Hitomi Kanehara: Käärmeitä ja lävistyksiä

Hitomi Kanehara: Käärmeitä ja lävistyksiä.
Sammakko 2009. 

Ostin Hitomi Kaneharan (s. 1983) Käärmeitä ja lävistyksiä -kirjan parilla eurolla sarjakuvafestifaaleilta Sammakon kojulta, jolla oli myynnissä sarjakuvien lisäksi myös romaaneja. Käärmeitä ja lävistyksiä (2003) on ensimmäinen kirja, jonka luin työmatkoilla bussissa. Kirjaa voi pitää pienoisromaanina. Hitomi Kanehara lopetti koulun kesken yksitoistavuotiaana ja asui kadulla. Häntä kiehtoivat ihmiset, jotka halkaisivat kielensä, mutta hän ei osannut päättää, halusiko itse tehdä niin ja inspiroitui sen sijaan kirjoittamaan aiheesta. Hän lähetti tarinoita isälleen, joka alkoi toimittaa niitä. Nykyisin hän on pienten lasten äiti ja kertoo elävänsä säännöllistä elämää Tokiossa. Käärmeitä ja lävistyksiä oli hänen läpimurtoromaaninsa.

Käärmeitä ja lävistyksiä alkaa, kun äähenkilö Lui lumoutuu tapaamansa punkkari Aman kaksihaaraisesta kielestä. Ama kertoo, miten sellainen tehdään ja Lui päättää itsekin hankkia sellaisen. Ensin hän ottaa kielilävistyksen, jota on tarkoitus suurentaa ja suurentaa kunnes lopulta kielen voi pistää kahtia. Lui ei välitä mistään eikä kenestäkään; juuri mikään ei tunnu hänestä miltään. Hän ei edes syö, juo vain. Tatuoinnit ja lävistykset saavat hänet hetkittäin tuntemaan olevansa elossa. Kaksihaaraisen kielen lisäksi Lui tahtoo Aman ystävän Shiban tatuoivansa hänen selkäänsä kirinin ja lohikäärmeen - ilman silmiä. Hinta on kova.

Kirja sisältää nihilismiä ja kivuliaita kuvauksia oman kehonsa muokkaamisesta, sadomasokistisesta seksistä ja väkivallasta. Kirjan kansi on hämäävä. Lui ei ole mikään tupakkaa poltteleva prinsessa, kuten kansi voi antaa ymmärtää, eikä tämä olen nuortenkirja, vaikka päähenkilö onkin nuori. Suoraan sanottuna kirja on ihan kamala. Sen lukeminen teki välillä pahaa ja välillä taas sai miettimään, että toivottavasti kukaan ei huomaa, mitä minä oikein luen bussissa.

Kirjan sanotaan kuvaavan 2000-luvun Japanin uutta sukupolvea, mutta toivottavasti kovin moni nuori ei elä kuin Lui, yhtä välinpitämättömästi ja kärsien ja niin että vain kipu saa tuntemaan jotakin. Kirjan lopussa voi ehkä nähdä Luin suhteen jotain kehitystä parempaan, mutta mikään puhdistava kokemus ei kirjan lukeminen ole.

Olen nyt saanut tarpeekseni kidutusaiheista tämän kirjan ja Puhdistuksen jälkeen ja haluan lukea seuraavaksi jotain kevyempää.

Kommentit

  1. Huh, tämän taidan jättää suosiolla väliin. Kansi tosiaan hämää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kansi hämää. Tätä ei kannata lukea, ainakaan jos haluaa lukea jotain, joka ei ole raskasta. Itse teksti ei ole raskasta, sillä tämä on tosi lyhyt ja yksinkertaisesti kirjoitettu, mutta tapahtumat sitten ovat muuta.

      Poista
  2. Kyllä, lukeminen tekee kipeää. Siksi tämä onkin yksi lempikirjojani. Milloin arvostelet Dennis Cooperin Try'n? Olen saanut pari frendiä lukemaan sitä ja ainakin toinen heistä katsoi minua kirjan jälkeen eri (järkyttynein ja inhoavin) silmin. Hups. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä! Se olisi kyllä tilattavissa kirjastoon, mutta pelkään sitä...

      Kai tästä kirjasta on tullut menestys aiheidensa ja tyylinsä takia, muuten tämä ei mielestäni ole kaunokirjallisesti mitenkään ihmeellinen teos.

      Poista
    2. Lainaan sen sinulle joskus kun minulla on varaa postimaksuun. :D

      Minua se auttoi jäsentämään juonen (siis juoni yleensä, omassa kirjoittamisessani) ja apinoin Markuksen motiivin Käärmeistä ja lävistyksistä (tai lähinnä mihin motiivia käytetään). En tiedä onnistuinko mutta ainakin teoriassa kirjasta on ollut minulle paitsi iloa myös apua, todennäköisesti sen takia että se on simppeli. Eli ei se mitään korkeinta kirjallisuutta ole mutta enpä lue sellaista muutenkaan. :)

      Poista
  3. Hmm... jotenki sadomasokistinen seksi ja väkivalta ei ensimmäisenä tule mieleen ku miettii sinua lukijana, joten voin kuvitella hämmennyksen ja kauhistuksen :D Minä en varmaan ees pystyi lukemaan mitään tollasta, oon jotenki vanhemmiten herkistyny kaikelle. Edes väkivaltaisia rikossarjoja ei nykyään pysty kattomaan telkusta o.O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tää varsinaisesti minun mukavuusaluettani lukijana ollut. Helpompi tätä kuitenkin oli lukea kuin jos tämän olisi nähnyt tv:stä.

      Poista
    2. Minäkin olen ehkä vähän herkistynyt. Pystyn kyllä katsomaan lähes mitä vain, mutta jossakin menee raja. Esim. 28 viikkoa (vai oliko se kuukautta) myöhemmin jäi kesken.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!