Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2013.

Hyvää joulua!

Kuva
Rauhallista ja iloista joulua toivotan kaikille blogin lukijoille. :)

Tardis-piparkakkutalo

Kuva
Saanko esitellä: hiukan vino ja ei-sininen Tardis-piparkkakutalo!


Joskus aiemmin syksyllä päätin, että tänä vuonna teen piparkakkutalon. En ole ennen sellaista tehnytkään koskaan. Meinasin unohtaa koko taloasian, kunnes tänään muistin suuret suunnitelmani ja tajusin, että minulle tulee kiire, ja aloin värkätä talon kanssa.

Eihän tämä ihan mennyt kuin strömsössä - huomasin, etten omista kaulinta enää, mistä aiheutui hiukan ongelmia, ja ikkunalasit näyttävät enemmän kaltereilta kuin laseilta, police box -tekstistä ei saa selvää (ihmiset, tussilla piirtäminen tomusokerikuorrutteeseen ei toimi! Testasin!) ja näin pois päin, mutta, no, ainakin se on suurempi sisältä. ;)

Blogini on heittäytynyt viime aikoina vallan epäkirjalliseksi, mutta ehkäpä se ei joulukuussa haittaa.

Onkos mikään kirja tai tv-sarja innostanut teitä leipomaan tai askartelemaan jotakin?

11.12.13

Kirjoitin tänään runon, siitä tuli melko synkkä. En ole runoilija. Minulta puuttuu intohimo runouteen enkä ole rustaillut niitä juuri yläasteaikojen jälkeen, jolloin omia tuntoja tuli purettua runoihin(kin). Runous on todella hieno taiteenlaji, mutta minä rakastan romaaneja.

Kävin tänään katsomassa Hobitti - Smaugin autioittaman maan. (Näiden elokuvanimien taivuttaminen on ikuinen päänvaiva). Tämä oli parempi kuin eka osa, joka oli minulle viime vuonna hyvin suuri pettymys. Kakkososa on ihan hieno leffa, joskin en ole varma mitä tekemistä sillä on enää J. R. R. Tolkienin Hobitin kanssa.

....
Editointi etenee hitaasti, vaikka olen tehnyt sitä joka päivä. Nyt olen luvussa 10 / 63. Olen painanut ahkerasti delete-nappia, niin että olen poistanut yhteensä noin 4000 sanaa tähän mennessä. Jäljellä olevissa luvuissa on mielestäni onnistuneita lukuja, mutta luvut ovat huonossa järjestyksessä. Lisäksi olen vähän epävarma koko jutun järjellisyydestä.

Tekstin genre on siis vaihtoehtohistoria. Ole…

Labyrintin sokkeloissa

Kuva
Kävin tänään elokuvateatteri Orionissa katsomassa 80-luvun kulttiklassikon Labyrintin kirjoittajakaverini Vaarnan kanssa. Orion on Kansallisen audivisuaalisen arkiston elokuvateatteri, jossa näytetään enimmäkseen vanhoja klassikoita. En ollut ennen käynyt Orionissa enkä ymmärrä miksi! Teatterissa tuntuu olevan todella kiinnostavaa ohjelmaa!

Minulla on paljon aukkoja elokuvatietämyksessäni enkä ollut kuullut tästä leffasta aiemmin, mutta onneksi Vaarna houkutteli minut mukaan, sillä minusta tuli leffan fani kertaheitolla. Suloisia hirviöitä ja muita omituisia otuksia nukkehahmoilla toteutettuina (ja mielestäni paljon kiinnostavampia ja hauskempia kuin monet nykyajan digitaalisesti tuotetut olennot). Musiikki tietysti oli oma lajinsa ja leffan jälkeen pitikin etsiä soundtrack Spotifystä ja fiilistellä vielä vähän lisää.

Itse tarina kertoo nuoresta Sarahista, joka joutuu vahtimaan vasten tahtoaan pikkuveljeään ja toivoo, että peikot veisivät ärsyttävän lapsen pois. Kuinka ollakaan, toiv…

Valmista

Kuva
50290 sanaa. Nyt se on valmis, vuoden 2013 nanowrimoni, SL. Huh.

Taidan pitää lomaa kirjoittamisesta loppuviikon. Pää lyö tyhjää. Tsemiä loppurutistukseen kaikille niille, joilla vielä se on kesken.

Tohtori, Nälkäpeli ja Nanowrimo

Mitä yhteistä edellisillä on? Ei varmaan mitään muuta kuin että kaikkia mahtui edelliseen viikkoon.

