“I don't believe in the kind of magic in my books. But I do believe something very magical can happen when you read a good book.” - J. K. Rowling

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Camp valmis!

Huh, nyt se on taas tehty, Camp Nanowrimo. 10 035 sanaa on kasassa. Sanatavoittteni oli siis hyvin maltillinen, mutta silti voin sanoa, ettei nano heinäkuussa ole maailman järkevin idea. Ainakaan, jos on aurinkoisia ja helteisiä päiviä... Ainakin Uutta Projektia on kymmenen tuhatta sanaa lisää. Genren vaihtaminen on ollut virkistävää, mutta ei kovin helppoa. Toivon silti saavani tämän valmiiksi, sillä pidän ideasta ja tarinasta, vaikka se onkin vähän levinnyt käsiin. Joka tapauksessa kirjoittaminen on ollut hauskaa. Ehkä tämä on sellainen kesäkässäri, joista Vaarna kirjoittaa postauksessaan.

Mikä parasta, minulla alkoi loma. Vain kahden viikon mittainen, mutta silti! Olen siitä niin onnellinen, että voisin loikkia. Yritän olla stressaamatta ja nauttia jäljellä olevasta kesästä. Loma on alkanut ainakin mukavasti: Eilen kävin Kakkugalleriassa (ihania kakkuja! Mutta mikä makeanähky sen jälkeen!) ja tarkoituksena oli mennä ulkoilmakinoon, mutta se oli loppuunmyyty. Niinpä menimme Finnkinoon myöhäisnäytökseen. Leffavalikoima ei ollut päätä huimaava, ja päädyimme katsomaan Lone Rangerin, melkoisen päättömän elokuvan, mutta olihan se kokemus istua yöllä leffateatterissa.

Nyt taidan lähteä nauttimaan auringosta, ottaa muistikirjan ja kameran mukaan ja pyöräillä jonnekin, sen tarkemmin suunnittelematta.

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Finncon: dinosauruksia, vastavoimia ja kirjavinkkejä

Viikonloppu kului Finnconin merkeissä. Kaapelitehtaalle ei onneksi ollut pitkä matka, joten ehdin kuuntelemaan jopa yhden aamupaneelin (vaikka nukuinkin pommiin ja jouduin juoksemaan ulos ehtimättä katsomaan edes peiliin).



Kävin seuraamassa seuraavia paneeleja:

pe klo 17.00 Doctor Who's 7th Season, The Promise and Fall of

la klo  11.00 Question of YA
          13.00 SF as Metaphor
          14.00 Scifi ja oudot petikumppanit
          15.00 Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt SF-kirjallisuudessa
          16.00 Queer, queerimpi, X-men
          17.00 Bimbopaneeli

su klo 10.00 Maailmankaikkeuden parhaat turistikohteet
          11.00 Soundtracks for books
          12.00 Kriitikot vs. bloggarit
          13.00 Romahtava maailma ja nuoret kärsijät
          14.00 Uraputki vai tähdenlento
       

Koska monet omat tekstini ovat nuorille tai nuorille aikuisille suunnattuja, halusin ehdottomasti käydä kuuntelemassa Question of YA-paneelia. Se olikin oikein kiinnostava. Esille nousi seuraavia asioita nuortenkirjallisuudesta ja siitä miksi se on kiinnostavaa:

Kun asiat tapahtuvat ensimmäistä kertaa, niillä on enemmän merkitystä, ja asioita tapahtuu nuorena paljon ensimmäistä kertaa. Yksi panelisteista totesi, että aikuisten elämä on tylsää. Puhuttiin myös tabuista ja siitä onko niitä. Olen aika samoilla linjoilla esitettyjen periaatteiden kanssa siitä, että kaikenlaista voi kirjoittaa, mutta pääasia on, että miten sen tekee. Esim. väkivallasta voi kirjoittaa jollain tavalla, mutta ei raakaa väkivaltaa kymmenvuotiaille tai liian yksityiskohtaisia kuvauksia rankoista aiheista lapsille. Mutta olen kyllä sillä kannalla, että kuolemastakin voi lapsille kirjoittaa, ja on kirjoitettukin, ilman että se lapsille aiheuttaa traumaa. Päin vastoin se voi olla hyväksi. Paneelia veti Magdalena Hai, joka nosti esiin Suomessa esiintyvän ongelman, etteivät kustantajat suostu julkaisemaan spefiä ellei kirjailija tee kirjasta lanukirjaa, ja kysyi vierailta, ovatko he törmänneet tähän. Sara B. Elfgren (ruotsalainen nuortenkirjailija) sanoi ettei ole kuullut tällaisesta Ruotsissa. Sara B. Elfgrenin ja Mats Strandbergin nuortenkirjat kuulostivat kiinnostavilta.

