Kadonneen sanan metsästys!

Koska minun pitäisi oikeasti tehdä jotain aivan muuta, olen päätynyt puuhastelemaan kaikenlaista, kuten hengailemaan koneella viltin kanssa (kylmä hrr!) ja mietiskelemään - mikä sana se on, jolla kutsutaan kirjan alkulehdillä olevia runoja, lyriikanpätkiä ja muita, esim. raamatunlauseita ja uutispätkiä? Tiedän, että näille on oma terminsä, mutta olen unohtanut sen! Hei, eikö se ole epigraph? Mutta mitä se on suomeksi? Tietääkö joku? Ei kai se epigrafikaan voi olla... Wikipedia sanoo aiheesta seuraavaa:

"In literature, an epigraph is a phrase, quotation, or poem that is set at the beginning of a document or component. The epigraph may serve as a preface, as a summary, as a counter-example, or to link the work to a wider literary canon, either to invite comparison or to enlist a conventional context."

Esim. Kuoleman varjelusten alussa on kaksi tällaista, säkeitä Aiskhyloksen Hautauhrintuojista ja katkelma William Pennin More fruits of Solitudesta.

Minusta on kivaa sijoittaa ennen tarinan alkua lainaus. Usein olen käyttänyt jotakin lyriikanpätkää, mutta kerran myös yhtä Eeva-Liisa Mannerin runoa, joka on aiheeltaan ja teemaltaan sopinut tekstin alkuun. Lähinnä olen ajatellut itseäni - on tuntunut kivalta laittaa tekstin alkuun jotain, josta itse on saanut inspiraatiota - mutta ehkä näiden kanssa kuuluisi ajatella, että ne myös voivat johdattaa lukijaa tarinan pariin, antaa sysäyksen alkutunnelmaan.

Itse asiassa olen käyttänyt aika paljonkin aikaa alkulainausten miettimiseen, vaikka se ei siltä näyttäisi. (Käytän paljon aikaa puuhasteluun, jonka lopputulos ei korreloi mitenkään siihen käytetyn ajan kanssa.) Toisaalta tuntuu hölmöltä miettiä sellaisia "ekstroja", onhan se vähän sama kuin suunnittelisi kiitokset kirjaan etukäteen, vaikka se päätyisi lojumaan vain pöytälaatikkoon... (Kröhm, minähän en siis ole tehnyt sellaista.)

Miten te muut? Tunnetteko intohimoa alkusitaatteihin? Mitä olette käyttäneet? Minä olen käyttänyt yhden Mannerin kuolema-aiheisen runon lisäksi mm. Ultra Bran sanoituksia. Minusta tämä on oikeasti mielenkiintoinen aihe, joten aion tehdä tästä kyselyn!

Mielestäni kaksi lainausta on maksimimäärä, muuten alusta tulee liian sekava, mutta tämä on varmaan ihan makuasia. En erityisemmin pidä prologeista, jokin runonpätkä sen tilalla sen sijaan toimii. Tosin kilometrin mittaiset runot ennen varsinaiseen tarinaan pääsyä kyllä saavat haukottelemaan...

En tiedä miten tällaisten kanssa oikeasti toimitaan; jos saisi kirjan julkaistua, varmaankin tarvittaisiin lupa lainata toisten tekstejä, vaikka kirjailija/sanoittaja olisikin mainittu. Pelkkä maininta ei varmaan riitä?

(Tälle kaikelle "ylimääräiselle" sälälle, jota kirjoista löytyy, on muuten ihan omat tutkimusaiheensa. Olen myös kerran kuullut tyypistä, joka tutki pelkästään kirjojen selkämyksiä, mutta se ei nyt enää oikeastaan ole kirjallisuudentutkimusta.)

Löysin Tumblr:sta, josta en yleensä tajua mitään, hauskan epigraph-aiheisen sivun.

Kommentit

  1. Olisko se vain epigraafi? Tuntuu, että olen joskus kuullut...

    Minulla on L:ssä paljon sitaatteja, ja muistaakseni käytin niitä paljon myös yhdessä realistisessa kässärissä jonka kirjoitin joskus 2000-luvun alussa. Ne ovat kyllä hyvä johdatus tarinaa, tosin välillä harmittaa lukijana, kun en löydä yhtymäkohtaa itse kertomuksen ja epigraafin välillä.

    Pakko udella mitä Mannerin runoa olet käyttänyt? Osaan suunnilleen puolet hänen tuotannostaan ulkoa ja varsinkin Kuolema -aiheet ;)

    VastaaPoista
  2. Ehkä se on epigraafi, joo, epigrafi se ei ole koska se tarkoittaa jotain muuta.

    Kommasinkin blogiisi, että näkisin mielelläni realistisen kässärisi. :) Minuakin harmittaa tuo, jos yhtymäkohtaa ei löydy. Tai jos alkusitaatti tuntuu tyhjänpäiväiseltä esim. jossain nuortenkirjassa oli kamala määrä sitaatteja pop-kappaleista, vähemmälläkin olisi asia tullut selväksi.

