Alkuongelmia

Kaikilla muilla nanottajilla tuntuu tekstiä suorastaan lentävän näppäimistölle, minä olen saanut aikaan vaivaiset noin tuhat sanaa. Tosin pääsin aloittamaan eilen vasta kahdeksalta. Sittemmin olen käynyt töissä ja pakannut ainakin kuusikymmentä norsua. Oikeastaan minun pitäisi vielä järjestellä tavaroita, mutta en jaksa. Kuka kumma sellaista jaksaa? Miksei joku voisi tulla järjestämään niitä puolestani?

Mitä Nanoon tulee, päätin aloittaa kokonaan alusta. En ole aikoihin kirjoittanut tällaista roskaa. Olen muun muassa jaaritellut MADOISTA monta sivua. Kiviäkin kiinnostaa! Ja mitä sanotte tästä taidonnäytteestä:

"Niiden kangas oli kulunut pehmeäksi ja ystävälliseksi jalkoja vastaan."

Pehmeäksi? Ystävälliseksi? Jalkoja vastaan? Olen, ilmeisesti, vahingossa, kirjoittamassa parodiaa. En vain tiedä mistä. Ei se mitään. Olen päättänyt murhata päähenkilöni, hänestä ei ollut mihinkään.

Kommentit

  1. Oih, ihanaa! Sinun yläpalkin kuvat ovat vaihtuneet! Nättejä nuokin :)

    Tsemppiä alkuihin. Älä nyt hirveän montaa kertaa aloita uudelleen, ettei kuukaudesta lopu päivät...

    Tuo esimerkkilause on ihan parhautta. Nanoon kuuluu olennaisena osana se, että kuukauden lopussa nauretaan kaikille idiotismeille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, toivon että ne olisivat vähän nätimpiä kuin edelliset. :) Pidin eniten niistä keskuvista, mutta ei ne oikein sopineet marraskuuhun. Nuokin on minusta kivoja, mutta niistä tuli ehkä vähän oudon levyisiä, mutta sen siitä saa kun päättää tehdä headerin yöllä kello kolme. :)

      En aloitakaan enää uudelleen! Onneksi päätin aloittaa eilen, kun oli vasta toinen päivä menossa. :) Esimerkkilause on aivan kaheli.

      Poista
  2. Hyvin sinä ehdit vielä saada sanamäärät täyteen, älä lannistu! Roskan kirjoittaminen on nanoilussa melkoinen itseensäselvyys (minulla ainakin), pitää vain koettaa elää sen kanssa...

    Päähenkilön murhaamisesta ainakin tulisi sanoja lisää. :,) Mutta, jaksamisia nanoilun suhteen! Marraskuu on vasta alussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, toivotaan. En ole vielä lannistunut, mutta tämä viikonloppu on kyllä ollut ihan katastrofaalinen.

      Murhasin hänet vain kuvainnollisesti, en alkanut sentään tekemään dekkaria. :)

      Poista
    2. Haha, rupesinkin tuon kommentin kirjoittamisen jälkeen pohtimaan, että ehkä et sinä varmaan murhannut häntä varsinaisessa nanossa kuitenkaan... : D Tiedän tosin sellaisenkin nanon, jossa näin tehtiin.

      Poista
    3. Se oiskin kyllä ollut idea, murhata nyt päähenkilö viidennellä sivulla. :) Mistähän se loppukirja olisi kertonut?

      Poista
  3. Minä voin tulla jos maksat matkat! Paitsi että lienee jo liian myöhäistä. Minusta muuttaminen on kivaa. Olenko ainoa vai olenko vain muuttanut liian harvoin?

    Hihihi tuo lainaus on ihana. Oma tekstini on samaa tasoa. Ehkä siinä on juonellisesti järkeä mutta kaikki muu on hyvin _kahelia. Erityisesti vertauskuvat.

    Jos sinä et käytä tuota päähenkilöä, pitääkö minun yhä kirjoittaa se metsäkohtaus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on jo hieman myöhäistä, totta, norsut ehtivät jo muuttaa. :) Muuttaminen on kamalaa! En aio muuttaa nyt vähään aikaan ellei minua häädetä saman tien.

      Jos totta puhutaan, tämä oli helpoin muutto ikinä, sillä minulla oli muuttoapua, eikä minun tarvinut koskeakaan pesukoneeseen. :)

      Tuo lause on luokattoman karsea! Tällaisten editoiminen on varmaan hauskaa.

      Totta kai sinun täytyy! Meillä oli sopimus: minä kirjoitan tyttöpäähenkilön ja sinä kirjoitat metsäkohtauksen. Minulla on edelleen tyttö.

      Poista
    2. Norsusi ovat ihania.

      No voi perse. Mitähän tällainen kaupunki-ihminen osaa kertoa metsästä. Taidan oikeasti joutua metsään taustatutkimusta varten. En uskalla! Siellä on karhuja!

      Poista
    3. Höpsistä, jos näet karhun, se on ihme! Ei niitä näe monet niistäkään, jotka niitä etsimällä etsivät. Taustatutkimusta vain. :)

      Et ilmeisesti jäänyt siellä teilläpäin vesivyöryn alle?

      Poista
    4. Olen ilmeisesti nähnyt suden metsässä. Olin neljä vee eli ei muistikuvia.

      En! Ei minusta niin helposti pääse. Pahin minua koskettava tuho oli kaverin kaverin päivän vesittömyys. :D

      D

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!