Inspiraatiomusiikkia

Olen ollut viime päivät vähän alamaissa mitä tulee kaikkeen kirjoittamiseen. Ensin olin hysteerinen. Osasyy on se, että pistin S:n postiin. Onnistuin taas sähläämään lähettämisen kanssa ja mietin miksi minulle käy niin joka kerta. Että pitäisikö tässä suosiolla julkaista omakustanne. Muita projekteja on, mutta olen tällä hetkellä jotenkin keskittymiskyvytön. Lisäksi eilen tunsin sairastuvani, mitä en ollenkaan hyväksy, sillä minulla oli flunssa viimeksi tammikuussa ja enemmän kuin kerran vuodessa on liikaa.

Kaipaan toista vuodenaikaa.
Onneksi musiikki auttaa.

En osaa soittaa mitään enkä kykene tunnistamaan säveliä - minusta on aina hämmästyttävää, että jotkut osaavat. Mutta rakastan musiikin kuuntelua. Suosikkini eivät ole viime vuosina juuri muuttuneet (niistä ainakin ABBA ja The Sounds soivat säännöllisesti kirjoittamisen taustalla). Viime aikoina olen löytänyt monia uusia tuttavuuksia, joiden musiikki on inspiroinut minua.

Esimerkiksi Ingrid Michaelsonin, jonka löysin tällä viikolla. All love inspiroi, joskin en ole varma että mihin, mutta kappaleesta tuli sellainen surumielinen fiilis, jonka tahtoisi saada paperillekin. Viime viikolla taas aivan yhtäkkiä ihastuin radiosta kuullessani Haloo Helsingin Vapaus käteen jää -kappaleeseen. Tämä on hassua, sillä en ikinä ajatellut pitäväni Haloo Helsingistä. En minä ajatellut, etten pitäisikään, mutta kuitenkin.

Vanhempi, minua inspiroinut kappale taas esimerkiksi on Friends-yhtyeen I'm his girl -kappale, jossa erityisesti sanoitus iski minuun. Olen aika lyriikkakeskeinen ihminen, haluan tietää mistä jossakin lauletaan. Joskus jostain kappaleesta on mennyt maku, kun olen tajunnut, mistä lyriikat kertovat. En yksinkertaisesti voi pitää kappaleesta, jonka sanoituksen kanssa en voisi olla yhtä mieltä.

Paras apu kirjalliseen paniikkihäiriöön löytyy kuitenkin ehkä Mikasta. Relax, take it easy. Taidan mennä kuuntelemaan sitä.

Kommentit

  1. Blogistani löytyy sinulle haaste! =D (Ja huomasin juuri, että olet jo saanut sen, joten voit ignoorata.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En ignooraa, mutta en tee sitä ihan vielä, koska juuri ehdin tehdä pari haastetta, mutta kysymyksesi olivat niin hauskoja, että vastaan niihin kyllä tässä. :)

      Poista
  2. Ota Bee syvään henkeä ja rauhoitu! Hyvin kaikki menee. Pieni sählääminen on vain elämää. Se tuntuu isolta asialta nyt, mutta muutaman kuukauden päästä et edes muista sitä enää ;)

    Totta kai on vaikea päästää irti vanhasta, kun kässärisi on lähtenyt maailmalle. Etsiskele seuraavaa projektia ihan rauhassa. On ihan OK ottaa rauhallisesti nyt kun olet saanut valmiiksi ison urakan.

    Ja toivottavasti pysyt terveenä! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta kun minä sählään lähes aina.

      Minulla on kyllä keskeneräisiä projekteja yllin kyllin, en vain osaa keskittyä niihin! :) Mutta ehkä en yritäkään juuri nyt. Oikeastaan parempi niin, muutenkin minulla on koeluettavia kässäreitä jonossa, ehkä minulla on nyt aikaa keskittyä niihin.

      Yritän vetää henkeä, mutta se ei ole parhaita puoliani.