    Sitä, minkä mainitsin T:stä sinulle lähettämissäni kommenteissa eilen, kai ne tuli perille? No kai sen voi tässäkin mainita, ei se ole salaisuus, se runo "Kuolemalla ei ole silmiä". En ole varma onko sillä runolla "oikeaa" nimeä, mutta noilla se alkaa.

    VastaaPoista
  3. Se runo muuten teki minuun älyttömän vaikutuksen. Vai olet sinäkin Manner-fani! Minä pidän monista hänen runoistaan, joskin niissä on välillä liikaa hevosia.

    VastaaPoista
  4. Ei ole tullut T:n kommentit! Outoa! Mikä tätä tietoliikennettä oikein vaivaa??

    Saat toki realistisen kässärin :) Hmm... Tai venaas, minulla onkin yksi suunnitelma asiaan liittyen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perin kummallista! Lähetin ne jo pari päivää sitten. Lähetän niitä sinulle uudestaan. Vihaan tätä, kun viestit ei mene perille, siitä tulee STRESSI! Sähköpostini ilmeisesti inhoaa minua. Ja Blogger.

      Poista
    2. Nyt olen laittanut kommentit uudestaan.

      Poista
  5. Google sanoo että epigrafi on kaiverrettu teksti ja epigrafiikka jotain historian tutkimukseen (kyylätään tekstilaattoja?) liittyvää. Kerro jos saat tämän selvitettyä.

    Pidän lainauksista. Hah, selvästikin. Toki 28 käyttää lainauksia paljon törkeämmin kuin niitä varmaan kuuluisi käyttää. Käsis varmaan hylätään jo sen takia että joutuu ympäriinsä kyselemään että saako tätä ja tätä käyttää. Ja se lähdeluettelo lopussa. o.O Olen kusessa.

    Ainoa ongelma lukijana noiden alkulainausten kanssa on, etä unohdan lainauksen sivulla kaksi. Voihan sen lukea sitten myöhemmin mutta kovin syvällisesti ei tulkinta muutu, minulla ainakaan. Silti oikeastaan jopa suosittelen lainausten käyttöä, ne virittävät hyvin tulevaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa sanoo google minullekin, löysin yhden ainoan viittauksen, jossa epigraafilla viitattiin noihin alkulainauksiin. Ehkä se ei vain ole kovin käytetty termi.

      En ole ihan varma käytännöistä. Eikös sitaattioikeuteen kuulu, että pätkän saa lainata... mutta ajattele jos 28 julkaistaan ja esikuvabändisi kuulee ja haastaa sinut oikeuteen! :D

      Tiiätkö, minulla on ihan sama ongelma yleensä. Ei ne lainaukset tunnu pysyvän päässä.

      Poista
    2. APUA EN OLE TAJUNNUT ETTÄ MINULLA ON SAATANA LAINAUS NIMESSÄKIN! VOI PASKA! VOI EI! HAUTAAN ITSENI ELÄVÄLTÄ!

      Jos he suuttuvat, joudun repimään selkänahkani irti. Siinä kun on bändin levyn kansi tatuoituna saatana.

      Poista
    3. Härregud! Toivotaan, että he eivät ole niin väkivaltaisia.

      Onhan minullakin lainaus muuten nimessä! ...s:ssä. Et varmaan muista mikä se on mutta kuitenkin.

      Poista
  6. AAARGH! Mun kaikki kommentit katoaa, eikä mikään tule perille!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogger ilmeisesti välillä syö kommentteja nälkäänsä, mutta ei huolta, suurin osa kommenteista tulee perille. :) Ja jos jää epävarmaksi, että lähtikö kommentti, voi sen laittaa toisenkin kerran. Poistan tuplakommentit. Kommentit ei vaan välttämättä nykyisin ilmesty yhtä nopeasti tänne kuin ennen, koska työelämä häiritsee pahasti päiväsaikaista blogiharrastustani. :)

      Poista
  7. Voi juku, miksen koskaan tullu aatelleeksi, että vois tutkia noita ylimääräisiä sitaatteja kirjoissa, se olis oikiasti mielenkiintoista! :) Minä en saa koskaa mitää niin pitkää valmiiksi, että se jaksais kantaa vielä alkusitaatinkin, mutta jos saisin nii varmasti käyttäisin.

    Pitäis muute soitella joskus ja vaihtaa taas kuulumisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niistä sais varmasti gradunkin aikaan, varmaan joku on tehnytkin jossakin, ehkä. Ne vois olla kiehtovia, mutta en tiedä, jaksaisinko niitä itse kirjakaupalla tutkia. :)

      Joo, pitäisi, minä olen maailman huonoin ihminen soittamaan puhelimella, mutta kyllä minä sitä usein ajattelen! Minulle saa aina soittaa, itse olen vain laittoman aikaansaamaton.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!