Nanowrimon viimeinen viikko on käynnistynyt. Sanani ovat melkein kasassa, mutta vain melkein. Nanon sanojen takominen on välillä ollut sekopäistä touhua ja 50 000 sanan rikki saaminen olisi todella helpottavaa. Mitä kummallisempia juonenkäänteitä ja henkilökohtaloita on putkahdellut mukaan vain siksi, että päivän sanat tulisivat täyteen. Haluan saada tarinan äkkiä valmiiksi - en välttämättä päästäkseni siitä eroon, vaan jotta pääsen muokkaamaan sitä, sillä kaikesta nanon järjettömyydestä huolimatta pidän tarinastani (ainakin joka toinen päivä). Koska en suunnitellut tarinaa etukäteen juuri ollenkaan, se on mennyt minne on itse tahtonut. Ankaralla editoinnilla tästä levinneestä, omituisesta tekstikasasta saattaa tulla jotakin. Ehkä. Ainakin minulla on pitkästä aikaa täysin uusi käsikirjoitus. (Viime vuoden nanowrimoni tahdon unohtaa kirjoittaneeni.)

Viime viikolla kävin katsomassa Nälkä…

Kansikuvahaku

Törmäsin vähän aikaa sitten Kirjasammon hauskaan kansikuvahakuun. Tällaisen olemassaolo oli mennyt minulta ihan ohi ja ajattelin jakaa linkin. Minulle ainakin on joskus käynyt niin, että muistan kirjan kannen, mutta en nimeä. Tällaisessa tapauksessa kansikuvahaku voisi auttaa. Totta kai kirjoja voi hakea muuten vain tietyn aiheen mukaan.

Haussa voi etsiä kansia kannessa olevien elementtien avulla. Jos esimerksi muistaa vaikka kannessa olevan käärmeen, voi hakusanaksi laittaa käärme tai käärmeet. Jos tämän lisäksi muistaa vieläpä kannen olevan musta, haku "musta käärmeet" hakee mustansävyiset kannet, joissa kuvituksena on käärmeitä. Myös kuvittajalla, vuosiluvulla tai teoksen tekijällä tai nimekkeellä voi hakea. Ihan täydellinen haku ei tosin ole.

En tiedä paljonko kansia palvelussa on, mutta näyttäisi olevan hyvin paljon. Itse innostuin hakemaan kaikenlaisia kansia ja löysinkin monia nättejä kansia, jotka herättivät mielenkiinnon itse kirjaakin kohtaan. :)

Viikko takana

Kuva
Nanoa on takana viikko. Välillä teksti on edennyt todella tahmeasti, välillä taas on tullut äkillisiä inspiraatioita, jotka ovat vieneet tekstiä toiseen suuntaan kuin oli tarkoitus. Kaiken kaikkiaan päivittäisten sanamäärien kasaan raapiminen on ollut helpompaa kuin viime vuonna. Ehkä se, että takana on jo yksi nano, auttaa.

Silti kuvaan ovat astuneet tyypilliset nanotekstin oireet: sivukaupalla ylimääräistä jaarittelua ja kesken kaiken tekstiin hyppääviä outoja kutsumattomia henkilöitä, jotka tekevät itsestään numeron. Tai no, minulle nämä ovat ainakin tyypillisiä, kun sanoja on pakko saada kasaan, tulee kirjoittua vähän hölynpölyäkin. Suuruudenhulluuskin on vähän iskenyt: haluaisin saada nanon valmiiksi etuajassa, mutta en tiedä onnistuuko se.

En kyllä tiedä mitä tästä tulee. Hyvän alun jälkeen juoni näyttää levinneen sinne sun tänne ja teksti on levinnyt käsiin. Mahtaakohan tätä minkään maailman editointikaan pelastaa? No, sen näkee sitten. Nyt pitäisi jatkaa vain naputtelua...

Ready, steady, go

Kuva
Nyt se on alkanut, Nanowrimo 2013! Yritän olla tukkimatta blogiani nanopäivityksillä, mutta varmaan jotakin tulee tänne edistymisestä (tai ei edistymisestä) postattua. Koska olen iltakukkuja, aloitin keskiyöllä ja sain kasaan 1300 sanaa.

Tänä vuonna osallistun nanoon erikoisversiolla, jossa tehdään kuntoiluliikkeitä sitä mukaa kun sanoja tulee taottua. Kuukauden loputtua pitäisi romaanin lisäksi olla kuntokin kohonnut. ;) Joten ei kai auta kuin... mennä kuntoilemaan.

