Tekstarirunoutta, osa II

En saanut kirjoitettua novellia Suden kauhuteemaan, vaikka kirjoittaminen kävi kyllä mielessä. Minulle kauhu tuntuu vaikealta, tai ainakin hyvin vieraalta genreltä. Olen kyllä kirjoittanut yhden kauhunovellin, mutta se on jäänyt ainoaksi. Jos en olisi julkaissut sitä muualla netissä, pistäisin sen tähän, koska minusta siinä on ihan kekseliäs idea; useimmiten novellini ovat olleet enemmän tai vähemmän juonettomia.

Novellia ei siis syntynyt, joten jatketaan Lukuhoukan huonojen, epäomaperäisten runojen linjalla:

Lähettäjä: [tuntematon numero]

Eilen kello kolme yöllä
kävelit kirkon ohi
ja luulit ettei kukaan nähnyt
sinua silloin siellä.

En tiedä miksi kirkko. Tai riimit. Ei taida olla kovin kauhua. Mutta hei, olen kirjoittanut tänä vuonna jo enemmän runoja kuin viime vuonna varmaan yhteensä! (Kirjoitin niitä viime vuonna ehkä kaksi. Tai kolme. Joka tapauksessa alle viisi. Kaksi ehkä laskemisen arvoista.) Ja ainakin olen laskenut itsekritiikkiäni, kun julkaisen näitä täällä.

Kommentit

  1. Mutta tämähän sopii kauhuteemaan :D Varsinkin, jos siihen laittaisi "kirkkomaan" ohi. Tai hautausmaan. Tai luutarhan. Mitäs muita hautausmaan synonyymeja olisikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. LUUTARHA! O.O Nyt alkoi pelottaa...

      Poista
    2. Entä jos sen typoaa luutahraksi?

      Poista
    3. Mutta kun tuokin on pelottava. O.O Mikä on luutahra? Tuntematon pelottaa!

      Poista
    4. Luutahrat on sellaisia ruosteenvärisiä tahroja, joita on minun keittiönmatossani, jos en tajua vahtia tarkkaan koiria silloin, kun ne syövät naudanrustoluita. Kiikuttavat nimittäin isolle matolle "kun siinä on kivempi syödä" xD Luutarha taas on Lönnrotin (?) ehdotus hautausmaan nimeksi. Sellainen muistikuva minulla ainakin olisi.

      Poista
    5. Yritin itse asiassa etsiä tähän pelottavaa kuvaa pimeästä hautausmaasta, mutta en löytänyt ilmaista. Miksen keksinyt luutarhaa eilen! Täytyy muuten kertoa, että luulin pitkään, että "hautuusmaa" olisi ihan käypä sana. Luutarha rimmaisi kyllä hyvin puutarhan kanssa.

      Hui, Susi, sinulla siis on kotona ihan oikeita luutahroja!

      Poista
    6. Se siitä pelon ilmapiiristä sitten... Pidän kauhutarinoista, joissa ei selitellä liikaa. Pieni salaperäisyys kantaa pitkälle.

      Ja nyt luutahrat ovat ikuisesti austraaliapaimenkoiran kuolatahroja (siskollani oli aikanaan sellainen). Ei pelota... ellei luutahrat ole ihmisluita jyrsivien helvetinhurttien luutahroja ;)

      Poista
    7. Mitä muuta luutahrat voisi olla? ;) Itse asiassa mietin itse, että ne voisi olla tahroja luussa...

      Poista
    8. Joo, minulla on ihan tosia luutahroja täällä. Ja ne pirulaiset eivät lähde pesussa pois, kun ovat kerran mattoon kuivuneet. Koiranomistamisen autuutta xD

      Poista
  2. Luutarha, yäk.

    Mutta Bee, eihän tuo pätkä nyt mitenkään iloinen ja turvallinenkaan ole.
    Hienoa että pystyt julkaisemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se on vain sen kuuloinen että se on kirjoitettu jo joskus... Joo, piti keksiä jotain postattavaa. :D

      Poista
  3. Piti sanoa, että pidin kyllä muutenkin runon ilmapiirissä. Siinä oli sellaista tyylikästä klassista gotiikkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Gotiikka minulle itse asiassa tuli ekana mieleen kauhuteemasta.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!