      Kiitos, yritän.

      Poista
  3. Yhdyn angstiisi. Minä olen saanut lähetettyä omani kahteen paikkaan, koska jotenkin koko ajan odotan, että joku salama iskee päähäni ja saan suuren valaistumisen jonka seurauksena näen maagisesti kaikki kässärin ongelmat ja siitäntulee täydellinen. Vaikka koko ajatus on absurdi. Jotenkin vaan pelottaa lähettää sitä mihinkään. Minustakin alkaa tuntua siltä, että voisin julkaista omakustanteen. Itse asiassa haluaisin kokeilla sitä ihan vain kokeilunhalun vuoksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen saanut lähetettyä vain kahteen plus siihen mihin lähetin jo elokuussa. Minusta taas tuntuu, että teksti on niin hyvä kuin se voi olla. Vaikka en tiedä onko se totta. Mutta sellainen se nyt on. Parasta mihin pystyn taidoillani tällä hetkellä. Minä aloin miettiä omakustannetta siksi, että minulla on jokin hulluudenhetki, jossa ajattelen, että tarinani oikeasti ansaitsisi päästä kansien väliin. Omakustanne ei vain olisi ensimmäisenä listalla, mutta jos tämä ei mene läpi missään...

      Poista
  4. Voi kun nämä tuntemukset ovat niin tuttuja itse kullekin. Valonkajoa toivottelen päiviisi! Tietäisitpä, mitä kaikkea alemmuutta tämä neiti tuntee aina kun jokin teksti tulee valmiiksi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, lohduttavaa tietää että muitakin vaivaa nämä kirjalliset alakuloisuudet joskus. Ps. Tässä on ollut kaikenlaisia kiireitä, mutta Pintanaarmuja on aloitettu. :)

      Poista
  5. Tuo kuva on ihana. Ja Bee, minä lupaan että sinulla ei ole hätää. Angstaa vain jos on tarvetta, mutta älä vajoa epätoivoon. Ei ole syytä. Tai jos olet vajoamassa, vinkkaa siitä niin yritetään vetää sinut pinnalle.

    Mitä musiikkiin tulee, kuuntelin eilen levyä, jonka yhdestä biisistä on lainaus 28:ssa. Olin koko loppuillan hyvällä tuulella, koska _näin hahmoni. Hullua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ethän sinä pidä maisemakuvista. xD Kiitos! Tuo on Suomenlinnasta.

      En ole epätoivoinen, en ainakaan enää. Olen jo vähän toipunut. Olen epätoipunut! Toivoepäinen. En tiedä mitä se tarkoittaa.

      Ei se ole hullua, se on uppoutumista. :)

      Poista
    2. En pidä spefistäkään mutta Nälkäpeli on yksi lempikirjojani. Toivoepäinen on toiveikkaan ja epätoivoisen välimaasto? Ainakin nouset ylöspäin!

      Poista
    3. Okei, hyvä perustelu. :) Alhaalta ei kai voi kuin nousta ylöspäin!

      Poista
  6. Voimaa, rohkeutta ja uskoa itseesi ja käsikirjoitukseesi! Minä en kykene kirjoittaessani kuuntelemaan musiikkia, mutta sen sijaan minusta on ihan esim. istua autossa ja kuunnella sekä antaa ajatusten vaeltaa vapaina eteenpäin, inspiraationa se siis toimii mainiosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, noita kaikkia tarvitaan. :) Auton kyydissä olo on joskus kivaa (ainakin jos on radio tai musiikkia), mutta itse autolla ajoa pelkään, joten siinä on inspiraatio kaukana.

      Poista
    2. Niin minäkin pelkään itse ajaa, ja pahenee vain vuosi vuodelta :/

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!

Viime aikojen suosituimmat postaukset

Tunnelmia kirjamessuilta

Kirjamessuja kohti

Tuula Kallioniemi: Risteys