Tässä myös leikkikansi nanolleni. Sensuroin siitä paljastavimmat elementit, mutta Helsinkiin sijoittuvaa fantasiaa-vaihtoehtohistoriaa on siis luvassa.

Kohta se alkaa...

Kuva
Nanowrimo 2013! Tässä valmistelujani: teetä, lopultakin ostettu teesiivilä, paperia ja kyniä. Ajattelin piirtää nanolleni kannen omaksi inspiraatiokseni ja ehkä nanon sivuille syötettäväksi. Tänä vuonna olen huomattavasti paremmin valmistautunut kuin viime vuonna. Ei ole juonikaavioita tai synopsiksia, mutta idea on ja jotain mistä lähteä liikkeelle. Viime vuonna lähdin ihan tyhjästä.


Kuinka moni muu on messissä tänä vuonna nanossa?

Kirjahumua ja suklaalohikäärmeitä

Kuva
Takana on niin aktiivinen viikonloppu, että kun eilen lopulta tulin kotiin, kaaduin saman tien sänkyyn. Kirjamessut, sukulaisvieraat ja PMMP:n viimeinen keikka kaikki samana viikonloppuna sai aikaan aika hektistä menoa, mutta hengissä selvittiin.


Perjantaina  25.10. suuntasin kirjamessuille hyvissä ajoin ja tapasin kirjoittajabloggarikaverini Ahmun,Suden ja Vaarnan. Kiitos ihanasta messuseurasta kaikille! Perjantai jäi minun osaltani ikävän lyhyeksi, sillä jouduin lähtemään jo kahdentoista jälkeen. Ensin ohjelmassa oli yhdeltätoista Ruusua, piiskaa ja homoseksiä, mutta koska seurasimme paneelia kahvilasta käsin, emme saaneet siitä oikeastaan mitään tolkkua, ja aika kuluikin lähinnä kuulumisia vaihtaen ja jutellen. En kyllä oikeastaan ole yhtään kiinnostunut eroottisesta kirjallisuudesta, joten sinänsä ei haittaa vaikka paneelista ei jäänytkään mieleen kuin joitakin irrallisia lauseita.

Seuraavana vuorossa oli Siiri Enorannan haastattelu Louhi-lavalla. Olen lukenut Enorannalta Omenmean…

Kaaosteoria

Kuva
Syksy on odottavaa aikaa. Olen kissavahtina, kissa on ihana, tahdon sellaisen itsellenikin. Vaikka en pakannut mukaan juuri mitään, tavarani ovat salakavalasti levittäytyneet ympäriinsä aivan kuin olisivat kotonaan.

Voisinkin jakaa tähän kuulemani kaaosteorian:  Muistaakseni perustelu meni niin, että asiat pyrkivät kohti kaaosta, koska alkuräjähdyksessä atomit alkoivat laajentua ja levitä ympäriinsä. Joten siksi tavarat sun muutkin pyrkivät kaaokseen ja järjestystä on niin vaikea ylläpitää. Joidenkin mukaan maailmanloppu tulee, kun asiat alkavat pyrkiä takaisin keskipisteeseen. Sitten tulee uusi bum ja ne alkavat taas levitä. Voi olla, että muistan teorian väärin, mutta minusta se on aika hieno.

Olen lukenut ja hiukan naputellut (SL:ssä on 27 000 sanaa, se on vähän yli puolessa välissä), ja olen tehnyt Suunnitelman ensi kuuta varten. Se on ennenkuulumatonta, koska suunnitelmat jostain syystä yleensä ovat allergisia minulle. Varo vain Nano, minä tulen ja olen tällä kertaa valmist…

Kirjamessuilua

Eilen herätyskello pirisi kuudelta aamulla. Äkkiä vaatteet niskaan ja jotakin aamiaisen kaltaista suuhun ja matkaan kohti linja-autoasemaa. Sieltä Turkuun menevän bussin kyytiin ja unisena ihailemaan maisemia - ne nimittäin olivat uskomattoman usvaiset! Runsaan kahden tunnin kuluttua olin perillä Turussa.

Kirjamessuperjantai oli oikein kiva kokemus, vaikka ihmistungoksessa puikkelehtiminen onkin aina vähän ahdistavaa, niin mielenkiintoinen ohjelma kuitenkin korvasi sen. Köyhdyin vain yhden kirjan verran, vaikka enemmänkin olisi tehnyt mieli ostaa, mutta ehkä sitten seuraavilta messuilta. Erityiskiitos Sudelle ja Ahmulle kivasta seurasta!

