no, siitä kielestä näkee kulttuurin sovinismin.

      Poista
  3. Minäkin olen tosi kiitollinen hän-pronominista, vaikka jotkut mieshänit eivät aina olekaan...

    http://www.kielikukkanen.fi/2011/han_-_nainen_vai_mies_1111_4.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttu sivu, totta, on hän-pronomini herättänyt paljon kiistelyä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!