Kamala uni

Näin kamalaa unta. Menin Espooseen katsomaan asuntoa. (Minulla on pienoinen asunnonetsimispaniikki, sillä maksan yksinäni yli 720 euroa yksiöstä.) Asunto oli oikein hieno. Siinä oli parvekkeellinen sauna (!). Vuokranantaja tosin ei ollutkaan mies kuten puhelimessa, vaan nainen. Hän halusi, että ruksin vuokrasopimuksesta kohdan, jossa hän on etukäteen kertonut, että naapurissa asuu häirikkö. Jäi vähän epäselväksi, että millainen. Istuimme jossain pöydässä kahvilla. Kysyin, asuuko hänkin Espoossa. Nainen sanoi, että sepäs oli tungetteleva kysymys, ja että itse asiassa hän asuu Helsingissä. Hän nimittäin on eräänlaisessa johtajan virassa, kustantamossa itse asiassa. Hän kysyi, harrastanko minäkin käsikirjoituksia. Vastasin, että joo...

Nainen kertoi muistavansa nimeni ja kysyi, enkö olekin lähettänyt heille jotain. Hän veti esiin sivun käsikirjoituksesta, joka oli vuodelta 2003 ja ihan hirveä - olin kirjoittanut sen joskus viisitoistavuotiaana. Sopersin, että olen minä lähettänyt heille jotain  uudempaakin. Uni päättyi jotenkin niin, että ajattelin, etten enää koskaan voi lähettää kustantamoon mitään, sillä minun katsottaisiin yrittävän hyötyä vuokrasuhteesta ja kaiken lisäksi vuoden 2003 teksti vainoaisi minua ikuisesti. Sitten onneksi heräsin. Jos näen kustantamoihin liittyviä unia, ne ovat aina painajaisia. Olen nähnyt sellaistakin unta, että minulle tarjottiin kustannussopimusta S:stä. He vain vaativat jotain kamalaa muutosta siihen, mutta en muista, että mitä.



Tänään on syyskuun viimeinen päivä. Virtuaalinen kirjoitusleiri Leirinuotio on päättynyt. Täysin harrastajavoimin bloggareiden kesken kokoon kerätty Leirinuotio suunniteltiin ja pystytettiin varmasti sellaisella ennätysvauhdilla, että se kelpaisi ennätystenkirjaan. Leirinuotio oli ihan mahtava. Haastetekstejä, pätkiä omista kässäreistä, kirjailijavieraita. Oli mahtavaa antaa ja saada palautetta uusilta ihmisiltä, ja toisaalta kutkuttavaa sellaisilta, jotka tuntevat minut ja tekstini.

Opinko mitään? Ehkä. Sain kivaa palautetta, joka lisäsi luottamustani omiin kirjoittamiskykyihin. Suurin heikkouteni on juoni ja sen jatkuva horjuvuus, mutta siihen ei tietenkään lyhyistä pätkistä voi oikein ottaa kantaa. Hiukan paremmasta ennakkoon suunnittelusta ei kuitenkaan olisi minulle haittaa. Päähenkilöäni luullaan edelleen tytöksi. Ei se haittaa, mutta mietin, mistä se johtuu. Ehkä siitä, että minä olen nainen? Ehkä naisen kirjoittaman tekstin päähenkilöksi yleensä oletetaan naispuoleinen henkilö. En nyt keksi mitään fiksumpaa sanottavaa. Leiri oli ihana. Se pitää järjestää uusiksi. Se pesi sata-nolla yliopiston luovan kirjoittamisen kurssin. Olisipa minulla vain ollut enemmän aikaa! Nyt jäin hyvin tyytymättömäksi postaamaani haastetekstiin, sillä minulla oli sen kirjoittamiseen aikaa noin puoli tuntia. Harkitsen kuitenkin, uskaltaisinko julkaista sen täällä.


Kommentit

  1. Olipa vastenmielinen uni. Onneksi ei sentään totta.

    Mahtavaa kuulla että Nuotio hakkasi yliopiston kurssin. Olemme parhaita. Itse en tiedä kamalasti kursseista mutta Etäopistolla kävin yhden ja kyllä se aika reilusti jäi kakkoseksi leirille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen käynyt muutamia kursseja ja nuotiomme hakkasi kyllä viimeisimmän: siellä kirjailija puhui vain itsestään koko kurssin ajan. Toki haluan, että vetäjä kertoo itsestään ja kirjoittamisestaan (kuten kaikki vieraamme!) mutta se on vähän eri asia kuin jauhaa itsestään koko kurssin ajan niin, ettei kukaan muu saa suunvuoroa. Emme edes juuri ehtineet kirjoittaa hänen kuuntelemiseltaan.

      Poista
  2. Iih mikä uni! Jos kämpässäni ei olisi jo vuokralaista,olisin voinut tarjota sulle omaani Hesarilta. Hienoa, jos nuotskinne antoi paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Omituisinta oli, kun asuinkaupungin kysyminen oli niin tahditonta. :) Hih, no voit muistaa minut sitten, jos vuokralaisesi yllättäen päättää muuttaa pois ja tahdot uuden. Tietysti pääasia on katto pään päällä, mutta tämä minun kämppäni on kyllä hintatasoltaan sydänkohtauksen aihe.

      Poista
  3. Minä en muuten ole tainnut koskaan nähdä unia kustantamoista, mutta sen jälkeen kun sain Marian ilmestyskirjalle kustannussopimuksen, aloin nähdä unia, joissa sillä olikin käsittämätön nimi tai rumat kannet tai oli suunnilleen jollain Comic Sansilla painettu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en useinkaan muista uniani, mutta näen silloin tällöin näitä kustannusunia. Aina jokin menee niissä pieleen. Comic sansilla painettu kirjannimi olisi kyllä jo painajainen.

      Poista
  4. Voi hirviä mitä unia :D Mulla muute tuli joku ymmärryshäriö, kun aluksi tajusin, että aiot kertoa unestas, mutta sitten jotenki mystisesti unohdin tämän seikan lukiessani eteenpäin ja mietin, että onpa ollut hirveä vuokraemäntä :DD Ja että et kai sinä nyt minkään häirikön naapuriin joudu asumaan! Onneksi tuossa kustantamo-kohdassa taas palasi mieleen, että kerrot tosiaan unesta... Ei näköjään tee hyvää olla päivät pitkät kotona ku alkaa tällä lailla lukutaito ja ymmärrys kärsiä o.O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, tämä juttu ei ollut sentään tosielämästä. Olen jumissa asunnonhakuvaiheessa, en ole päässyt edes tapaamaan vuokranantajia oikeastaan. :) On ymmärrettävää saada muistikatkoja välillä lukiessa, mutta eikö parvekkeellinen saunakaan herättänyt mitään epäilyksiä? :)

      Poista
    2. Se sauna pääsi jotenki vilahtamaan tutkasta ohitte :D Toivottavasti pääset pian kattelemaan iha oikeita asuntoja :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!

Viime aikojen suosituimmat postaukset

Tunnelmia kirjamessuilta

Kirjamessuja kohti

Tuula Kallioniemi: Risteys