Ensimmäiseksi kävimme kuuntelemassa Suomen nuorisokirjailijoiden osastolla Fiilaten ja höyläten -aiheista keskustelua, jossa osallisina olivat Anu Holopainen ja Kirsti Kuronen. Kirsti Kuroselta olinkin vähän aikaa sitten sattunut lukemaan hänen uusimman nuortenkirjansa, joten oli kiinnostavaa kuulla kirjoitusprosessista. Mieleen jäi se, kun Kuron…

Paikka vapaana

Minusta tuntuu, etten ole lukenut tänä vuonna yhtään todella vaikuttavaa kirjaa, sellaista joka osuisi ja uppoaisi ja saisi haukkomaan henkeä. No, selittävä tekijä voi tietysti olla se, että olen lukenut etanan vauhtia, ja tämä blogikin on enemmän keskittynyt muuhun.

Nyt kuitenkin on tullut luettua kirja, joka oli melkeinpä lamaannuttava kokemus. Mitä tästä edes voi sanoa? Ainakin sen, että J. K. Rowling osaa kirjoittaa.

Paikka vapaana on synkkää realismia, täynnä häiritseviä ihmisiä ja vaikeita ihmissuhteita ja pikkusieluista Pagfordin kaupunkia. On huumeita, seksiä, väkivaltaa, hyväksikäyttöä ja onnettomia avioliittoja. Sillä ei ole mitään tekemistä Harry Potterin maailman kanssa, eikä sillä pidäkään olla, vaikka monet näyttävät pettyneen siihen, että J. K. Rowling ei kirjoittanut uutta fantasiakirjaa. Rowling on halunnut kirjoittaa toisenlaisen ja sellaisen hän on totta tosiaan onnistunut kirjoittamaan.

Paikka vapaana kietoutuu Barry Fairbrotherin ympärille, joka menee kuolla kupsaht…

Syksyisiä maisemia

Kuva
Syksy on saapunut. Illat ovat muuttuneet pimeiksi ja kylmiksi. Kengät kastuvat ulkona. Jostakin silti on tullut inspistä. Olen lukenut (J. K. Rowlingin Paikkaa vapaana!), koelukenut, ollut kirjoituskurssilla, naputellut innoissani omaa tekstiäni ja käynyt katselemassa syksyistä ympäristöä...

Syksyn inspiroivasta tunnelmasta pitää nauttia nyt, kyllä pimeys sitten taas aika pian alkaa kyllästyttää, pahoin pelkään. :)




Ihmeotukset ja niiden olinpaikat

Kuva
Lisko Scamander ( J. K. Rowling): Ihmeotukset ja niiden olin olinpaikat
Tammi 2001.
(Fantastic Beasts and Where to Find Them by Newt Scamander)

Torstaina ilmoitettiin, että J. K. Rowling tekee käsikirjoittajadebuuttinsa: hänen käsikirjoituksensa pohjalta Warner Bros. tekee elokuvan Newt Scamanderista, Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -kirjasta tutusta velhosta.

Harry Potter -fanina olin tietysti iloinen uutisesta, jonka mukaan pääsemme taas nauttimaan J. K. Rowlingin luomasta taikamaailmasta, mutta samalla olen epäluuloinen: mieluimmin olisin ottanut kirjan kuin elokuvan, sillä Harry Potter -leffat eivät mielestäni olleet kovin onnistuneita (kirjathan ovat loistavia!), mutta sen näkee aikanaan, millainen toteutus tällä uudella leffalla on. Harry Potteria siinä ei tulla näkemään.

Innostuin kuitenkin etsimään Ihmeotukset ja niiden olinpaikat kirjahyllystäni ja luin sen tänään. Kirjassa esitellään monia taikaotuksia, joista moni on tuttu myös Harry Potter -kirjoista, niin kirskuristajat,…

Sivullinen on vallannut tekstini!

Okei kyse ei ole ranskalaisesta kirjasta eikä ehkä oikeasti niin dramaattisesta asiasta, että se vaatisi huutomerkkiä, mutta jotain vakavaa on silti tapahtunut.

Sivuhenkilö on valloittanut syksykässärini.

Hän viis välittää alkuperäisestä juonesta, vaan vaatii, että koko teksti pyörii hänen ympärillään. Hän tunkee jokaiseen kohtaukseen.

