Päivä kuusi

Ensimmäiset seitsemän sivua nanoromaanissani oli järkeä. Sitten luovutin, koska tajusin että järkeviä juttuja kirjoitetaan hitaasti. Nyt tekstissä ei ole enää päätä eikä häntää. Siinä jauhetaan päähenkilön varastamasta asiasta, joka ilmeisesti on elämää suurempi juttu, enkä MINÄ TIEDÄ MIKÄ SE ON. En tee enää lukujakoja, koska en ehdi.

En jaksa!

Tämä on ehkä paras lause tähän mennessä:

"Höristimme molemmat korviamme, kuin aasit me kuuntelimme ja kauhistuimme."

Eikö olekin kamalaa! Nyt se on todistettu moneen kertaan: määrä ei korvaa laatua. Olen päättänyt pitää torstaina vapaapäivän Nanowrimosta, silloin en kirjoita. Menen syömään. Ja perjantaina menen ratsastamaan, toivottavasti ei sada kaatamalla.


Kommentit

  1. :D Hulvattomuus on parasta, mokia voi korjailla jälkikäteen.

    Kyllä se juttu joskus tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä juttu? Toivottavasti. :)

      Poista
    2. Siis se elämää suurempi, jota et tiedä. Tai asia, tai se. Ja juttuja mieluiten voi kyllä tulla paljon. (loistokasta nano-kieltä)

      Poista
    3. Ai niin se juttu! Pakkohan sen on jotenkin ratketa, ja toivottavasti nämä jutut ei tähän lopu.

      Poista
  2. Tee lukujakoja, luvusta saa yhden sanan lisää! Luvut voi vaikka kirjoittaa kirjaimin tyyliin "seitsemässsadas luku" (minun lukujen lyhyydellä niitä tulee varmasti tuon verran).

    Nanotekstissä ei selvästikään pidä olla järkeä, sen huomasin itsekin siitä kuinka uskonnollisella kiihkolla palvon etukäteent ehtyjä suunnitelmiani. Sen takia Kakkosta voi kenties jopa editoida tulevaisuudessa. Ensi vuonna aion ottaa iisisti ja kirjoittaa jotain ihan älytöntä paskaa uusista hahmoista. Ehkä. Tai sitten kirjoitan Kolmosen...

    En kestä sitä kuinka nanotyyliin kaikki viestit venyvät. Tässä oppii hienosti jaarittelemaan. Ihan kuin en osaisi sitä muutenkin.

    Tuo virke on hyvä! Edes jotain hyvää tässä kiireessä ja maniassa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh vau, enpäs ollut tajunnut! Pitää alkaa tehdä sittenkin lukuja. Jos vielä nimeäisin ne, saisin lisää sanoja.

      Minä olen toisaalta iloinen, että päätin kirjoittaa uusista hahmoista. Olisin vihainen itselleni, jos pistäisin lempihenkilöni tähän karseaan, lähes juonettomaan höskään, joka on omituinen sekoitus väkivaltaa ja siirappia. O_o

      Jollain oudolla tavalla se on ihan hauska virke! Mutta miksi aasit!

      Poista
    2. En tiedä miksi, mutta yhdistelmä väkivaltaa+siirappia tuo mieleeni sekä Houkutuksen, että 50 Shades of Greyn. Mitä sinä tyttö pieni mahdat siellä kirjoitella? ;)

      Poista
    3. Minä kirjoitan Suomen huonointa nuortenkirjaa, luulen. Ja mikä pahinta: luulen että kirjoitan uusiksi yhtä yläasteaikaista käsistäni alitajuisesti, mutta huonommin, plus lisättynä siirapilla. :)

      Poista
    4. Minulle väkivallasta ja siirapista ei tullut kumpikaan noista mieleen, missä vika! Ehkä siinä että väkivalta ja siirappi -yhdistelmä voisi olla suosikkikirjani, enkä tietenkään halua liittää itseäni 50 Shadesiin ja Houkutukseen, hyi olkoon hei! ;)

      Minun käsis on siirappia ja pinnan alla on hyvin huomaamattomasti väkivaltaa, joskin en tiedä voiko sitä sanoa väkivallaksi. Hmm. No luet sitten!

      Poista
    5. 50 Shadesia tässä ei kyllä (kai?) ole mutta muuten tämä yhdistelmä on omituinen eikä mielestäni oikein toimi. It makes no sense.

      Poista
  3. Deen vinkki luvuista onkin hyvä, pitää heti ottaa käyttöön! Tähän mennessä en ole kyllä paljon vaivautunut miettimään lukujakoa lainkaan, yhteen pötköön vaan kaikki. :3

    Tuo lause on tosiaan kertakaikkisen mainio. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on vähän jakoja pakosta siksi, että minulla on kaksi näkökulmaa, mutta kiireessä olen sortunut kirjoittamaan niitä vähän sikin sokin.

      Poista
    2. Luin Been kommentin kännykällä ja pakko oli tulla tarkistamaan, mihin Beellä ei ole jakoja. Mutta kyse olikin siitä, missä ei ole jakoja. :D

      Poista
    3. Minulla ei todennäköisesti ole jakoja kustannussopimukseen. xD

      Poista
  4. Miksi mä en tiennyt, että ratsastat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahmu, en minä ratsastakaan. Olen allerginen hevosille. Lapsena ratsastin vähäsen. Nyt meillä kuitenkin perjantaina on työhyvinvointipäivä, pääsemme ilmaiseksi ratsastamaan islanninhevosilla. Se on ulkona joten toivon selviäväni siitä typerästä allergiasta huolimatta.

      Poista
  5. Tunnustus Missiossa sinulle sanajärjestys hyvä on.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!

Viime aikojen suosituimmat postaukset

Tunnelmia kirjamessuilta

Kirjamessuja kohti

Tuula Kallioniemi: Risteys