Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2012.

Kamala uni

Kuva
Näin kamalaa unta. Menin Espooseen katsomaan asuntoa. (Minulla on pienoinen asunnonetsimispaniikki, sillä maksan yksinäni yli 720 euroa yksiöstä.) Asunto oli oikein hieno. Siinä oli parvekkeellinen sauna (!). Vuokranantaja tosin ei ollutkaan mies kuten puhelimessa, vaan nainen. Hän halusi, että ruksin vuokrasopimuksesta kohdan, jossa hän on etukäteen kertonut, että naapurissa asuu häirikkö. Jäi vähän epäselväksi, että millainen. Istuimme jossain pöydässä kahvilla. Kysyin, asuuko hänkin Espoossa. Nainen sanoi, että sepäs oli tungetteleva kysymys, ja että itse asiassa hän asuu Helsingissä. Hän nimittäin on eräänlaisessa johtajan virassa, kustantamossa itse asiassa. Hän kysyi, harrastanko minäkin käsikirjoituksia. Vastasin, että joo...

Nainen kertoi muistavansa nimeni ja kysyi, enkö olekin lähettänyt heille jotain. Hän veti esiin sivun käsikirjoituksesta, joka oli vuodelta 2003 ja ihan hirveä - olin kirjoittanut sen joskus viisitoistavuotiaana. Sopersin, että olen minä lähettänyt heille …

Arvonnan voittaja!

Lukuhoukan arvonta on päättynyt ja hurjan jännittävän arvonnan lopputuloksena kaksi onnekasta saa kirjan omakseen!

Ensiksi Supernaiivin voittaja - Elma Ilona, onneksi olkoon!

Sitten yllätyskirjan voittaja - Kirpparikeiju, onneksi olkoon! Koska yllätyskirja on yllätys, voittaja saa sen selville vasta paketin vastaanottaessaan. Paljastettakoon sen verran, että Ouluun päin kirjan miljöön kanssa mennään. (Nyt oli varmaan liian paljastava vinkki?)

Onnea vielä voittajille ja laitatteko osoitteenne minulle sähköpostilla osoitteeseen lukuhoukka miukumauku hotmail piste com, niin saatte palkintonne. :)

Hitomi Kanehara: Käärmeitä ja lävistyksiä

Kuva
Hitomi Kanehara: Käärmeitä ja lävistyksiä.
Sammakko 2009.

Ostin Hitomi Kaneharan (s. 1983) Käärmeitä ja lävistyksiä -kirjan parilla eurolla sarjakuvafestifaaleilta Sammakon kojulta, jolla oli myynnissä sarjakuvien lisäksi myös romaaneja. Käärmeitä ja lävistyksiä (2003) on ensimmäinen kirja, jonka luin työmatkoilla bussissa. Kirjaa voi pitää pienoisromaanina. Hitomi Kanehara lopetti koulun kesken yksitoistavuotiaana ja asui kadulla. Häntä kiehtoivat ihmiset, jotka halkaisivat kielensä, mutta hän ei osannut päättää, halusiko itse tehdä niin ja inspiroitui sen sijaan kirjoittamaan aiheesta. Hän lähetti tarinoita isälleen, joka alkoi toimittaa niitä. Nykyisin hän on pienten lasten äiti ja kertoo elävänsä säännöllistä elämää Tokiossa. Käärmeitä ja lävistyksiä oli hänen läpimurtoromaaninsa.

Käärmeitä ja lävistyksiä alkaa, kun äähenkilö Lui lumoutuu tapaamansa punkkari Aman kaksihaaraisesta kielestä. Ama kertoo, miten sellainen tehdään ja Lui päättää itsekin hankkia sellaisen. Ensin hän ottaa…