Eikä edes sano sanaakaan.

Olen pyristellyt vastaan, mutta ei siitä tule mitään. Ehkä on aika antaa mennä.

Siilikirja ja pöllökirja

Kuva
Minut tuntevat tietävät, että pidän kovasti siileistä ja pöllöistä. Niinpä esittelenkin nyt kaksi hienoa kirjaa. Mika Honkalinnan Suuren pöllön (2011) sain lahjaksi siskoltani.

Mika Honkalinna on arvostettu valokuvaaja ja kirja on todella upea. Se ei ole pelkästään valokuvakirja, vaan sisältää myös tekijän tarinoita pöllöjen kuvaamisesta. Eivätkö pöllöt olekin kauniita eläimiä? Vaikka petoja ovatkin. Suuri pöllö esittelee huuhkajien elämää metsässä ja kaupungissa ja sisältää paljon hienoja kuvia tästä komeasta linnusta. Jos kaikkea tekstiä ei jaksa lukea, kirjaa voi myös selailla sieltä täältä ja nauttia kuvista.

Itse en ole elävää huuhkajaa tavannut kuin eläintarhassa. Eläintarhat ahdistavat minua, varsinkin se, että häkkeihin vangitaan lintuja, joiden pitäisi päästä lentämään. Vieläpä sellaisia lintuja, jotka eivät ole edes uhanalaisia. Tiedän kyllä että osa tavallisista eläimistä on tullut sinne loukkaantuneina tms., mutta eläintarhoissa on muutenkin lähes aina liian pienet tilat …

Harakka

Kuva
Viikonloppu on sujunut ilman mitään sen suurempaa kirjallista.

Eilen kävimme Harakan saarella. En ole siellä ennen käynyt, mutta tykkäsin kovasti. Siellä on luontopolku ja kivoja maisemia, ja hyvin rauhallistakin siellä oli. Ehkäpä siksi, ettei se ole mikään auringonottosaari, ja sinne pitää mennä veneellä. Sain miljööstä yhden hyvän inspiraation tämän hetkiseen kirjoitusprojektiini!




(Hylsyjä ei tietenkään edelleenkään ole kuulunut, yhdestäkään paikasta, vaikka kohta yhdeksän kuukautta on kulunut. Olen melko varma että olen jotenkin joutunut jonnekin ei-vastata-listalle. En odota mitään enää, en ole vain itsekeskeisesti vielä päässyt yli siitä, miksi kaikki muut samaan aikaan tai myöhemmin lähettäneet ovat saaneet vastauksia, paitsi minä; mikä tekstissä oli niin pahasti vialla. Ja että mitä se puhu saapumisjärjestyksessä lukemisesta mukamas on.)

Taiteiden yötä

Eilen oli Helsingissä Taiteiden yö. Jostain syystä minua olisi kovasti kiinnostanut päästä vilkaisemaan pääministerin virka-asuntoa Kesärantaa, mutta päätin kuitenkin mennä katsastamaan kirjallisuuteen liittyvää tarjontaa. Bongasin, että Villa Kivessä olisivat paikalla Salla Simukka ja Siri Kolu, ja koska nuortenkirjallisuus kiinnostaa, päätin mennä kuuntelemaan. Kaduin sitä kyllä suurin piirtein heti astuttua sisään, kun huomasin, että kaikki muut vaikuttivat tuntevansa toisensa ja olevan kirja-alan ihmisiä. Tunsin oloni sen verran eksyneeksi, että minun piti tarkistaa, että kai olen oikeassa paikassa enkä esimerkiksi tunkeutunut vahingossa johonkin yksityistilaisuuteen. (Suuntavaistollani se ei olisi mahdotonta.) Onneksi sali täyttyi vähitellen. Teemana oli tänä vuonna kansainvälistyminen.

Ennen nuortenkirjailijoita oli paneelikeskustelu kääntämisestä. Paneelikeskustelu oli niin merkillinen, että en osaa edes kuvailla sitä, mutta nuortenkirjapaneeli oli todella mielenkiintoinen. Sai…

Camp valmis!

