Luovuus hukassa

Tarvitsisin inspiraation.

Kyllä minä kirjoitan ilman sitäkin, olen kirjoittanut paljon... mutta haluaisin sen tunteen, kun on jostain tekstistä niin innoissaan, että sitä miettii kaiken aikaa, että sitä haluaisi koko ajan palavasti päästä kirjoittamaan eteenpäin. Sellaista minulla ei ole ollut pitkään aikaan, ei sen jälkeen, kun sain käsikirjoituksen valmiiksi. En ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään uutta. (Kirjoitinhan minä edellisen postauksen pätkän, mutta se oli vitsillä kirjoitettu.) En ole kirjoittanut S:n jälkeen mitään, mihin olisin todella kiintynyt.

Entä jos en innostu mistään enää koskaan yhtä paljon?

Kommentit

  1. Älä masennu. Minulla oli tuollainen vaihe, mutta nyt olisi listalla kaksikin juttua joista olen innostunut tosi kovasti, mutten ole saanut aikaiseksi ryhtyä vielä kumpaankaan :D Kyllä niitä tulee, kun vain pitää silmät ja korvat auki. Sitä odotellessa voi sitten vaikka kirjoittaa Hevoshoukutusta ;D

    Sitä paitsi: syksy on tulollaan = kevät/kesän kirjoitusmasennus on jäänyt taakse ja voi taas kirjoittaa ihan uudella innolla. Jee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, kyllä minun kiintiöni Hevoshoukutuksesta tuli täyteen. Jos jatkan vielä, en pelkästään naura vaan myös oksennan. Jatkakoon joku muu jos tahtoo, tosin epäilen, että jatkajia näin pähkähulluun tarinaan ei kauheasti enää löydy.

      Mutta toivon tosiaan, saan vielä palavan innostuksen johon uuteen. :)

      Poista
  2. Äh, minulla on juuri alkamassa inspiskatkos. Kirjoitin tänään puolikkaan liuskan, ei kiinnosta, blaah. Eli tiedän tunteen. Tiedän senkin, että se menee ohi. Sinusta ei vain tunnu nyt siltä. Kuuluu asiaan. Sitä paitsi eikö ole päin vastoin melko höllivää saada aloittaa ihan alusta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tiedän, että se menee ohi. Ehkä. Uskon kyllä, että keksin kirjoitettavaa, minulla on keskeneräisiäkin vaikka kuinka paljon. En vain tiedä, tulenko innostumaan niistä hirveästi.

      Tosin en ole edes tänään kokeillut kirjoittamista, olen väkertänyt koko illan copycat-kantta. Tai no lähinnä ottanut valokuvia sitä varten. Itsestäni. :)

      Poista
  3. Ei täälläkään ihan säkenöi. Itseasiassa jonkinlaista inspiraatiota kai olisi mutta ei motivaatiota. Lisäksi tuo Hevoshoukutus sai aikaan sen, että aloin ällötä sekä M:ää että L:ää, joissa kummassakin on ihan liikaa piirteitä paranormaalista rakkaudesta. Tai en edes tiedä onko, mutta nyt just kaikki romantiikka tuntuu vaan oksettavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin alkoi ällöttää vähän kaikki hevosiin liittyvä, mutta olen melkein kommentoinut koko M:n, että toivottavasti kuitenkin otat siitä kommentit vastaan, vaikket tällä hetkellä ilmeisesti ole siitä kovin innoissasi. :) (Tosin minusta paranormaali rakkaus ei ihan hirveästi kuvaa M:ää, joten älä ole huolissasi.)

      Poista
    2. Joo, toki toki otan kommentit vastaan. Tämä ketutus on yleensä väliaikaista, mutta nyt sitä jostain syystä on ilmassa. Kyllä se tästä ennemmin tai myöhemmin. M ei ole haudattu vaikka angstaan.

      Poista
  4. Kyllä se inspis sieltä vielä tulee ja iskee kuin miljoona volttia. Minusta tuntui pitkään samalta ykkösen lennettyä pesästä, kai se on jonkinlainen tyhjän pesän syndrooma. Kärsivällisyyttä ja tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä vain olen niin kärsimätön. Inspis tänne ja heti!

      Poista
  5. Itsellänihän on ollu hieman koko kesän huono inspis, mutta eilen sain taas pätkän kirjoitettua hyvillä mielin, sitä milloin taas jatkan en edes ajattele. Olen oppinut sen, että inspis tulee silloin kun on tullakseen, enkä edes suostu yrittämään kirjoittamista jos ei ole fiilistä. Monesti olen kuullut, että pitäisi vain kirjoittaa vaikka ei huvita, mutta itselläni se vaan lisää inhoa kirjoittaa koska a) en saa itseäni miellyttävää tekstiä kirjoitettua b) olen silloin niin itsekriittinen, ettei hyväkään teksti tunnu hyvältä. Ennen tunsin epäonnistuneeni, jos en saanut viikkoon mitään aikaan, nyt saatan olla kuukaudenkin huolehtimatta asiasta. Varsinkin nyt, kun koulut alkavat viikon päästä, en voivottele yhtään sillä viimeistään siellä pulpetin ääressä taas syntyy vihkoihin tekstiä vaikka pitäisi tehdä jotain aivan muuta.

    Eikä kannata huolehtia siitäkään milloin uusi idea tulee. Kun ensimmäinen tekstini aikoinaan lähenteli loppuaan mietin keksinkö enää ikinä mitään vai jääkö kaikki siihen, mutta kappas vaan viimeisiä kohtauksia kirjoittaessani odotin jo pääseväni uuden idea kimppuun. Eli kannattaa vain odottaa rauhassa niin inspistä kuin uutta ideaa. Itsekin suhtaudun melko tosissani tähän harrastukseen, mutta haluan sen pysyvän mieluisana ja mukavana, minkä takia en sitä pakolla tee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kirjoitan joskus silloinkin, kun ei ole inspiraatiota. Yritän kirjoittaa joka päivä vähän jotain. En uskalla heittäytyä odottamaan inspiraatiota, koska siihen voisi mennä ties kuinka kauan, ja joskus taas inspiraatio tulee vasta kun on kirjoittanut jonkin aikaa. Tiedän kyllä, ettei kaikille tällainen tapa sovi, sinun tyylisi kuulostaa hyvältä. :)

      Mieluiten kuitenkin itsekin kirjoitan inspiksen kanssa ja toivon, että sellainen tässä iskisi. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!

Viime aikojen suosituimmat postaukset

Tunnelmia kirjamessuilta

Tuula Kallioniemi: Risteys

Motiiveista