Motiiveista

Olen pohdiskellut hiukan motiiveja. Mielenkiintoni kirjallisuudenteoriaa kohtaan näköjään kasvaa, kun minun ei tarvitse enää opiskella sitä.

Kaikkihan ovat varmasti kuulleet esimerkiksi henkilö-, tilanne- ja esinemotiiveista vähintään koulun äidinkielen tunneilla. Mutta kuinka paljon näitä sitten miettii kirjoittaessa, vai miettiikö ollenkaan? Minä en ole niitä pahemmin miettinyt, mutta olen löytänyt niitä jälkikäteen teksteistäni, eli jotenkin alitajuisesti niitä on tullut mukaan.

Motiivithan voivat olla tekstiin ujutettuja usein toistuvia tilanteita, asioita, henkilöitä, aatteita tai kuvia, jotka toimivat symbolina jollekin. Joillakin kirjailijoillahan sama motiivi voi toistua läpi koko tuotannon, mutta ehkä se on yleisempää runoudessa. Motiivien ylitulkitseminen on mielestäni vaarallista, mutta joskus niiden bongaaminen ja ymmärtäminen syventää lukukokemusta. Toisaalta se, ettei tunnista jonkin motiivin merkitystä, voi latistaa lukukokemuksen, jos esimerkiksi novellin syvempi tajuaminen, sen idea perustuu jonkin motiivin tai symbolin ymmärtämiseen ja hoksaamiseen. Tarinat ovat usein monikerroksisia. Asiat eivät ole aina sitä miltä näyttävät. Tietysti tulkintojakin on monenlaisia, eikä kaikkien tarvitse päätyä samaan tulkintaan, sehän olisi tylsää.

Minulla on ainakin yksi eläinmotiivi, jota olen käyttänyt paljon. Itse asiassa tungen eläimiä mukaan vähän sinne tänne teksteihini. Esimerkiksi lintuja ja muita pikkueläimiä. Tiedän, että se on ehkä vähän kliseistä. Ainakin ne linnut.

Yhdessä tekstissäni esinemotiiviksi tuli vahingossa sohva. Tarkoituksena oli vain ostaa sohva, mutta eihän siitä mitään tullut. Sohvan ostamisesta tuli elämää suurempi asia. Ja eihän kyse oikeastaan loppujen lopuksi ollut siitä sohvasta vaan jostain muusta. Muutosvastarinnasta? Vanhan sohvan kaipuusta? Ehkä.

Motiivit ovat kyllä mielenkiintoisia, vaikken niitä täysin ymmärräkään. Onko teillä tietoisia motiiveja? Tai muita teksteissänne usein toistuvia juttuja?

Kommentit

  1. Yleisin eläinmotiivisi toimii vaikka saatoit saada eri käsityksen S*mones se nyt onkaan*:n palautteesta.

    Minä käytän motiiveja vain jos pakotetaan eli kursseilla. Minulla ei ole mitään niitä vastaan, päinvastoin, en vain ikinä osaa suunnitella etukäteen. Markukseen sattui kai vahingossa motiivi, joskin tappelin pitkään koelukijani kanssa motiivin määritelmästä. En muista mihin päädyimme, mutta muistelisin että Markuksessa on motiivi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Motiivi on siitä hankala sana, että sillä on arkikielessä eri merkitys kuin kirjallisuudentutkimuksessa. Minustakin Markuksessa oli motiivi/motiiveja, joskin en tiedä ovatko ne samoja mitä itse ajattelisit. :) Minusta voi olla melkein parempi, jos motiivit tulevat vahingossa. Silloin ne eivät ainakaan luultavasti tunnu tekemällä tehdyiltä.

      Poista
  2. Itsekin olen käsiksessäni sortunut useampaan otteeseen tuohon lintu-juttuun ja mietiskellyt onko se kliseistä vai ei...mitä mieltä muut ovat? Millä tavalla käytettynä linnut tekstissä ovat kliseisiä ja tuleeko mieleen mitään hyvää esimerkkiä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ne varmaan aina ole kliseisiä, minusta tuntuu, että itselläni ne ovat olleet. Jos jokin esimerkki pitäisi keksiä, niin mielestäni jokin musta lintu (korppi) ennakoimassa jotain pahaa tms. on vähän kliseistä. mutta voin olla väärässä. En tiedä onko se klise vai vain käsite.

      Poista
  3. Tuo esimerkkisi sohvasta on kyllä hauska ja toisaalta mielenkiintoinen. Omaa esikoiskässäriäni kirjoittaessani en juurikaan ajatellut motiivijuttuja tai sitä miten jotkin asiat tai teot kertovat enemmästä kuin vain sen hetken tapahtumasta. Arvostelupalvelu ja esilukijani löysivät useita eri tilanteita ja toimintamalleja päähenkilön elämässä, jotka liittyvät laajempaan ja syvällisempään maailmankuvaan ja sisäisiin piilossa oleviin motiiveihin. Ymmärsin ja havaitsin ne vasta sitten kun joku toinen ne löysi ja kuvasi niitä hienoksi tavaksi lisätä syvyyttä arkisiin asioihin. Hävetti tunnustaa, etten itse ollut taitavuudessani niitä luonut vaan ne olivat syntyneet ehkäpä juuri tuon alitajuntani työstön kautta. Paljastamatta liikaa voin kuitenkin kertoa, että matka jollakin tasolla on aika voimakkaasti läsnä teksteissäni. Eläimiäkin löytyy lähinnä runoista ja novelleista. Romaanikäsiksissä niitä esiintyy harvemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle on käynyt samoin; vasta kun arvostelupalvelu/koelukija huomautti jostain, tajusin, että tekstissähän tosiaan näyttäisi olevan tuollainen motiivi... ja tuntui hassulta, ettei sitä ollut itse ollenkaan ajatellut tai tiedostanut, en ollut yrittänyt tarkoituksella luoda mitään piilossa olevaa sanomaa. :) Alitajunta on erikoinen juttu!

      Poista
  4. Hmmm nyt tuli paha. Tosi kiva kun laitat tekstiesi loppuihin tällaisia kysymyksiä :) saa itsekin hieman pohdiskella.

    Mulla kenties motiivina omissa teksteissäni on se, että henkilöhahmoni puhuvat itsekseen ja miettivät paljon ympärillään tapahtuvia asioita. Huomaan että tämä on suoraa peilausta omaan elämääni, koska puhun paljon itsekseni (hehehee, ei yhtäkään hiljaista hetkeä) ja tarkkailen tiiviisti sitä, mitä ympärilläni tapahtuu.

    Sääli vain, että yleensä huomioni kiinnittyy aika vähäpätöisiin asioihin ja jotain tärkeää saattaa hyvinkin mennä ohi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tykkäät - minua oikeasti kiinnostaa, mitä muut puuhailevat tekstiensä kanssa, siksi laitan noita kysymyksiä välillä.

      Minä kyllä puhun paljon, mutten koskaan itsekseni (paitsi täällä blogissa) ja minusta on jännää, että jotkut pystyvät puhumaan itsekseen. Ei siinä siis mitään pahaa ole, itse vain tuntisin oloni kummalliseksi, jos höpisisin itsekseni. :)

      Mutta menee silti minultakin tärkeitä juttuja ohi, kun uppoan muuten vain omiin maailmoihini.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!

Viime aikojen suosituimmat postaukset

Tunnelmia kirjamessuilta

Tuula Kallioniemi: Risteys