Huh, nyt se on taas tehty, Camp Nanowrimo. 10 035 sanaa on kasassa. Sanatavoittteni oli siis hyvin maltillinen, mutta silti voin sanoa, ettei nano heinäkuussa ole maailman järkevin idea. Ainakaan, jos on aurinkoisia ja helteisiä päiviä... Ainakin Uutta Projektia on kymmenen tuhatta sanaa lisää. Genren vaihtaminen on ollut virkistävää, mutta ei kovin helppoa. Toivon silti saavani tämän valmiiksi, sillä pidän ideasta ja tarinasta, vaikka se onkin vähän levinnyt käsiin. Joka tapauksessa kirjoittaminen on ollut hauskaa. Ehkä tämä on sellainen kesäkässäri, joista Vaarna kirjoittaa postauksessaan.

Mikä parasta, minulla alkoi loma. Vain kahden viikon mittainen, mutta silti! Olen siitä niin onnellinen, että voisin loikkia. Yritän olla stressaamatta ja nauttia jäljellä olevasta kesästä. Loma on alkanut ainakin mukavasti: Eilen kävin Kakkugalleriassa (ihania kakkuja! Mutta mikä makeanähky sen jälkeen!) ja tarkoituksena oli mennä ulkoilmakinoon, mutta se oli loppuunmyyty. Niinpä menimme Finnkino…

Finncon: dinosauruksia, vastavoimia ja kirjavinkkejä

Kuva
Viikonloppu kului Finnconin merkeissä. Kaapelitehtaalle ei onneksi ollut pitkä matka, joten ehdin kuuntelemaan jopa yhden aamupaneelin (vaikka nukuinkin pommiin ja jouduin juoksemaan ulos ehtimättä katsomaan edes peiliin).



Kävin seuraamassa seuraavia paneeleja:

pe klo 17.00 Doctor Who's 7th Season, The Promise and Fall of

la klo  11.00 Question of YA
          13.00 SF as Metaphor
          14.00 Scifi ja oudot petikumppanit
          15.00 Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt SF-kirjallisuudessa
          16.00 Queer, queerimpi, X-men
          17.00 Bimbopaneeli

su klo 10.00 Maailmankaikkeuden parhaat turistikohteet
          11.00 Soundtracks for books
          12.00 Kriitikot vs. bloggarit
          13.00 Romahtava maailma ja nuoret kärsijät
          14.00 Uraputki vai tähdenlento


Koska monet omat tekstini ovat nuorille tai nuorille aikuisille suunnattuja, halusin ehdottomasti käydä kuuntelemassa Question of YA-paneelia. Se olikin oikein kiinnostava. Esille nousi seuraavia …

Kesä on jäätelöä ja kirjoja

Kuva
On kesä. Se on ilmassa, lämmössä, kukkaan puhjenneessa luonnossa. Ei tee mieli istua sisällä koneen ääressä tai kirjan kanssa. Ihan ilman sanoja ei kuitenkaan voi olla, niinpä olen viime aikoina ottanut ne mukaani ulos. En tiedä, mikä olisi täydellisempi lukupaikka kuin kallio veden äärellä. Hiukan jouduin viimeksi kävelemään, että löysin suojaisan paikan, jota ei olisi ollut jo valloitettu.

Muistikirjanikin pääsi mukaan. Kauhean montaa sanaa siihen ei tullut raapustettua, mutta se, että tulen sen kanssa edes jotenkin toimeen, on edistystä. Kärsin koko toukokuun kammottavasta blokista. Nyt kun se olisi vähän hellittänyt, mokomat helteet tulivat pilaamaan kirjoitusvireen. :) (Oikeasti olen hyvin iloinen auringosta. Vaikka töissä ei olekaan oikeastaan ilmastointia.)


Viime aikoina olen lueskellut novellien lisäksi Ready Player Onea. Se on ollut erilainen kuin odotin, mutta kiinnostava.Harmi, että kirja on sellainen möhkäle, että sen kanniskelu ympäriinsä tuntuu tuovan laukkuun ties kuink…

Kirsikkapuita

Kuva
Kävin tänään Krisikkapuistossa ihastelemassa kirsikkapuiden kukkimista. Kukat olivat ehkä haaleampia kuin odotin, mutta kovin kauniita silti.


Luulen, että joudun pitämään pienen blogitauon, koska kaadun työstressin alle ja lisäksi erään luovan kirjoittamisen projektin deadline painaa päälle, joten en ehdi oikein bloggaamaan. Mutta tulen kyllä takaisin pian, viimeistään kuun lopussa - ellei sitä ennen ole kerrottavaa!


