Kaikkea tärkeää

Minun piti siivota, mutta koska en ole saanut aikaan mitään siivoamiseen vivahtavaakaan, olen tehnyt kaikkea järkevää, kuten miettinyt kansikuvia ja kirjojen nimiä. Aion väsätä huvin vuoksi yhdelle kässärilleni feikkikannen - feikkikansi-nimitystä käytän, koska en tiedä voiko toistaiseksi pelkästään pöytälaatikossa majailevilla kirjoilla olla oikeita kansia. Minulla on jo yksi kuva kantta varten, mutta en tiedä voinko esitellä sitä täällä - tarinan nimi ainakin pitäisi jättää pois, koska en uskalla kertoa sitä täällä ja luulen keksineeni nimen, joka ei ole vielä käytössä.

Olen erittäin tyytyväinen S1:n nimeen, se on jostain syystä aina ollut itsestään selvää, että tarina on juuri sen niminen. S2 taas on pieni murheenkryyni. S2:n idea on radikaalisti muuttunut aiemmasta matkan varrella eikä tämä kyseinen s-alkuinen nimi sovi sille enää ollenkaan. Enkä minä, mitenkään, kykene kirjoittamaan mitään ilman nimeä. Nimet ovat minulle jonkinlaisia... kokoavia juttuja? Jotain mihin pitäisi mielestäni pitäisi tiivistyä jotain olennaista itse tarinasta, ne eivät saisi olla ihan tuulesta temmattuja.

S1, S2 ja S3 muodostavat sarjan, tai tämä ainakin on tarkoitus; kaikissa on sama päähenkilö. Olen nyt yhtäkkiä kiintynyt kamalasti s-pakkomielteeseeni enkä halua rikkoa "linjaa" pistämällä yhtä osaa alkamaan eri kirjaimella. (Minullahan on sellainen omituinen ongelma, että jostain syystä keksin yleensä vain s-alkuisia nimiä.) Jos kyseessä on jatkuva sarja, eikö nimissä pitäisi olla jotain logiikkaa? Vai mitä mieltä olette? (En oikein usko, että s-kirjain riittää logiikaksi, mutta muutakaan nyt ei ole.) Mikä ylipäätään olisi hyvä nimi? Voiko nimellä olla jotain vaikutusta, kun tekstin lähettää kustantamoon? Oletan, että ei ole, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Tässä on joitakin joista pidän kamalasti:

Leijat Helsingin yllä
Missä kuljimme kerran
Täällä Pohjantähden alla
Tuntematon sotilas
Joutavuuksien jumala (käännös)
Eksyneiden jumala (käännös)
Linnunradan käsikirja liftareille (käännös, mutta vastaa mielestäni aika hyvin alkuperäistä)

Olen ilmeisesti kiintynyt moniosaisiin nimiin! Keksisipä itsekin jotain yhtä hyvää!

Kommentit

  1. Minäkin pidän nimistä mutta en jaksa miettiä niitä kovin tarkkaan etukäteen, ts. minulla on työnimiä, jotka ovat usein päähenkilön etunimi (Markus).

    Minusta on sääli, jos nimien logiikka särkyy, koska onhan niissä nyt enemmänkin logiikkaa kuin pelkkä s-alkukirjain. MUTTA ei se ole maailmanloppu. Parempi valita sopiva nimi kuin kiva, joka ei sovi ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkin ehkä ratkaissut jo ongelman. Tai ainakin minulla on pari vaihtoehtoa. Minä en ole koskaan pitänyt työnimistä, koska jotenkin aivoni eivät osaa ajatella, että voihan nimeä miettiä vielä myöhemmin. Olen kärsimätön, tahdon kaikesta valmista heti! Todennäköisesti vain mietin liikaa.

      Poista
    2. Voi olla. XD

      Hyvä kuitenkin että keksit nimen.

      Poista
    3. Tai lähinnä siirrän nimen paikasta a paikkaan b. XD

      Poista
    4. ...en osaa arvata. o.O Joudut varmaan kertomaan. XD

      Poista
    5. En tiedä oliko se sittenkään hyvä idea. Milloin minusta tuli näin päätöskyvytön! Hetkinen, enkös minä ole aina ollut...

      Poista
  2. Minulle nimi ei ole koskaan ollut tärkeä. Ykkönen lähti maailmalle ilman nimeä. Projeti E:lle keksin juuri tänään nimen, mutta yhtä hyvin se voisi jatkaa elämäänsä nimettömänä.

    Harmi kuitenkin jos S2 ei sovi nimisarjaan. Varmaan ärsyttävä tilanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokonaan ilman nimiä? No siinä tietysti on se järki, että kustantajathan nimet päättää, mutta itse pidän niistä liikaa jotta voisin lähettää mitään liikkeelle ilman nimeä, miettisin että miten nimetön käsikirjoitus eroaa mistään pinosta. Vaikka tuskinpa niitä nimen perusteella kasasta otetaan.