Hämmästystä herätti väite siitä, ettei TSH ole aikuisten fantasiaa. Ehkä ymmärsin väärin.

Tardis
SF metaforana -paneeli oli myös kiinnostava, koska olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja niihin liittyvistä teemoista kirjoissa. Tästä jäi mieleen, että jos liikaa yrittää puskea sanomaansa läpi kirjassa, siitä tulee joko propagandaa tai tylsä. Olen samaa mieltä, lisäksi kirja, jossa sanoma ei ole rivien välissä vaan syötetään lukijalle valmiina ja pureskeltuna, on hyvin ärsyttävä. Entä sitten kirjailijan tarkoitukset? Entä jos vampyyrit ovat vain vampyyrejä eivätkä esim. allegoria vähemmistöille?

Scifi ja oudot petikumppanit -paneeli ei ollut ihan yhtä kiinnostava kuin nimensä. Mieleen ei jäänyt kamalasti.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt sf-kirjallisuudessa paneelissa oli vähemmän keskustelua kuin olisin toivonut. Paneeliin osallistuivat Marianna Leikomaa (pj), Elli Leppä ja Sari Polvinen. Tuntui, että se koostui pitkälti kirjavinkeistä, jotka lähes kaikki olivat englanninkielisiä, totesipa yksi panelesteista, ettei onneksi lue suomenkielistä kirjallisuutta, ei edes käännöskirjallisuutta. Kenenkään ei ole pakko kotimaista kirjallisuutta lukea, mutta en voi olla hiukan ärtymättä tällaisesta kotimaisen kirjallisuuden vähättelystä ja miettiä, miten kapeaksi kirjallisuuskäsitys jää, jos lukee vain englanninkielisen maailman kirjoja. Muutama ihan kiinnostava pointti kuitenkin nostettiin esiin: oman maailmamme arvot näytetään vievän fantasiamaailmoihin, vaikka ne eivät olisi tarinan kannalta tärkeitä (esim. avioliitto), ja että lesboja- ja transhahmoja käsitteleävt kirjat olisivat yhteiskunnallisesti kantaaottavampia kuin homohahmoja sisältävät. Itse en ole lukenut tarpeeksi aiheesta, jotta osaisin ottaa siihen kanta.

Kriitikot vs. bloggarit oli viihdyttävä ja ihan asiaa sisältävä keskustelu, jossa ei onneksi nähty typerää inttämistä tai täydellistä vastapuolen ymmärtämättömyyttä.

Dystopia-paneeli oli myös kiinnostava. Keskustelemassa olivat Anu Holopainen, Iida Simes (pj), Anne Leinonen ja Emmi Itäranta. Joistakin väittämistä olin eri mieltä, esimerkiksi siitä että teini-ikäinen ei tajua oikeasti kuolevansa ja että aikuistumiseen kuuluu illuusioiden menetys - nämä ovat niin henkilökohtaisia. Itselläni ei ainakaan koskaan ollut minkäänlaisia illuusioita aikuisuuden auvoisuudesta tai muusta vastaavasta, joten eipä niitä tullut menetettyäkään.

Dystopiat ovat usein yhteiskunnallisesti kantaa ottavia. Aika paljon puhuttiin Nälkäpeleistä. Nälkäpeli on sellainen dystopia, josta itse pidän - vaikka se onkin kamalan väkivaltainen, pidän siitä yhteiskuntakritiikin vuoksi. Panelistit pohtivat myös, miksi sorretut alistuvat. Minusta on perin juurin omituinen ajatus, että sorrettujen pitäisi vain jotenkin mystisesti kyetä vastustamaan sortoa. Totta kai se on ihanne, että pystyy vastustamaan sortoa, mutta mitä mahdollisuuksia heikoimmilla oikeasti on? Miten olisit vastustanut Auschwitzin porteilla että "me ei suostuta tähän" jos päähän tähdätään pyssyllä?

Loppupaneeleista en onneksi tehnyt muistiinpanoja, koska muuten tämä postaus ei loppuisi ikinä. Ai niin, ostin kaksi kirjaa tällä hetkellä olevan kirjoitusprojektin taustamateriaaliksi: Kruunupäisen käärmeen sekä Suomalaisia haltijoita ja taruolentoja -teoksen.

Kokonaisuutena pidin Finnconista kamalasti, ja menen kyllä uudestaankin, jos saan mahdollisuuden.

J. Pekka Mäkelä puhumassa musiikista ja kirjoista.

 
Dino!
Ostokseni: Kruunupäinen käärme ja Suomalaisia haltijoita ja taruolentoja