Tekstarirunoutta, osa II

En saanut kirjoitettua novellia Suden kauhuteemaan, vaikka kirjoittaminen kävi kyllä mielessä. Minulle kauhu tuntuu vaikealta, tai ainakin hyvin vieraalta genreltä. Olen kyllä kirjoittanut yhden kauhunovellin, mutta se on jäänyt ainoaksi. Jos en olisi julkaissut sitä muualla netissä, pistäisin sen tähän, koska minusta siinä on ihan kekseliäs idea; useimmiten novellini ovat olleet enemmän tai vähemmän juonettomia.

Novellia ei siis syntynyt, joten jatketaan Lukuhoukan huonojen, epäomaperäisten runojen linjalla:

Inspiraatiomusiikkia

Kuva
Olen ollut viime päivät vähän alamaissa mitä tulee kaikkeen kirjoittamiseen. Ensin olin hysteerinen. Osasyy on se, että pistin S:n postiin. Onnistuin taas sähläämään lähettämisen kanssa ja mietin miksi minulle käy niin joka kerta. Että pitäisikö tässä suosiolla julkaista omakustanne. Muita projekteja on, mutta olen tällä hetkellä jotenkin keskittymiskyvytön. Lisäksi eilen tunsin sairastuvani, mitä en ollenkaan hyväksy, sillä minulla oli flunssa viimeksi tammikuussa ja enemmän kuin kerran vuodessa on liikaa.

Onneksi musiikki auttaa.

En osaa soittaa mitään enkä kykene tunnistamaan säveliä - minusta on aina hämmästyttävää, että jotkut osaavat. Mutta rakastan musiikin kuuntelua. Suosikkini eivät ole viime vuosina juuri muuttuneet (niistä ainakin ABBA ja The Sounds soivat säännöllisesti kirjoittamisen taustalla). Viime aikoina olen löytänyt monia uusia tuttavuuksia, joiden musiikki on inspiroinut minua.

Esimerkiksi Ingrid Michaelsonin, jonka löysin tällä viikolla. All love inspiroi, joski…

247/247

Editointi valmis.

Siinä se on. 247/247.

Täytyy sanoa, että on se kyllä melkein ollut 24/7 mielessäkin jo aika kauan.

Nyt syömään iltapalaa ja sitten nukkumaan. Voisin liittyä "kirjoittajat keittiössä" -postaajiin (ks. tämä tai tämä tai tämä) eilisellä ruoanlaittoviritykselläni, jonka seurauksena pihvit paloivat niin mustiksi, että täällä haisee vieläkin palaneelle. Tästä viisastuneena en yritä nyt paistaa vähään aikaan mitään.

PS. Tiedän, että aiemmissa postauksissa on eri sivumäärä, 265, mutta muutin fontin koon normaaliksi pistekokoon 12, joten luku hupeni tuollaiseksi.

5 / 265

Olisiko hyvä idea alkaa korjata tekstiä silloin, kun korjausehdotukset ovat vielä tuoreessa muistissa, eikä vasta sitten, kun eivät olet? Tai ylipäätään ajoissa?

Nyt pitäisi tehdä pari päätöstä. Poistaako lukijan puhuttelut vai ei? Ne ovat saaneet koelukijoilta lähes yksimielisen tyrmäyksen. Ehkä ne voivat lähteä. Eivät ne ole tärkeitä.

Kun katsoin otsikkoa, masennuin - 5 sivua vasta! Mutta sitten tajusin, että oikeastaan, tämä on ihan hauskaa! En ole lukenut tätä tekstiä pitkään aikaan. On kuin palaisi vanhan ystävän luokse, kyselisi kuulumisia pitkästä aikaa.

Huonosti käyttäytyvät ideat

Tiedättekö sen tunteen, kun päässä on loistava idea? Ja se ei suostu menemään paperille. Ja jos suostuu, se käyttäytyy siellä huonosti eikä näytä yhtään siltä miltä se näytti ideatasolla. Yleensä se ei haittaa, koska siitä voi tulla lopputuloksena jotakin muuta - ei semmoista kuin oli tarkoitus, mutta toimivaa kuitenkin. Mutta sitten nämä jotkut ideat vain jäävät ideoiksi. Ehkä kaikkea ei kannattaisi edes yrittää toteuttaa konkreettisesti, menee vain hermot.