      Poista
  3. Jumalista tuli mieleen, Jumalat juhlivat öisin on ollut minusta aina ihan loistava käännösnimi - paljon parempi kuin kirjan alkuperäinen Secret history. Missä kuljimme kerran on myös yksi omista suosikeistani, vaikken kirjasta pidäkään...

    Muistelisin jostakin lukeneeni joskus, että aika harvan kirjailijan teos julkaistaan sillä nimellä, mitä hän on alunperin ehdottanut. Tiedä nyt sitten, kuinka muistini temppuilee, mutta vähän harmittaa kyllä jos tuo on totta. Itse suhtaudun nimeämiseen kuitenkin hirmu vakavasti, ainakin pidemmissä projekteissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä tuosta Jumalat juhlivat öisin nimestä!

      Se onkin tosin mielestäni paras asia tuossa nimessä.

      Joo, olen kuullut saman ja ilmeisesti se pitää paikkansa, ikävä kyllä. :/

      Poista
    2. * paras asia tuossa KIRJASSA.

      Poista
  4. Minulla taasen on ihan typeriä ja simppeleitä työnimiä. Kadotettu maisema oli aluksi varastettu maisema. Mielessäni kutsuin kässäriä kuitenkin koko ajan kirahviksi. :D

    Mietin voisiko nimellä näin alkuun olla muuta merkitystä kustantamoon lähetettäessä kuin se, että ehkä raflaavampi nimi tulee huomatuksi. En kyllä tiedä pitääkö se paikkaansa, koska en tiedä, millä perusteella ja järjestyksessä kässärit luetaan.

    Jos sisältö on hyvä, luulen ettei nimi ole kuitenkaan ongelma. Ja kaipa kustantamo ehdottaa sen muuttamista, jos se ei miellytä ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirahvi on ihana sana. :)

      Kässäreitä ei kuulemma lueta järjestyksessä, saatekirjeellä ilmeisesti on siihen merkitystä ja voisin kuvitella, että huomioita herättävä nimikin voisi saada kiinnostumaan? En tiedä! Mutta poimivathan ihmiset muutenkin luettavaa joskus nimien perusteella... Ei nimen puutekaan voi olla silti este, ovathan ihmiset saaneet kustannussopimuksia kirjoille, jotka ovat lähettäneet nimettöminä. Nimi siis lienee pienin murhe, mutta koska itse pidän niitä niin tärkeinä, haluan aina pohtia niitä. :)

      Poista
    2. Muutaman sanan nimet on myös mun lemppareita, koska yksisanaiset on usein tylsiä tai käytössä useammassa kirjassa. En tykkää nimistä, joissa esiintyy henkilön nimi (ellei ole pelkkä se nimi), koska ne kuulostavat kirjasarjalta (tyyliin Tiina ja jotakin). Nimen pitäisi myös antaa jonkinlainen ennakkokäsitys kirjasta. Toisaalta on jännää, jos nimen ymmärtää kunnolla vasta luettuaan kirjan.

      Minulla on aina työnimet. Ekat kässärini kulkiva päähenkilön nimellä, mutta nykyään käytän useita päähenkilöitä, joten se ei toimi. Yksi kässäri kulki ykkösluvun nimellä. Nimeän luvut, että löydän etsimäni luvun sisällysluettelosta nopeasti. Ehkä poistan ne sitten, kun teksti lähtee lukuun, en tiedä.

      Poista
    3. En muuten minäkään pidä tuollaisista henkilönimi-nimistä (x ja jotain). Harry Pottereiden ainoita heikkouksia ovatkin mielestäni niiden nimet. Kyseessä on toki kirjasarja, mutta en pidä niistä kirjasarjoissakaan.

      Minusta nimeen pitäisi kiteytyä jotain, tai ei välttämättä kiteytyä, mutta jotenkin sen pitäisi liittyä kirjaan syvällisemmin.

      Minäkin olen harrastanut lukujen nimeämistä. Mutta olen sitten poistanut niitä viimeistelyvaiheessa, koska minulle on sanottu, että ne antavat liian lapsellisen kuvan. (En siis tiedä onko näin yleisesti vai olivatko ne vain ne minun lukujeni nimet...) Mutta minun lukujen nimet ovatkin yleensä älyttömiä: Epätoivoinen roskapönttö, Paleltunut päärynä jne. Ovat ne siis aiheeseen liittyneet.

      Poista
    4. Toisaalta ajattelen Potterit niin, että Harry Potter on kirjasarjan nimi, ja kirjan nimi on tyyliin Puoliverinen prinssi. Ne jälkiosat on kyllä yleisesti ottaen hyviä nimiä.

      Mun luvunnimet on joskus olleet tosi pitkiä tyyliin: "Jyväskylä - älä istu yksin Harjulla lumisateessa" (siis ei ollut oikea esimerkki, mutta tuonne päin). Nykyään ne on lyhyitä, tyyliin: "Ero" tai "Ystävä" (oikeita esimerkkejä). Ja on myös pari "Tyttö, joka leikki tulella"-tyyppistä. Luulen silti, että itken ja poistan ne. Osan voisin uusiokäyttää kässärien nimiä, koska pari on tosi hyviä nimiä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!