Turhautumista ideoihin siis täällä. Mitäs muuta? Huorasatu on edelleen kesken, vaikka olen lukenut sitä joka päivä! Mutta loppu alkaa jo häämöttää. Olisipa joululoma vasta nyt, ehkä osaisin jo vastata lentokoneessa yliuteliaan vieruskaverin kysymyksiin siitä, mistä kirja kertoo (silloin olin vasta alussa). Ja sanoa, ettei tarvitse katsoa kantta ja kirjaa ja siinä loistavaa nimeä noin väheksyvän huvittuneena ja epäilevänä.

EDIT: Off topic: täytyy kertoa, että kerrankin tuli sopivan korkuinen vuokrankorotus: 1,88 euroa!

Kissamaista kirjoittamista

Kuva
Kyselin aiemmin toiveita blogipostausten aiheiksi, ja Rina kertoi olevansa utelias kuulemaan, onko kissani Väinö vaikuttanut kirjoittamiseeni, ja jos on, niin miten. Tottahan toki Väinö on vaikuttanut. Hän nimittäin on paljon pahempi häirikkö kuin Miisu, vanha kissarouvamme. Kissat eivät tosin ole kokonaan minun, vaan ne asustelevat lapsuudenkodissani.

Ensinnäkin Väinö osallistuu aktiivisesti kirjoitusprojekteihin. Yleensä tämä ilmenee niin, että kissa menee aina makaamaan kirjoitusten, lehtien, kirjojen ja kaiken sellaisen päälle, minkä päälle ei saisi mennä makaamaan, tai mitä omistaja sattuu juuri sillä hetkellä lukemaan. Muuten kiinnostusta ei ilmene.

Kissat ovat vaikuttaneet kirjoittamiseeni ainakin siten, että teksteissäni esiintyy silloin tällöin kissoja, ja tietysti positiivisessa sävyssä. Kuka voisi olla rakastamatta heitä? Ennen kaikkea kissoista saa inspiraatiota kirjoittamiseen, vaikka kirjoittaminen ei heitä varsinaisesti koskisikaan.


Muutenkin teksteissäni vilahtelee ka…

Arvonnan voittaja!

Kuva
Lukuhoukan 1-vuotiasarvonnan osallistumisaika päättyi eilen. Joten oli aika pistää nimet kattilaan...


ja poimia sieltä voittaja. Joka on... Tuulia / Lukutuuliasta! Onneksi olkoon! Pistä minulle yhteystietosi osoitteeseen lukuhoukka @ hotmail.com, niin tiedän pistää Vettä elefanteille postiin. (Toivottavasti kirja ei ole jo valmiina omassa hyllyssä!)


Lukuja, jälleen

Tämä on toivepostaus. Joten, pitkästä aikaa, tässä lukuja:

Keskeneräisessä novellissani on 910 sanaa ja 4 sivua.

ps. toivepostauksia saa esittää lisää. En tosin lupaa toteuttaa kaikkia.

Novelleja

Kuva
Olen astunut mukavuusalueeni ulkopuolelle. Olen yrittänyt raapustaa novellia. Chick litistä. Vaikeaa! Varsinkin, kun chick lit ei ole minulle tutuin genre. Olen lukenut Bridget Jonesit (tykkäsin!) ja Himoshoppaajan kaverin painostuksesta (en tykännyt), mutta muuten en ole kamalasti lukenut kanakirjallisuutta. Enkä muuten novellejakaan. Luulen, että pitäisi lukea, niin voisin päästä eteenpäin tässä novellinkirjoitusjumituksessani.

Rosa Liksomin novelleja luin yhteen aikaan ja muistan lukioajoilta, että Tsehovin Leikkiäkö vain? oli ihana novelli. Haluaisin lukea lisää Tsehovia. Joskus myös luen novelleja netistä (viimeksi tänään luin Markus Koskimiehen Kotiapulaisen, kannattaa tutustua, löytyy täältä!), mutta yleensä pysyttelen pitkän proosan puolelta. Ehkä siksi, että haluan uppoutua tekstin maailmaan mahdollisimman pitkäksi aikaa. Toisaalta taas luulen, että novellit olisivat hyviä välipaloja esimerkiksi työmatkoille. Jos lukisi joka aamu yhden minuuttinovellin, tulisi lukeneeksi viik…

Lupauksia

Lupaan mennä ajoissa nukkumaan. Ainakin arkisin.

Lukea enemmän. Edes vähän enemmän. Ehkä jotain sellaistakin, mihin en yleensä tarttuisi. Mutta en lupaa, ettenkö jättäisi kirjoja edelleen joskus kesken.

Kirjoittaa.

Kokeilla uusia juttuja.

Siinä muutama. Lupasitteko te jotain?